Viimeistelinpä eilisen pentukerhon jälkimaininkeina yhden lukuisista jo pidempään työn alla olleista teksteistä. Pohdiskelimme monipuolisesti erilaisia koiran hankintaan liittyviä teemoja muuan kasvattajan johdolla ja yhdeksi illan keskeisimmistä aiheista nousi kasvattajan valinta, joten tässä hieman allekirjoittaneen näkemyksiä asiaan.
Huono myyjä, hyvä infopiste
Hyvä kasvattaja on kehno myyntimies, mutta erinomainen infopisteen työntekijä. Hän ei yritä myydä rotuaan tai pentuettaan sinulle ylistävien myyntipuheiden avulla. Hyvän kasvattajan ei edes tarvitse kaupata pentua Juuri Sinulle, sillä kiinnostuneita riittää muitakin. Mikäli ostajaehdokkaita ei syystä tai toisesta ole riittävästi, kasvattaja on osannut varautua siihen, että osa pennuista saattaa jäädä pidemmäksi aikaa kotiin. Hälytyskellojen olisi syytä soida, jos kasvattajalla on kiire päästä pennuista eroon heti 7-8 viikon ikäisenä.
Hyvä kasvattaja ei näe tarpeelliseksi puolustella oman rotunsa ongelmia. Vakuuttavien myyntipuheiden sijaan hän kertoo rodun ongelmista ja yhdistelmiensä riskeistä. Hyvä kasvattaja ei kierrä rodun tai omien linjojensa ongelmiin liittyviä kysymyksiä alkamalla puhua muiden rotujen tai kasvattajien ongelmista. Kasvattajan puheissa rotu ei ehkä kuulostakaan rotuesittelyiden unelmakoiralta. Mielessäsi saattaa käydä, että onkohan tämä rotu sittenkään hakemaani.
Omistaa ja kasvattaa epätäydellisiä koiria
Jokaisella hyvän kasvattajan omalla koiralla ja kasvatilla on puutteensa, koska täydellisiä koiria ei ole. Osa koirista on ehkä fyysisesti rikki, toisilla saattaa viirata enemmän tai vähemmän päässä ja jotkin eivät oikein vastaa rakenteeltaan kasvattajan ihannetta. Hyvä kasvattaja kertoo näistä puutteista avoimesti ja rehellisesti – mielellään kysymättäkin. Jos kasvattajan koirat vaikuttavat liian täydellisiltä, juokse ja lujaa!
Kaikki hyvänkään kasvattajan koirat eivät ole jalostusainesta. Jokaisella hyvän kasvattajan omalla koiralla tai sijoituskoiralla ei ole eikä niille myöskään tule jälkikasvua. Myös kalliiksi tullut tuontikoira jätetään jalostuskäytön ulkopuolelle, jos koirassa tai sen suvussa ilmenee suuria puutteita. Menestynyt koira ei ole hyvälle kasvattajlle yhtä kuin loistava jalostuskoira, koska vasta jälkeläisnäyttö määrittelee koiran jalostusarvon. Tästä syystä hyvän kasvattajan muutaman vuoden ikäisillä uroksilla ei ole vielä kymmentä pentuetta.
Tuntee vastuunsa niin koiria kuin kasvatinomistajiakin kohtaan
Hyvä kasvattaja tavoittelee ensisijaisesti hyvinvoivia koiria eikä kumarra sokeasti rotumääritelmälle. Hyvä kasvattaja päivittää tietojaan jatkuvasti ja hänellä on rohkeutta uhmata vallalla olevia, kyseenalaisina pitämiään ihanteita. Erityisesti näyttelymaailman määrittelemä rodunomaisuus tuntuu monissa roduissa sotivan hyvinvoinnin kanssa: tavoitellaan muun muassa raskasta rakennetta, lyhyttä kuonoa ja hervotonta turkkia, jotka aiheuttavat turhanpäiväisiä terveysriskejä ja voivat heikentää elämänlaatua merkittävästikin.
Hyvä kasvattaja näkee epäonnistumiset mahdollisuutena oppia uutta ja jakaa tietoa. Ne eivät ole hänelle jotain, mikä hylätään ja piilotetaan piironginlaatikkoon. Tästä syystä hyvä kasvattaja haluaa pitää yhteyttä myös heikommat eväät elämään saaneisiin kasvatteihinsa ja näiden omistajiin. Hyvä kasvattaja ymmärtää, että kasvatinomistajat elävät päivittäin paitsi omien valintojensa myös kasvattajan valintojen kanssa – niin hyvässä kuin pahassakin. Tilanteen ollessa toivoton hyvä kasvattaja on valmis lyömään hanskat tiskiin ja aloittamaan alusta, vaikka siinä menisi vuosien työ hukkaan.
Hyvälle kasvattajalle voi kertoa ongelmista pelkäämättä ikävyyksiä. Kuullessaan kasvattinsa sairastumisesta tai luonneongelmista hyvä kasvattaja ei ala etsiä syyllisiä tai katoa savuna ilmaan. Kasvuhäiriöisten ja nivelrikkoisten koirien omistajien kanssa keskustellessa oppii yhden valitettavan asian hyvin nopeasti: turhan moni kasvattaja on erittäin taitavia katoamistempuissa kuullessaan kasvattiensa ongelmista. Katoamistempun tai syyttelyn sijaan hyvä kasvattaja jakaa kokemuksiaan sairauteen ja sen hoitoon liittyen. Jos kokemuksia ei vielä ole, hyvä kasvattaja etsii tietoa yhdessä kasvatinomistajan kanssa.
Pohjustaessani tätä tekstiä törmäsin useammankin kerran näkemyksiin, joissa ihmeteltiin nykyisten pennunetsijoiden vaatimuksia kemioiden pelaamisesta: ”Mihin niitä kemioita tarvitaan, kun eihän sitä ole pakko luovutuksen jälkeen olla yhteydessäkään!” Pöyristyttävää. Asiallinen ja vastuullinen kasvatustyö vaatii nähdäkseni kasvattiensa tuntemista, mikä puolestaan edellyttää yhteydenpitoa kasvatinomistajien suuntaan. Kaikista pennunostajista ei tarvitse tulla ylimpiä ystäviä, mutta kemioiden olisi syytä pelata siinä määrin, että yhteydenpito sujuu edes joskus ja jouluna.
Kannustaa vaatimatta
Hyvän kasvattajan ei tarvitse esittää vaatimuksia kasvatinomistajilleen, sillä hän tekee riittävän pohjatyön valitessaan pennuilleen koteja. Kasvattajan sanavalta kasvattinsa asioihin loppuu, kun papereihin kirjoitetaan nimet alle ja raha ja koira vaihtavat omistajia. Hyvä kasvattaja ymmärtää tämän ja tietää, ettei voi vaatia kasvatinomistajaltaan asioita. Joskus kemiat eivät ehkä lopulta kohtaakaan niin hyvin kuin toivoisi, mutta silloinkin hyvä kasvattaja ymmärtää, ettei voi puuttua kasvattinsa asioihin, jos koira hoidetaan kunnialla.
Hyvä kasvattaja kannustaa tutkituttamaan kasvattejaan esimerkiksi järjestämällä joukkokuvauksia tai palauttamalla osan myyntihinnasta tutkimusten jälkeen. Hän on avoin terveysasioissa ja kannustaa myös kasvatinomistajiaan siihen. Hyvä kasvattaja myös huomioi menestyneitä kasvattejaan ja järjestää vapaaehtoisia koulutuksia kannustaen näin kasvattejaan omistajineen rodunomaisten lajien ja harrastusten pariin.
Oppii myös toisten kantapäiden kautta
Hyvästä kasvattajasta tulee loistava, kun hän oppii oppimaan paitsi omista myös muiden kokemuksista. Lainaan Elli Kinnusta (”Miksi hyvät kasvattajat kasvattavat rikkinäisiä koiria?”), joka tiivistää mielestäni osuvasti:
”Toinen asia on liika objektiivisuus. Kun asia ei kosketa ihmistä, se ei kosketa. Sitä ei silloin voi kutsua välinpitämättömyydeksi tai vastuuttomuudeksi, se on vaan merkki siitä että asia ei ole päässyt vielä edes käsittelyasteelle. – – Ei muovipussien pohjien kestävyys ole mikään juttu mikä mulle kuuluisi, paitsi sitten kun se pettää ja jotakin tippuu varpaille niin että sattuu. Yksi tärkeä taito koiramaailmassa on oppia oppimaan muidenkin kuin oman kantapäänsä kautta.”
”Siinä vaiheessa kun kasvattaja kuuntelee harrastajia ja ottaa vakavasti sen tiedon ja palautteen joka sieltä päin tulee, silloin minun asteikollani kasvattaja muuttuu omalla asteikollaan hyvästä kasvattajasta loistavaksi kasvattajaksi, jonka jalostustyötä uskaltaisin tukea seuraavalla isolla lottolapullani joka määrittää sen, minkälaista maisemaa katselen sitten kun pääsen seuraavan koirani pään sisään.”