Muikku on ollut oikein reipas pentu ja ehtinyt myös jo osoittaa, että tältäkin tapaukselta löytyy riiviövaihde. Erityisesti nukahtamista edeltävä hepuli meinaa olla välillä melkoinen show: neljä jalkaa viipottavat menemään koko kämpän pituudelta ja pienet naskalihampaat uppoavat kaikkeen mikä eteen osuu. Joku väitti sprinkkupennun olevan niin ihanan rauhallinen ja helppo labbiksen jälkeen, mutta mun nähdäkseni Muikusta löytyy ainakin tällä hetkellä huomattavasti enemmän tehoja kuin Norpasta ikäisenään. Norppakin oli ja on edelleenkin reipas, mutta se on käyttänyt alusta asti selvästi pienempiä vaihteita kuin Muikku. 😀

Kaikki uudet asiat ovat hämmästyttäviä ja kummastuttavia, vähän jännittäviäkin, mutta Muikku hakee hyvin kontaktia ja kykenee leikkimäänkin kodin seinien ja tutun pihan ulkopuolella. Olemme käyneet nyt alkuviikon aikana joka päivä ihmettelemässä hieman maailman menoa. Maanantaina piipahdettiin eläintarvikeliikkeessä, tiistaina metsässä ja eilen valtatien varrella. Tiistaina teimme oikeastaan kaksikin metsäreissua: valoisaan aikaan ja pimeällä. Eilen ihmettelimme Hämeenlinnanväylän pysäkillä ohi paahtavia autoja ja leikimme tovin kolmostien alikulkutunnelissa. Olemme kohdanneet niin henkilöautoja, rekkoja, busseja, mopoja kuin aura-autojakin. Tänään olisi suunnitelmissa käydä kurkkaamassa olisiko läheisen koulun pihassa ulkokaukalo ja lätkänpelaajia. Säät on kyllä olleet taas sen verran huonoja, että saas nähdä… Jäähallissa käymme ainakin piipahtamassa joku päivä, muttei ehkä vielä tällä viikolla.

Muikku on ehtinyt jo talsia jo ainakin laminaatilla, muovimatolla, betonilla, asfaltilla, jäällä, nurmikolla, ritilällä, vaihtelevassa metsämaastossa ja kaakelilla. Täytyy antaa erityinen maininta sille, kuinka muina pentuina Muikku käveli metalliritilällä – ei niin minkäänlaista arastelua! Rappusia emme ole varsinaisesti vielä harjoitelleet, mutta Muikku on saanut kiipeillä muutaman rapun verran sekä umpinaisissa että avoimissa rappusissa. Muutaman umpinaisen betonirapun napero kulkee jo ongelmitta, mutta avonaiset tahtovat jännittää. Muikku on kuitenkin vielä niin pieni, etten pidä varsinaista rappusharjoittelua toistaiseksi ajankohtaisena.

Koulunpenkkikin kutsui heti alkuviikosta ja Muikku onkin ehdollistunut jo naksuttimelle kivasti. Pentu vaikuttaa palkkautuvan hyvin niin leikillä, silityksillä ja kehuilla kuin ruuallakin. Ohjelmaan ovat mahtuneet kontakti-, istumis-, luoksetulo- ja kohdentamisharjoitukset. Luoksetuloa on harjoiteltu pillin kanssa ruokakupilla – vauhtia riittääkin niin paljon kuin pienistä tassuista lähtee! Istumista ja kontaktia on puolestaan treenattu sekä ruokakupilla että erikseen naksuttimen kanssa. Muikku onkin oppinut nopeasti istumaan ja ottamaan kontaktia jotakin pyytäessään. En ole toistaiseksi liittänyt istumiseen pillikäskyä, mutta se olisi tarkoitus tehdä mahdollisimman pian. Kohdentamisharjoittelun (targeting) aloitimme vasta eilen illalla, joten se on vielä toistaiseksi aivan alkutekijöissään. Muikku oppi kuitenkin muutaman toiston jälkeen ensin kääntämään katseen ja sitten työntämään kuonoaan kohti kosketusalustaa.

Mietin vielä opetanko Muikulle erillisen huomiopillityksen, mutta muutoin lähiviikkojemme ohjelma tulee rakentumaan jo mainittujen asioiden treenaamisesta. Tarkoitus olisi vahvistaa kontaktia monenlaisissa ympäristöissä, saada istuminen (pysähtyminen) ja luoksetulo selkärankaan pillikäskyinä sekä opettaa kohdentamaan niin kuonolla kuin tassullakin.

Norppa on alkuinnostuksen jälkeen suhtautunut Muikkuun vaihtelevasti. Välillä se leikkii Muikun kanssa, mutta toisinaan taas ignoraa pennun täysin. Ulkona Norppa vaikuttaisi katselevan Muikun perään ikään kuin tarkistaen, että se pysyy mukana. Taisinkin jo edellisessä viestissä mainita kuinka väsymyshepuleissaan riehuva Muikku on välillä käynyt Norpan hermoille siinä määrin, että pennulle on pitänyt muutaman kerran ärähtää. Unikaverina naperoa ei vieläkään oikein sulateta, vaan Norppa tuhahtaa ja ottaa jalat alleen Muikun änkiessä viereen. Olen silti yhä edelleen onnistunut bongaamaan noita kylki kyljestä, joten ei tuo pentu ainakaan ihan sietämättömän kamala taida Norpankaan mielestä olla.