Vuosimallin 2016 Koiramessut, Helsinki Winner, Helsinki Puppy Show, Voittaja ja Voittaja Puppy Show täyttivät Messukeskuksen tänä viikonloppuna. Tapahtuma keräsi yhteen yli 300 rotua ja ties kuinka monta kymmentä (vai peräti sataa) tuhatta koirayksilöä. Monen koiraihmisen niin hartaasti odottama viikonloppu on nyt sitten takanapäin. Mitä jäi käteen?

Harkitsin pitkään Muikun ilmoittamista sunnuntain Voittajaan, mutta spanielierkkarin näyttelydebyytin jälkeen katsoin parhaaksi astella näyttelykehään seuraavan kerran kesällä. Olishan se ollut ihan mielenkiintoista pyörähtää oman junnun kanssa kehässä, mutta toisaalta olen näin jälkihuumassakin täysin tyytyväinen päätökseeni. Onhan tuo paikkana melkoinen hullunmylly koiralle, varsinkin näyttelyihin tottumattomalle sellaiselle. Siksi toiseksi toivon, että vältimme tällä todennäköiset kennelyskätartunnat ja muut ikävät yllätykset.

Aiempiin vuosiin poiketen en viihtynyt kovinkaan pitkiä aikoja kehien luona. Jotenkin sitä katsoo touhua aivan eri silmällä kuin vielä muutamia vuosia sitten. Silloin olin haltioissani koiramäärästä ja keskityin räpsimään kuvia kehissä olevista koirista. Nyt tiirailin lähinnä kehien reunoja. Kaikki se hääräämisen ja puunaamisen määrä tuntuu utopistiselta, vaikka toisaalta ymmärränkin, että kyseessä on maamme suurin koiranäyttely. Tämä on oikeastaan yksi syy, miksi en ilmoittanut Muikkua mukaan: Sisarukseni irvailevat kuinka kampaan, pesen ja trimmaan Muikun turkkia jatkuvasti (eh, kampaus viikon-kahden välein ja pesu kerran kuussa-puolessatoista). Voi sitä hirnunnan määrää, minkä silkkitakki aiheutti taannoin. 😆 Kotitrimmailuni on suorastaan vaatimatonta verrattuna siihen, mitä näyttelyissä näkee turkkirotujen kehien äärellä. Välillä vaikuttaa siltä, että yksittäisiä karvoja asetellaan asemiinsa. Onneksi sprinkut eivät ole ihan pahimmasta päästä. Pidän Muikun mielelläni sprinkulle tyypillisessä trimmissä ja tykästyin silkkitakkiin sen vaikutuksen omin silmin nähtyäni, mutta mun kärsivällisyyteni, mielenkiintoni ja luultavasti kykynikään eivät riitä kovin tarkkaan suortuvien kesyttämiseen.

Osuin sprinkkukehälle valiourosten luokan ollessa käynnissä. Vaikka en omaa kovinkaan hyvää sprinkkusilmää vielä enkä siten osaa kertoa millaisia koiria hän sijoitti, pidin kovasti tuomarin tyylistä: Tuomaritoiminta ei ole minulle erityisen tuttua, mutta kymmenkunta vuotta Messarissa vierailleena on tullut nähtyä vähän kaikenlaisia tapauksia. Välillä on tullut mietittyä, että jopas koirat vedettiin kehän läpi kuin liukuhihnalla – missä välissä se tuomari ehti niitä kunnolla edes katsoa. Norpan koipiongelmien jälkeen olen kiinnittänyt erityisesti huomiota liikkeisiin. Valitettavan paljon näkyy epäpuhdasta liikkumista ja välillä jopa suoranaista ontumista. Silti en ollut koskaan päässyt todistamaan EVAn jakamista. Tämän päivän tuomari käytti selvästi aikaa koirien tutkailemiseen ja sijoitusten miettimiseen. Kaksi valioluokan urosta sai EVAn ontumisen takia. Tuomari juoksutti näitä kovasti kehässä. Ensimmäisen kohdalla en itse ontumaa erottanut. Hyvällä tahdolla saatoin epäpuhtautta hahmottaa, mutta sitä tuli kyllä ihan hakemalla haettua. Jälkimmäinen puolestaan ontui ihan selvästi munkin silmääni. Muutaman muun rodun kehässä tulin todistaneeksi tapauksia, joissa olisin toivonut tuomarien päätyvän samaan ratkaisuun, mutta ei…

Kun en jaksanut viihtyä kehien parissa, aikaa jäi kerrankin kaikelle muulle oheisohjelmalle. Tarjolla olikin paljon kaikenlaista niin lapsille kuin vanhemmallekin väelle. Kennelliiton Nuorille erityismaininta ständistään! Tarjolla näytti olevan jos minkälaista toimintaa pikkuväelle. Osa askareista näytti houkuttelevalta jopa tällaisen reilusti kahdenkymmenen yläpuolelle ehtineen likan silmissä. En kuitenkaan rohjennut lyöttäytyä sinne lasten joukkoon. 😀 Sen sijaan koin itse parhaaksi anniksi hyötykoirien ständit ja lavan sekä Noutajat metsästyskoirina -näytöksen. Olihan ilo katsella innokkaita ja hienosti hallinnassa olevia labbiksia alkuperäisessä työtarkoituksessaan! Metsästysnoutajanäytöksestä löytyy videokooste Veden valamien Facebook-sivuilta, joten ei siitä sen enempää. Hyötykoirista paikalla oli ainakin avustaja-, kuulo-, opas- ja hypokoiria sekä tulli-, poliisi-, vankila- ja pelastuskoiria. Valitettavasti ehdin nähdä ainoastaan tullikoirat lavalla.

Tullikoirien esittäytymisestä erityisen mielenkiintoisen teki se, että perinteisen labradorinnoutajan sijaan lavalla olikin sileäkarvainennoutaja. Saimme kuulla tullikoiraroduista ja työn asettamista vaatimuksista. Saavuin paikalle hieman myöhässä, mutta ilmeisesti tämä nyt 2-vuotias flatti oli yksi Tullin ”syrjähyppykokeiluista”. Flatin ohella kokeilussa on kuuleman tällä hetkellä myös novascotiannoutaja. Kaikkien edellä mainittujen rotujen lisäksi Tullilta löytyy ainakin muutama cockerspanieli, yksi englanninspringerspanieli ja sekarotuisia. Tullin koiraohjaajat korostivat kovasti, että rodulla ei ole heille väliä, kunhan ominaisuudet istuvat työhön. Käyttölinjainen labradorinnoutajan kerrottiin olevan melko ”varma valinta” muun muassa sen vuoksi, että se on varsin kypsä jo 1,5-vuotiaana tositoimiin joutuessaan. Monet kokeilut (lavalla ollut flatti mukaan lukien) ovat kuuleman osoittaneet, että läheskään kaikki rodut eivät ole alle kaksivuotiaina vielä riittävän kypsiä.

Tullikoirien esittäytymisessä tuli esiin myös toinen ajatuksia herättävä pointti. Suurin osa koirien työstä on ”tyhjiä paketteja”, tai mitä termiä he ikinä käyttivätkään. Huumeita, rahaa, aseita ja muita koirien etsimiä asioita löytyy hyvin harvoin. Työskentelymotivaatio onkin yksi jyviä akanoista karsiva tekijä, sillä yksikään koira ei ole mikään kone, joka jaksaa tarpoa ”pettymyksestä” toiseen. Toisaalta sen motivaation ylläpito vaatii myös ohjaajilta paljon. Moni koirista työskentelee innokkaasti ns. helpoissa ympäristöissä, mutta kätköt ovat yleensä aivan päinvastaisissa paikoissa. Realististen harjoitusten järjestäminen ei tästä syystä ole helppoa ja se vaatii mitä ilmeisimmin melkolailla vaivaa.

Hieman jäi harmittamaan, että Team Rokan Rokka-koira Toni-isäntineen joutui viime hetkillä vetäytymään sängyn pohjalle. Olisi ollut mielenkiintoista päästä näkemään Rokka livenä. Se palkittiin tänään Sankarikoiran meriitillä ja näinkin itse asiassa palkinnon vastaanottaneen Tonin kihlatun, Maijan, ohimennen käytävällä.

Suurin osa ajasta vierähti ehdottomasti ständien ihmettelemiseen ja messutarjousten metsästämiseen. Ihmettelen, jos itse kukin ei löytänyt etsimäänsä, sillä tarjolla oli yhtä ja toista hilavitkutinta. Oma ostoslistani sisälsi oikeastaan vain kaksi asiaa: turkinhoitotuotteita ja näyttelyhihnan Muikulle. Molemmat tuli hankittua ja vähän ekstraakin.

Kasvattajan suosittelemana etsin käsiini Chris Christensenin tuotteita myyviä tahoja. Seisoin hoomoilasena siellä kaiken maailman syväpuhdistavien, miedompien kosteuttavien, herkille suunnattujen, värjäytymiä poistavien, silkkisille turkeille tarkoitettujen, karkeammille turkeille suunnattujen ja ties minkä tuotteiden keskellä. Tiesin suurin piirtein, mitä kasvattajalla on itsellään ja esittelijän avustuksella tuli lopulta päädyttyä kosteuttavaan Day to Day -shampooseen & -hoitoaineeseen (yht. 30 €). Harkitsin tovin myös syväpuhdistavaa Clean Start -shampoota ja sähköisyyttä poistavaa Ice on Ice -suihketta, mutta ne olisivat tuplanneet hinnan, joten pärjättäköön ilman ainakin toistaiseksi.

Muikun kasvattaja vihjaili aiemmin, että erilainen näyttelyhihna saattaisi edesauttaa Muikun esiintymistä – lähinnä ravaamista. En uskonut hihnan vaikuttavan niin paljon, mutta jouduin syömään sanani päästessäni kasvattajan luona kokeilemaan Muikulle sen emän puolikuristavaa ketjupantaa. Oma puolikuristava ketju onkin ollut nyt hankinnan alla jo muutaman kuukauden, mutta missään ei ole tullut vastaan mitään järkevän oloista vaihtoehtoa. Messuilla kiertelin kaikki näyttelytaluttimia ja -hihnoja myyvät pisteet, mutta hyvää sai sielläkin haeskella. Paljon kehuttu Hollolan Nahkapaja ei pettänyt, vaan sieltä löytyi sekä metalliketju että nahkainen hihna. Lukko on vähän roisi, mutta pikaisen kokeilun perusteella kombo toimii kuitenkin oikein kivasti. Onnistuin onneksi arvioimaan pannan koonkin aivan nappiin silkalta mututuntumalta, vaikka myyjä ehdotti rodun kuultuaan kokoa suurempaa ketjua.

Seurasin eilen muiden messuostoksia somen välityksellä ja huomasin Ke-Hujen olevan kovassa suosiossa. Muikun narupallo on pitkän hihnansa vuoksi soveltuvampi jahtaamiseen kuin kiskomiseen, joten sorruin itsekin polttamaan rahaa Ke-Hun ständillä. Muikku rakastaa vetoleikkejä, vinkuvia leluja ja palloja, joten mukaan tarttui vinkuvalla pallolla varustettu Ke-hu Vinkeä. Nyt mietin, että tulikohan tehtyä hutiostos… Päädyin isompaan palloon, koska siitä lähti nähdäkseni ääni kevyemmällä puristuksella. Yritys hyvä kymmenen, mutta Muikku ei ainakaan tämänpäiväisen kokeilun perusteella saa itse palloa vinkumaan. Harkitsin myös ensiesittelyssä ollutta tuotetta, jossa kaksi kaninkarvadamia muistuttavaa vinkulelua oli yhdistetty joustolla toisiinsa. Ääni oli erilainen kuin Vinkeässä ja sen sai aikaan jo kevyellä painalluksella. Uutuustuote olisi saattanut sittenkin olla Muikulle parempi vaihtoehto kuin Vinkeä, mutta toisaalta muotoilu epäilyttää: en tiedä kuinka helppo sitä on kiskoa niin koiran kuin ihmisenkään näkökulmasta.

Herkku- ja ruokapuoleen olin hieman pettynyt. Maistaisia oli kyllä tarjolla vähän joka kojulla, mutta ilman koiraa saapuneena olisin kaivannut enemmän näytepusseja. Osa kylläkin näyttäisi löytäneen niitä varsin kiitettävästi, vaan en minä. Zaaron Holistic ALS Chicken & Rice jäi ainokaiseksi. Best Friendin kojulla kävi kova kuhina, sillä sait itse änkeä pussin täyteen puruluita viidellä eurolla. Katselin valikoimaa aamulla ja päätin tulla hakemaan omani myöhemmin – virhe! Valikoima oli supistunut olemattomiin. Pakkasin sitten kassin täyteen pelkkiä tavallisia nahkarullia. Noh, niitä meillä lähinnä meneekin ajanvietteenä. Bozita Naturalsin Elk-, Salmon- ja Tender Chicken -märkäruokia sai eurolla kappale, joten ostin muutaman kongeihin jäädytettäväksi. Olen tykästynyt erityisesti puolikosteisiin koulutusnameihin, joten Murren Murkinan ständillä iskin silmäni uuteen tuttavuuteen. Naturean puolikosteita herkkuja sai neljä pussia kympillä ja vaikka tarjous ei mielestäni erityisen hyvä ollutkaan, uutuudenviehätys vei voiton. Lammasta, kanaa ja ankkaa tarttui mukaan.

Lompakossa on taas Suomen suurimman koiratapahtuman kokoinen lovi. Muikulle löytyi taannoin heijastinliivi, Norppa sai just vasta täyden ruokasäkin ja Muikun ruokasäkki on tulossa postissa koulutusnamien kera, joten nyt lienee sopiva hetki pitää tovi taukoa koiratarvikehankinnoista. Katsotaan toisiko pukki jotakin.