·2 kommenttia

Suunnittelin vierailevani siellä, täällä ja tuolla Muikun kanssa toissa viikonlopun aikana, mutta Norppa päätti toisin (kts. edellinen merkintä). Se viikonloppu meni pitkälti kriiseillessä Norpan edesottamuksia, mutta on tässä silti ehditty jo piipahtaa yhdessä jos toisessakin paikassa Muikkua sosiaalistamassa.

Kuinkahan mie tuota pentua teille kuvailisin… Terävähampainen riiviö, jolla on huomattavasti laajempi ääniskaala kuin Norpalla. Äänihuulia esitellään erityisesti silloin, kun asiat eivät suju neidin mieliksi. Norppa voi kertoa kuinka ikävältä pienet naskalihampaat tuntuvat tassuissa tai korvalehdissä. Varsinkin tutussa paikassa kuljetaan hännänpää taivasta kohti sojottaen, ja kivet ja kannot saavat kyytiä. Halutessaan pentu osaa olla liukas kuin saippua.

Edellä mainituista seikoista huolimatta Muikku on mahtava! Äänenkäyttö on vähentynyt jo nyt huomattavasti johdonmukaisen sammuttamisen ansiosta. Uudet kokemukset otetaan reippaana vastaan, vaikka ne vähän jännittävätkin. Muikku on kulkenut alusta asti hienosti mukana kaikkialla, mutta huimin muutos tapahtui viime viikon lopulla, kun pentu alkoi kulkea myös tutun pihan ulkopuolella häntä ylhäällä! Alkujärkytyksen jälkeen oltiin jopa Helsingin keskustassa niiiiin tomeraa tyttöä. Häntä heiluu muutenkin alati.

Norppa antaa Muikun kiipeillä jo melko vapaasti päällään. Sanomista tulee lähinnä tassujen pureskelusta ja väsymysriekkumisesta. Pääsin juuri äsken todistamaan kuinka ne leikkivät ensimmäistä kertaa samalla narulelulla. Muut koirat ovat Muikun mielestä vielä kovin pelottavia. Pienen tuijottelun jälkeen uskaltaudutaan kyllä haistelemaan, mutta pienikin innokas liikahdus vastapuolelta, niin pentu on piilossa jalkojeni takana ennen kuin ehdit kissaakaan sanoa. Haukkuvat koirat ovat aivan erityisen epäilyttäviä, tosin eipä Norppakaan ymmärrä niitä täysin vielä tänäkään päivänä.

Ihmisten suhteen Muikku on hieman avoimempi. Kohti tulevat ja ylle kumartuvat ihmiset (erityisesti pitkät ihmiset) jännittävät, joten olen alkanut ohjeistaa rapsuttelijoita menemään kauemmaksi kyykkyyn. Muikku ei nimittäin ole vielä epäröinyt kipittää yhdenkään kyykistyneen ihmisen syliin. Jätin Muikun viime viikolla kampuksella opiskelukaverini kanssa pihalle, kun kävin itse palauttamassa lainoja kirjastoon. Sinne se jäi eikä kuuleman ollut moksiskaan, vaikka hihnan päässä oli uusi ihmistuttavuus.

Olen ollut aivan ällikällä lyöty siitä, kuinka helppo Muikkua on (vielä?) ollut kuljettaa kaikkialla. Jäin tänään suu auki, kun Muikku kipitti päärautatieasemalla hihnassa mun vieressä kontaktia ottaen kuin vanha tekijä. Kyseessä oli ensimmäinen kerta Helsingin ydinkeskustassa eikä me olla edes varsinaisesti harjoiteltu vielä hihnakäytöstä. Pentu jatkaa matkaa ja ohittaa niin ihmiset kuin koiratkin kehotuksesta sekä hihnassa että irrallaan ollessa.

Kokosin alapuolelle hieman muistilistaa itselleni siitä, mitä me ollaan jo nähty, kuultu ja koettu sekä siitä, mitä ainakin pitäisi vielä kerätä kokemusvarastoon. Jos kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa, niin tämän merkinnän kuvituspuoli kertokoon, miksi Muikusta ei ole kovin montaa julkaistua kuvaa. Mä en vaan osaa… 😀

Missä me on käyty?

  • ulkojäillä ala-asteen pihalla
  • metsässä ja puistoissa
  • rauhallisilla taajama- ja lähiöalueilla
  • kaupan pihalla ja parkkihallissa
  • metroasemalla, ratikkapysäkillä ja bussipysäkillä valtatien varressa
  • henkilöautossa, bussissa ja junassa
  • Klaukkalan Tornikeskuksen juurella
  • Elielinaukiolla ja Helsingin päärautatieasemalla
  • Viikin kampuksella
  • sukuloimassa Lahdessa
  • pentutreffeillä 11-viikkoisen sakemanni-rotikkamixin kanssa

Mitä me on nähty ja koettu?

  • hissejä
  • katusoittajia ja kerjäläisiä
  • monipuolisesti alustoja ja muutamia erilaisia portaita
  • lastenvaunuja, vedettäviä matkalaukkuja, pulkkia yms.
  • luistelijoita, pyöräilijöitä, laskettelijoita yms.
  • erilaisia autoja ja kulkuneuvoja
  • alikulkutunneleita ja siltoja
  • muutamia koiria, mm. saksanpaimenkoira, chow chow, ranskanbulldoggi ja noutajia
  • erilaisia ihmisiä ulkovaatteissa ja vähemmissä määrin myös sisävaatteissa
  • kaiuttimet kuulutuksineen ja musiikkeineen
  • lumiukko
  • imuri ja erilaisia kodinkoneita
  • tipahtelevia tavaroita

Mitä me on harjoiteltu?

  • kontaktia kaikissa mahdollisissa ympäristöissä
  • luoksetuloa pillillä ja tule-käskyllä
  • istumista eli pysähtymistä pillillä ja istu-käskyllä
  • kohdentamista kuonolla ja tassulla
  • käsittelyä, korvien puhdistamista, kampaamista sekä tassukarvojen ja kynsien leikkaamista
  • rauhoittumista sylissä ja oven/portin takana
  • odottamista sekä tutun että vieraan ihmisen kanssa ilman omistajaa

Mitä vielä?

  • jatketaan kaikkiin jo koettuihin asioihin tutustumista ja perustaitojen harjoittelua
  • Kauppakeskus Itis, ehkä keskustan Kauppakeskus Forum ja Stockmann
  • Helsinki-Vantaan lentoaseman läheisyys ja itse asema, jos huolivat koiravieraita
  • jokin koiraystävällinen jäähalli
  • Haltialan kotieläintila, jos koiravieraat ovat edelleen tervetulleita
  • metrolla ja raitiovaunulla matkustaminen
  • runsaammin erilaisia koiratuttavuuksia
  • trimmauskoneen, partakoneen tms. surruuttaminen korvien juuressa
  • lisää alustatreeniä, mm. metalliritilät, laiturit ja portaat, kunhan koko riittää
  • vieraampien ihmisten tekemiä käsittelyharjoituksia
  • keväämmällä lenkkeilyä mm. laitumien vieressä ja Linnanmäkeä ympäröivissä puistoissa

·0 kommenttia

On valkeaa, on hiljaisaa,
kiteissä kiiltää metsä, maa,
vain talven tiuvut tirskuttaa.

On talvitie.
Se minne vie?

Siks saavu, talven tuulonen,
niin vastahasi vaieten
käy immet illan hiljaisen.

Tule, tuulispää!
Hius häilähtää,
sätehet silmäin säilähtää.

Ja nilkka nousee nips ja naps,
kun karkeloipi kaunohaps,
tuo tuulen, tyynen laps.

Katkelmia Eino Leinon runosta Lumihiutaleet

P.S. Muikku on kehittänyt itselleen uuden bravuurin. Kun tullaan pikapissatukselta sisälle, se hiipii vaanien Norpan eteen ja loikkaa sitten Norpan kimppuun kuin kissa konsanaan. 😀 Hieman yllättävää kyllä, mutta Norppa ei ole asiasta moksiskaan, vaan heittäytyy selälleen leikittämään pentua.

P.S.S. Kylläpäs Norpan silmänympärykset näyttävät muutamassa kuvassa sangen kaljuilta. Ei ne lähellekään noin järkyttävät ole livenä, kun en ole edes huomannut karvattomuutta. Tekemälläni kuvankäsittelyllä lienee osansa, mutta pitääpä tarkistaa Biotiini Forte -rakeiden annos ja/tai tutkailla voisko olla jonkin muun aineen puutoksesta kyse.

·0 kommenttia

Muikku on ollut oikein reipas pentu ja ehtinyt myös jo osoittaa, että tältäkin tapaukselta löytyy riiviövaihde. Erityisesti nukahtamista edeltävä hepuli meinaa olla välillä melkoinen show: neljä jalkaa viipottavat menemään koko kämpän pituudelta ja pienet naskalihampaat uppoavat kaikkeen mikä eteen osuu. Joku väitti sprinkkupennun olevan niin ihanan rauhallinen ja helppo labbiksen jälkeen, mutta mun nähdäkseni Muikusta löytyy ainakin tällä hetkellä huomattavasti enemmän tehoja kuin Norpasta ikäisenään. Norppakin oli ja on edelleenkin reipas, mutta se on käyttänyt alusta asti selvästi pienempiä vaihteita kuin Muikku. 😀

Kaikki uudet asiat ovat hämmästyttäviä ja kummastuttavia, vähän jännittäviäkin, mutta Muikku hakee hyvin kontaktia ja kykenee leikkimäänkin kodin seinien ja tutun pihan ulkopuolella. Olemme käyneet nyt alkuviikon aikana joka päivä ihmettelemässä hieman maailman menoa. Maanantaina piipahdettiin eläintarvikeliikkeessä, tiistaina metsässä ja eilen valtatien varrella. Tiistaina teimme oikeastaan kaksikin metsäreissua: valoisaan aikaan ja pimeällä. Eilen ihmettelimme Hämeenlinnanväylän pysäkillä ohi paahtavia autoja ja leikimme tovin kolmostien alikulkutunnelissa. Olemme kohdanneet niin henkilöautoja, rekkoja, busseja, mopoja kuin aura-autojakin. Tänään olisi suunnitelmissa käydä kurkkaamassa olisiko läheisen koulun pihassa ulkokaukalo ja lätkänpelaajia. Säät on kyllä olleet taas sen verran huonoja, että saas nähdä… Jäähallissa käymme ainakin piipahtamassa joku päivä, muttei ehkä vielä tällä viikolla.

Muikku on ehtinyt jo talsia jo ainakin laminaatilla, muovimatolla, betonilla, asfaltilla, jäällä, nurmikolla, ritilällä, vaihtelevassa metsämaastossa ja kaakelilla. Täytyy antaa erityinen maininta sille, kuinka muina pentuina Muikku käveli metalliritilällä – ei niin minkäänlaista arastelua! Rappusia emme ole varsinaisesti vielä harjoitelleet, mutta Muikku on saanut kiipeillä muutaman rapun verran sekä umpinaisissa että avoimissa rappusissa. Muutaman umpinaisen betonirapun napero kulkee jo ongelmitta, mutta avonaiset tahtovat jännittää. Muikku on kuitenkin vielä niin pieni, etten pidä varsinaista rappusharjoittelua toistaiseksi ajankohtaisena.

Koulunpenkkikin kutsui heti alkuviikosta ja Muikku onkin ehdollistunut jo naksuttimelle kivasti. Pentu vaikuttaa palkkautuvan hyvin niin leikillä, silityksillä ja kehuilla kuin ruuallakin. Ohjelmaan ovat mahtuneet kontakti-, istumis-, luoksetulo- ja kohdentamisharjoitukset. Luoksetuloa on harjoiteltu pillin kanssa ruokakupilla – vauhtia riittääkin niin paljon kuin pienistä tassuista lähtee! Istumista ja kontaktia on puolestaan treenattu sekä ruokakupilla että erikseen naksuttimen kanssa. Muikku onkin oppinut nopeasti istumaan ja ottamaan kontaktia jotakin pyytäessään. En ole toistaiseksi liittänyt istumiseen pillikäskyä, mutta se olisi tarkoitus tehdä mahdollisimman pian. Kohdentamisharjoittelun (targeting) aloitimme vasta eilen illalla, joten se on vielä toistaiseksi aivan alkutekijöissään. Muikku oppi kuitenkin muutaman toiston jälkeen ensin kääntämään katseen ja sitten työntämään kuonoaan kohti kosketusalustaa.

Mietin vielä opetanko Muikulle erillisen huomiopillityksen, mutta muutoin lähiviikkojemme ohjelma tulee rakentumaan jo mainittujen asioiden treenaamisesta. Tarkoitus olisi vahvistaa kontaktia monenlaisissa ympäristöissä, saada istuminen (pysähtyminen) ja luoksetulo selkärankaan pillikäskyinä sekä opettaa kohdentamaan niin kuonolla kuin tassullakin.

Norppa on alkuinnostuksen jälkeen suhtautunut Muikkuun vaihtelevasti. Välillä se leikkii Muikun kanssa, mutta toisinaan taas ignoraa pennun täysin. Ulkona Norppa vaikuttaisi katselevan Muikun perään ikään kuin tarkistaen, että se pysyy mukana. Taisinkin jo edellisessä viestissä mainita kuinka väsymyshepuleissaan riehuva Muikku on välillä käynyt Norpan hermoille siinä määrin, että pennulle on pitänyt muutaman kerran ärähtää. Unikaverina naperoa ei vieläkään oikein sulateta, vaan Norppa tuhahtaa ja ottaa jalat alleen Muikun änkiessä viereen. Olen silti yhä edelleen onnistunut bongaamaan noita kylki kyljestä, joten ei tuo pentu ainakaan ihan sietämättömän kamala taida Norpankaan mielestä olla.

·0 kommenttia

Siinä se nyt on! Virallisesti hää on Korpitassun Aquata, mutta tavoite olisi, että tottelis vielä joku päivä nimeä Muikku. Tämä reipas pohjoiskarjalainen pieni merenneitoprinsessa saapui lauantaina ja näyttäisi heti kelpuuttaneen uuden paikan kodikseen – vaviskaa matonkuteet, heinät ja peilikuvat! Norpallekin koitti jo haukkua leikin lomassa. Ruoka on maistunut, mutta ei haittaisi, vaikka enemmänkin uppoaisi. Ei oikein vielä tunnu malttavan syödä loppuun asti, mutta kuppi tyhjenee kyllä, jos tarjoan kädestä osan ruuasta. Ensimmäinen yö meni pienestä itkeskelystä huolimatta ihan hienosti ja itkeskelykin taisi lopulta johtua pitkälti ulkoilutarpeesta.

Kasvattaja on tehnyt hienon pohjatyön niin sisäsiisteyden kuin luoksetulonkin suhteen. Muikku on oikeastaan juuri niin sisäsiisti kuin ikäisensä pennun pidätyskyvyllä voi toivoa. Toisin sanoen, se osaa pyytää (itkemällä) ulos useita kertoja päivässä. Mukelolla on kyllä muutoinkin laaja ääniskaala, erityisesti jos asiat eivät mene neidille mieliksi, joten pitänee kiinnittää äänenkäyttöön huomiota. Muikku pyöri aamupäivällä vielä ulkoillessa aivan jaloissa kiinni, mutta tohti jo illemmalla irtautua pienille tutkimusretkille lähiympäristöön. Kasvattajan pohjustama luoksetulo sujuu mallikkaasti, joten tästä on hyvä jatkaa.

Norppa oli, kuten arvata saattoi, aluksi aivan onnesta soikeana pennusta. Muikku ei arvostanut tervetulokomiteaa ihan yhtä paljon, mutta tottui nopeasti mustaan ”isosiskoonsa”. Nyt se kulkee Norpan kintereillä jo kuin hai laivan perässä. On pitänyt muutaman kerran vähän toppuutella väsyhepuleissaan Norppaa kiusaavaa naperoa. Norpan mielestä Muikku on kiinnostava ja sen kanssa voi leikkiä, mutta rajansa kaikella. Raja menee selvästi unikaveriksi ryhtymisessä eivätkä naskalihampaat tunnu kivalta tassuissa. Pitkäpinnaisena Norppa lähinnä väistelee iholle tunkevaa mukeloa, mutta tänään se on muutaman kerran murahtanut yli-innokkaaksi heittäytyneelle pennulle. Onneksi pohjoiskarjalainen tuntuu tässä tapauksessa ymmärtävän stadin slangia siinä määrin, että viesti on mennyt perille. Oonpa mä nuo jo muutamaan kertaan tavoittanut kylki kyljestä, joten eiköhän niistä vielä kaverukset tule.

Olemme tänään (oho, eilen) keskittyneet lähinnä kotiutumiseen, mutta ohjelmaan on mahtunut myös pientä käsittely- ja kontaktitreeniä. Kontaktitreenin yhteydessä tuli esiteltyä myös naksutin Muikulle. Hienosti likka tuntuu tajunneen, että naksaus tarkoittaa namia ja naksahduksen saa ottamalla katsekontaktin. Ja namit kyllä kelpaavat – tenava yritti jo kähveltää koko pussin itselleen… Käsittelytreeninä olen kopeloinut tassuja ja naamaa sekä katsellut silmiä, hampaita ja korvia. Huomenna (ts. tänään) olisi tarkoitus suunnata Muikun kanssa sosiaalistamismielessä johonkin paikalliseen eläintarvikeliikkeeseen, sillä Norpan lohiöljyvarasto kaipaa sopivasti täydennystä.

·0 kommenttia

Apua, jos kaikki sujuu odotetusti, pentu tulee taloon jo 1,5 viikon kuluttua! Lienee siis aika jäsentää paperille hieman ajatuksia pennun ensimmäisistä viikoista uudessa kodissa. Taas sarjassamme mikä meni vikaan Norpan kanssa… 😀 Noh, oppia ikä kaikki ja Norpastakin kasvoi omistajansa puutteista huolimatta mahtava tyyppi. Sosiaalistamista käsittelin jo aiemmin, joten siihen en palaa tässä yhteydessä.

Kaiken takana on kontakti

Kontaktin harjoittelu alkaa välittömästi, kunhan pentu on päässyt sinuiksi uuden kotinsa kanssa. Aion oikeastaan toimia hyvin samalla tavalla kuin Norpankin kanssa: Kaivan naksuttimen esiin pennun ollessa hereillä ja rauhallinen. Olen vain aloillani ja odotan. Kun pentu luo pienenkin silmäyksen suuntani, heitän namin sille ja naksautan juuri ennen kuin pentu poimii herkun suuhunsa. Siinä tulee samalla lyöty kaksi kärpästä yhdellä iskulla – harjoiteltua kontaktia ja ehdollistettua pentu naksuttimelle. Ainakin Norppa oli erittäin helppo ehdollistaa naksuttimen äänelle tämän yksinkertaisen kontaktiharjoituksen avulla.

Norpan opetin ottamaan katsekontaktin käskystä jo melko varhaisessa vaiheessa. Tulevan pennun haluan kuitenkin hakevan kontaktia oma-aloitteisesti mahdollisimman pitkään ja aion tämän vuoksi välttää vihjesanan opettamista. Jos vihjeen opettaminen tuntuu joskus myöhemmin jossakin yhteydessä tarpeelliselta, täytyy sitten harkita asiaa uudelleen.

Tein kyllä Norpan kanssa melko paljon kontaktitreeniä, mutta enemmänkin olisi voinut tehdä. Kaikkein suurin moka tuli kuitenkin siinä, etten tajunnut siirtää kontaktiharjoittelua esimerkiksi sosiaalistamisen yhteyteen. Pyörimme kyllä kaupoissa, kauppojen pihalla, ostoskeskuksissa yms., mutta annoin pennun vain ihmetellä ympäristöä. Toki pennun tulee saada tutustua asioihin, mutta tällä kertaa aion tehdä myös runsaasti kontaktiharjoitteita sosiaalistamisen lomassa. Lisäksi tarkoitus on leikkiä pennun kanssa mahdollisimman paljon erilaisissa ympäristöissä – sitä emme Norpan kanssa tehneet.

Leikki on pennun työtä

Norpan kanssa leikittiin pentuna paljon siitä yksinkertaisesta syystä, että pennun kanssa leikkiminen oli kivaa. Tein kuitenkin sen virheen, että erottelin leikin ja koulutuksen kunnon vallihaudalla. Pidin leikkihetket leikkihetkinä ja koulutushetket koulutushetkiä, vaikka pikkupennun tapauksessa näiden välillä pitäisi olla ainoastaan veteen piirretty viiva – jos sitäkään. Koulutustilanteissa käytin palkkiona lähes yksinomaan makupaloja.

Allekirjoittaneelle on vasta nyttemmin alkanut valjeta kuinka pentua kannattaisi kouluttaa leikin varjolla. Norppaa ei ole voinut jalkojensa takia juuri palkata raisuilla leikeillä, mutta se ei myöskään ole koskaan oppinut kunnolla palkkautumaan leikillä. Jos ja kun aion palkita tulevaa pentua saalisleikillä, minun pitää paitsi itse opetella leikkimistekniikka myös opettaa se pennulle. Salme Mujusen Saalisvietti koiraharrastuksessa onkin tällä hetkellä lukuprojektina.

Ensimmäisiä opeteltavia taitoja ovat pysähtyminen ja luoksetulo. Pysähtyminen tarkoittaa käytännössä istumista niille aloilleen ja luoksetulo on luoksetulo. Molemmat on tarkoitus opettaa varmoiksi pillikäskyiksi: pysähtyminen on yksi pitkä vihellys (piiip) ja luoksetulo kaksi lyhyttä vihellystä (pi pi). Pillikäskyjen lisäksi haluan opettaa pysähtymisen ylösajoon. Sekä pysähtymisen että luoksetulon alkeet on helppo opettaa, mutta niiden varmaksi saaminen vaatii huolellista suunnittelua ja kärsivällisyyttä. Vasta Norpan varttuessa olen alkanut hiljalleen sisäistää sen, että koiralta ei oikeasti voi vaatia enempää kuin mitä se jo osaa. Jos koira ei tottele, sen koulutus ja/tai motivointi on epäonnistunut.

Motivointiin ja palkitsemiseen on ylipäätään syytä panostaa enemmän kuin Norpan kohdalla. Norpan puutteet johtuvat yksinkertaisesti siitä, ettei minulla ollut riittävästi tietotaitoa koiran oppimisesta, kouluttamisesta ja motivoinnista. Selvitettäviä asioita riittää: Miten pentu palkkautuu ruualla? Millaiset herkut uppoavat parhaiten? Löytyykö jonkin sssupernami? Mitkä leikit saavat pennun syttymään? Millaisista leluista se pitää eniten?

Leikin lomassa on tarkoitus tutustuttaa pentu myös dameihin ja mahdollisuuksien mukaan riistaan. Pitää vaan selvitellä, mistä esimerkiksi siipiä saisi käsiinsä. Kasvattaja vinkkasi, että omistajasta irtautumiseen saattaa olla myös syytä kiinnittää huomiota. Pennun emo on kuuleman kova roikkumaan kannoilla ja sen kanssa jouduttiin tekemään paljon työtä taipumuskokeen hakua ajatellen – työ tosin palkittiinkin kehuilla kokeen parhaasta hakuosuudesta. Jos pentu siis vaikuttaa kovin perskärpäseltä, luvassa on itsenäistä työskentelyä etäällä minusta. Norpan kanssa onkin tehty todella paljon namien, damien ja avainten etsimistä niin sisällä kuin ulkonakin.

Kellä maltti, sillä valtti

Pääsin Norpan kanssa varsin helpolla maltti- ja rauhoittumistreenien suhteen, joten hieman jännittää millainen hulivili sieltä tällä kertaa paljastuu. Pentue on hyvin tasainen, mutta mulle on tulossa toinen kahdesta hieman muita rohkeampana erottuneista nartuista. Samainen tapaus roikkui sitkeästi hihassani pitkin päivää. 😀 Lisäksi kyseinen tyttö ilmaisi viime lauantaina mielipiteensä pentulaatikkoon joutumisesta varsin selvästi huulet tötteröllä. Toisaalta koen, että mulla on melko hyvä käsitys rauhoittumisharjoittelusta ja erityisesti sen merkityksestä. Eiköhän tässä siis selvitä, vaikka sieltä kuoriutuisi innokas touhottaja. Sitä pitää vaan asennoitua omalta osaltaan Itse Kärsivällisyydeksi.

Rauhoittavana toimivat virikkeet, sisällä tehtävät rauhoittumisharjoitukset ja yksinolotreenit ovat peruskauraa. Samoin se, ettei innokkaalla sähellyksellä saa mitään ellen itse ole tarkoituksella nostattanut koiran virettä. Aion kiinnittää erityisesti huomiota rauhoittumiseen uusissa paikoissa ja tilanteissa: pennun tulee asettua ennen kuin sille tarjotaan lisää virikkeitä tai ärsykkeitä. Kahden koiran myötä aukeaa myös aivan uusi mahdollisuus harjoittaa toisen koiran malttia samalla, kun aktivoi tai kouluttaa toista.