Apua, jos kaikki sujuu odotetusti, pentu tulee taloon jo 1,5 viikon kuluttua! Lienee siis aika jäsentää paperille hieman ajatuksia pennun ensimmäisistä viikoista uudessa kodissa. Taas sarjassamme mikä meni vikaan Norpan kanssa… 😀 Noh, oppia ikä kaikki ja Norpastakin kasvoi omistajansa puutteista huolimatta mahtava tyyppi. Sosiaalistamista käsittelin jo aiemmin, joten siihen en palaa tässä yhteydessä.

Kaiken takana on kontakti

Kontaktin harjoittelu alkaa välittömästi, kunhan pentu on päässyt sinuiksi uuden kotinsa kanssa. Aion oikeastaan toimia hyvin samalla tavalla kuin Norpankin kanssa: Kaivan naksuttimen esiin pennun ollessa hereillä ja rauhallinen. Olen vain aloillani ja odotan. Kun pentu luo pienenkin silmäyksen suuntani, heitän namin sille ja naksautan juuri ennen kuin pentu poimii herkun suuhunsa. Siinä tulee samalla lyöty kaksi kärpästä yhdellä iskulla – harjoiteltua kontaktia ja ehdollistettua pentu naksuttimelle. Ainakin Norppa oli erittäin helppo ehdollistaa naksuttimen äänelle tämän yksinkertaisen kontaktiharjoituksen avulla.

Norpan opetin ottamaan katsekontaktin käskystä jo melko varhaisessa vaiheessa. Tulevan pennun haluan kuitenkin hakevan kontaktia oma-aloitteisesti mahdollisimman pitkään ja aion tämän vuoksi välttää vihjesanan opettamista. Jos vihjeen opettaminen tuntuu joskus myöhemmin jossakin yhteydessä tarpeelliselta, täytyy sitten harkita asiaa uudelleen.

Tein kyllä Norpan kanssa melko paljon kontaktitreeniä, mutta enemmänkin olisi voinut tehdä. Kaikkein suurin moka tuli kuitenkin siinä, etten tajunnut siirtää kontaktiharjoittelua esimerkiksi sosiaalistamisen yhteyteen. Pyörimme kyllä kaupoissa, kauppojen pihalla, ostoskeskuksissa yms., mutta annoin pennun vain ihmetellä ympäristöä. Toki pennun tulee saada tutustua asioihin, mutta tällä kertaa aion tehdä myös runsaasti kontaktiharjoitteita sosiaalistamisen lomassa. Lisäksi tarkoitus on leikkiä pennun kanssa mahdollisimman paljon erilaisissa ympäristöissä – sitä emme Norpan kanssa tehneet.

Leikki on pennun työtä

Norpan kanssa leikittiin pentuna paljon siitä yksinkertaisesta syystä, että pennun kanssa leikkiminen oli kivaa. Tein kuitenkin sen virheen, että erottelin leikin ja koulutuksen kunnon vallihaudalla. Pidin leikkihetket leikkihetkinä ja koulutushetket koulutushetkiä, vaikka pikkupennun tapauksessa näiden välillä pitäisi olla ainoastaan veteen piirretty viiva – jos sitäkään. Koulutustilanteissa käytin palkkiona lähes yksinomaan makupaloja.

Allekirjoittaneelle on vasta nyttemmin alkanut valjeta kuinka pentua kannattaisi kouluttaa leikin varjolla. Norppaa ei ole voinut jalkojensa takia juuri palkata raisuilla leikeillä, mutta se ei myöskään ole koskaan oppinut kunnolla palkkautumaan leikillä. Jos ja kun aion palkita tulevaa pentua saalisleikillä, minun pitää paitsi itse opetella leikkimistekniikka myös opettaa se pennulle. Salme Mujusen Saalisvietti koiraharrastuksessa onkin tällä hetkellä lukuprojektina.

Ensimmäisiä opeteltavia taitoja ovat pysähtyminen ja luoksetulo. Pysähtyminen tarkoittaa käytännössä istumista niille aloilleen ja luoksetulo on luoksetulo. Molemmat on tarkoitus opettaa varmoiksi pillikäskyiksi: pysähtyminen on yksi pitkä vihellys (piiip) ja luoksetulo kaksi lyhyttä vihellystä (pi pi). Pillikäskyjen lisäksi haluan opettaa pysähtymisen ylösajoon. Sekä pysähtymisen että luoksetulon alkeet on helppo opettaa, mutta niiden varmaksi saaminen vaatii huolellista suunnittelua ja kärsivällisyyttä. Vasta Norpan varttuessa olen alkanut hiljalleen sisäistää sen, että koiralta ei oikeasti voi vaatia enempää kuin mitä se jo osaa. Jos koira ei tottele, sen koulutus ja/tai motivointi on epäonnistunut.

Motivointiin ja palkitsemiseen on ylipäätään syytä panostaa enemmän kuin Norpan kohdalla. Norpan puutteet johtuvat yksinkertaisesti siitä, ettei minulla ollut riittävästi tietotaitoa koiran oppimisesta, kouluttamisesta ja motivoinnista. Selvitettäviä asioita riittää: Miten pentu palkkautuu ruualla? Millaiset herkut uppoavat parhaiten? Löytyykö jonkin sssupernami? Mitkä leikit saavat pennun syttymään? Millaisista leluista se pitää eniten?

Leikin lomassa on tarkoitus tutustuttaa pentu myös dameihin ja mahdollisuuksien mukaan riistaan. Pitää vaan selvitellä, mistä esimerkiksi siipiä saisi käsiinsä. Kasvattaja vinkkasi, että omistajasta irtautumiseen saattaa olla myös syytä kiinnittää huomiota. Pennun emo on kuuleman kova roikkumaan kannoilla ja sen kanssa jouduttiin tekemään paljon työtä taipumuskokeen hakua ajatellen – työ tosin palkittiinkin kehuilla kokeen parhaasta hakuosuudesta. Jos pentu siis vaikuttaa kovin perskärpäseltä, luvassa on itsenäistä työskentelyä etäällä minusta. Norpan kanssa onkin tehty todella paljon namien, damien ja avainten etsimistä niin sisällä kuin ulkonakin.

Kellä maltti, sillä valtti

Pääsin Norpan kanssa varsin helpolla maltti- ja rauhoittumistreenien suhteen, joten hieman jännittää millainen hulivili sieltä tällä kertaa paljastuu. Pentue on hyvin tasainen, mutta mulle on tulossa toinen kahdesta hieman muita rohkeampana erottuneista nartuista. Samainen tapaus roikkui sitkeästi hihassani pitkin päivää. 😀 Lisäksi kyseinen tyttö ilmaisi viime lauantaina mielipiteensä pentulaatikkoon joutumisesta varsin selvästi huulet tötteröllä. Toisaalta koen, että mulla on melko hyvä käsitys rauhoittumisharjoittelusta ja erityisesti sen merkityksestä. Eiköhän tässä siis selvitä, vaikka sieltä kuoriutuisi innokas touhottaja. Sitä pitää vaan asennoitua omalta osaltaan Itse Kärsivällisyydeksi.

Rauhoittavana toimivat virikkeet, sisällä tehtävät rauhoittumisharjoitukset ja yksinolotreenit ovat peruskauraa. Samoin se, ettei innokkaalla sähellyksellä saa mitään ellen itse ole tarkoituksella nostattanut koiran virettä. Aion kiinnittää erityisesti huomiota rauhoittumiseen uusissa paikoissa ja tilanteissa: pennun tulee asettua ennen kuin sille tarjotaan lisää virikkeitä tai ärsykkeitä. Kahden koiran myötä aukeaa myös aivan uusi mahdollisuus harjoittaa toisen koiran malttia samalla, kun aktivoi tai kouluttaa toista.