www.maininki.net
www.maininki.net
Kategoria: ylijäämäroinaa
Muikun lonkka- ja kyynärkuvat
En huomannut pyytää Muikun lonkka- ja kyynärkuvat itselleni tarkastuspäivänä. Olin yksinkertaisesti niin täpinöissäni terveestä koirasta, että kuvien ottaminen talteen ei käynyt pienessä mielessäkään. 😀 Noh, asia tuli korjattua tällä viikolla ja tässäpä nämä nyt olisivat kaiken kansan nähtävänä. Klikkaamalla suuremmiksi. Viralliset lausunnot ovat tosiaan A/A ja 0/0.
 |
 |
Toiveita vuodelle 2017
Muut listailee uudenvuodenlupauksia ja -tavoitteita, mutta mie puhun mieluummin uudenvuodentoiveista. Olavi Uusivirran lyriikoita lainatakseni: ”Mä voin suunnitella mun koko elämän / vaimon ja viran ja talonkin / Mut kaikki menee toisin / joku suunnittelee mua paremmin.” Elämää ei voi käsikirjoittaa. Tämän jos minkä olen oppinut viimeisten muutaman vuoden aikana, ensin Norpan kanssa ja sitten läheisen ihmisen menetettyäni.
Norppa
Terveyttä. Norpan leikannut ortopedi totesi, että nivelrikko alkaa ehkä näkyä 4-5 vuoden iässä. Noh, meillä se näkyi jo alle vuosi leikkauksen jälkeen. Koiralla oli silloin ikää alle kaksi vuotta. Katselin röntgenpöydällä rauhoitettuna makaavaa Norppaa ja mietin, että noinkohan tää tulee näkemään edes 5-vuotissynttäreitään. Aattelin, että jos sinne selvitään, pidetään isot pirskeet ja jokainen vuosi siitä eteenpäin on lottovoitto. Konservatiivisten hoitojen ansiosta ollaan pötkitty niin pitkälle, että siihen puolikkaaseen kymppiin olisi enää alle vuosi. Jospa me saataiskin pitää ne 5-vuotispirskeet…? En kuitenkaan uskalla nuolaista ennen kuin tipahtaa ja onhan tää syvältä. Ei sitä koskaan tiedä milloin ja mihin kukakin/mikäkin lähtee, mutta terveen koiran kanssa tuskin tulisi mietittyä lähtöä samalla tavalla, saatika tunnettua katkeruutta, kun toiset juhlii pyöreitä kymppejä.
Nose Working alkeet. Norpan kanssa en edelleenkään herättele harrastussuunnitelmia, mutta olen jo tovin haaveillut tilaavani Nose Work Finland ryn hajupuodista NW1-hajun, eukalyptuksen. Luulen, että Norpalta ei veisi kauaakaan oppia Nose Workin saloja, sillä olen teettänyt sillä vähän vastaavaa omilla hajuilla (mausteilla yms.). Jos onnistun suunnitelmassa eivätkä koipien hoito (ts. antidoping-säännöt) tule esteeksi, niin voishan tuon joskus johonkin Nose Work -kokeeseenkin ilmoittaa. Se ei kuitenkaan ole mikään ensisijainen toive tai tavoite, vaan uudenlaisen nenätyömahdollisuuden tarjoaminen ja yhdessä touhuaminen ovat tärkeämpiä seikkoja.
Mätsärikäynti – ehkä. Muikun kanssa mätsäreitä kierrellessä on herännyt orastava ajatus siitä, että josko sitä Norpankin käyttäisi vielä jonkun kerran mätsärissä… Virallisiin näyttelyihin ei ole minkäänlaista mielenkiintoa rodun näyttelyihanteiden vuoksi, mutta nurmipohjaisessa mätsärikehässä voitaisi ehkä pyörähtää. Täytyypä pitää silmät auki sopivan mätsärin varalta.
Muikku
Terveyttä. Muikku menee luusto- ja silmätarkkiin ensi maanantaina, Norpalta tutkitaan samalla silmät. Muikulla oli jossain vaiheessa vuotta parin viikon epämääräinen ”ontuma tuli, ontuma meni, ontuma tuli ja ontuma meni” -jakso, mutta muuten ei ole tarvinnut kantaa siitä huolta: se juoksee pallon perässä, kiipeilee kallioilla ja kävelee pitkiäkin lenkkejä asfaltilla ilman minkäänlaisia jäykkyyksiä tai ontumisia. Silti pelkään jo valmiiksi mitä lonkka- ja kyynärkuvien suhteen tuleman pitää. Kun enhän mä Norpastakaan nähnyt… Tosin väitän, että silmä on aikalailla kehittynyt siitä. Lisäksi Norpan takia tulee jatkuvasti kytättyä alitajuisesti niin omien kuin kaikkien vastaan tulevienkin koirien liikkumista. Olisi ihan kiva päästä tästä ”kyvystä” eroon joskus, koska se on aika raskasta. Sydän muljahtaa aina, kun näen liikkeessä mielestäni jotain epätavallista – oli kyse omasta koirasta tai sitten ei. Toivon sormet ristissä, että Muikku saa terveen paperit. Voisin ehkä vielä niellä jotain lievää lonkkiin liittyen, mutta ei kiitos kyynäriin yhtään mitään… Pessimisti ei pety vai miten se meni?
MH-luonnekuvaus. MH-luonnekuvaukseen olla aivan varmasti menossa, jos lähipaikkakunnille sellainen sattuu ja mahdutaan vielä onnekkaasti mukaankin. Kyseinen testimuoto on nimittäin kiehtonut kovasti jo pitkään. Olisin halunnut käydä kuvauksessa Norpan kanssa, mutta kyseinen haave tuli kuitenkin haudattua muiden harrastusjuttujen mukana. Yliopistolla kuulemani luennon jälkeen haluan viedä Muikun luonnekuvaukseen mahdollisimman nuorena, jotta ns. ”oikea luonne” pääsisi vielä kuvauksessa esiin. Tämä testimuoto ei kuuleman ole yhtä kuormittava kuin perinteinen luonnetesti, joten siinäkin mielessä rohkenen viedä koiran nuorena kuvattavaksi. Koitetaan saada kuvauspaikka pikaisella aikataululla heti, kun vaadittu puolitoista vuotta ikää tulee täyteen kesäkuussa.
Taipparit. Haluaisin kokeilla yhtä ja toista Muikun kanssa, mutta kynnys lähteä oikeasti kilpailemaan on melkoinen. Taipparit olen kasvattajalle luvannut ja niitä olisi tarkoitus käydä kokeilemassa toivottavasti hyväksytyllä suorituksella tänä vuonna. Kovasti ollaan kasvattajan järjestämien taipparitreenien jälkeen treenattu ja kieltämättä edistyttykin, mutta niin haussa, jäljellä kuin uimisessakin on vielä tekemistä. Mulla on ehkä vähän se vika, että yritän hieroa kaikesta tiptop-täydellistä ennen kuin uskallan lähteä kokeilemaan… Pitää vähän seurailla koiraa ja miettiä, koska se on valmis. Hallintaa en koe meillä ongelmaksi, vaan koira tarvitsee edelleen lisää itsenäisyyttä ja varmuutta. Rohkeutta on tullut paljon ja riistakin alkanut kiinnostaa, mutta ihan vielä en silti lähtisi kokeilemaan. Toivon, että ikä yhdessä treenien kanssa auttaa.
Rally-tokoa. Aloin loppuvuoden aikana harjoitella rally-tokon alokasluokan liikkeitä ihan sillä mielellä, että päästäisiin joskus starttaamaankin kyseisessä lajissa. Muikun emo kävi kokeilemassa tätä(kin) lajia viime kesänä ALOHYV-tuloksella. Kasvattaja kannustaa kovasti rallykentille, sillä laji ei kuuleman ole vaikea. Pitää miettiä uskallanko lähteä kotitreenien pohjalta kokeilemaan onneani vai pyörähdetäänkö ensin esimerkiksi tehokurssilla kuulemassa kuinka päin honkia ollaan treenattu. En tohdi asettaa hyväksyttyä tulosta tavoitteeksi, vaan pidän tärkeimpänä, että päästään edes starttaamaan. 😀 Nimimerkillä ”Kärsii esiintymis-/kisajännityksestä ja haluaisi tosiaan hioa kaiken vähän turhankin täydelliseksi ennen ekaa debyyttiä”
Pari näyttelyä. Misseilyrintamalla jatketaan ahkeraa mätsäilyä ja suunnataan luultavasti muutamaan näyttelyynkin, kun tuo ensimmäisen virallisen kehän fiasko alkaa unohtua. Maaliskuinen Lahti KV lienee melko varma kohde, sillä Muikun kasvattaja ja sijoitukseen mennyt sisko ovat ilmeisesti tulossa myös paikalle. Lahden lisäksi varteenotettavimpina vaihtoehtoina pyörivät mielessä toukokuussa järjestettävä Royal Canin Show 2017 ja heinäkuun Eukanuba Summer Show 2017, mutta harkinnassa on myös muutama kaikkien rotujen näyttely, ryhmänäyttely ja sprinkkuerkkari. Erkkarin paikkakuntaa ei tosin ole vielä julkistettu enkä tunne niin suurta intohimoa näyttelyharrastusta kohtaan, että viitsisin lähteä reissaamaan kovin kauas.
Mysteeri X. Näiden lisäksi mulla on pari muuta ajatusta, jotka pidän kuitenkin vielä omana tietonani. Ensimmäinen niistä odottaa Muikun terveystuloksia. Mikäli Muikku saa terveen paperit, edessä on toivottavasti ainakin yksi koirateemainen kurssi ensi vuonna – katotaan löytyykö sieltä meille sopiva polku. Jos terveystulokset eivät ole priimaa, hautaan kyseisen haaveen ja siirryn ehkäpä jälkimmäiseen ajatukseen. Salamyhkäistä… 😉
Omistaja
Uusi opiskelupaikka. Itselleni en aseta kuin yhden ainoan tavoitteen. Olen jo muutaman vuoden ajan tuskaillut ympäristöalaan liittyviä työnäkymiä ja siten omia tulevaisuudennäkymiäni. Kun motivaatiokin tipahti lopulta pohjamutiin, päätin suunnata katsetta muualle. Kaikenlaista ensihoitajasta optometriin on tullut mietittyä, mutta olen biologi henkeen ja vereen. Istuin syksyn molekyylibiotieteilijöiden kursseilla todeten, että tässä on se mun juttuni. Perinnöllisyystiedettä ja tilastotiedettä yhdistävä geneettinen bioinformatiikka vetää kovasti puoleensa. Kun vielä saisi yhdistettyä siihen eläinjalostuksen ja/tai koirat, niin avot! Ensisijainen asia olisi kuitenkin päästä sisään. Syksyn siirtohaku ei onnistunut, sillä se toimii kuuleman vain tiedekuntien ja yliopistojen välillä. Itsehän olen jo bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija. Tiedekunnan sisäistä siirtoa koskien en saanut mitään järkevää vastausta. Noh, lukion kirjat taas käteen…
Blogi tulee luultavasti elämään hiljaiseloa kevään pänttäysurakan vuoksi. Koitan kuitenkin saada noita periaatteessa jo valmiita, mutta vielä hienosäätöä vaativia tekstejä ulos. Kuvapostauksiakin on luvassa, kunhan ulkona taas tarkenee napsia kuvia. Eilinen -15 astetta ja kylmä tuulenvire saivat täyteen ladatun puhelimen pimenemään ja sormetkin olivat vähän turhan kovalla koetuksella puhelinta/kameraa näprätessä. Tänään näyttäisi olevan vielä viitisen astetta viluisempaa.
Facebookin kätköistä, osa Koiraryhmät
Olen jo jonkin aikaa suunnitellut tekeväni postauksen Facebookin koiramaailmasta. Tarkoitus oli ensin änkeä FB-ryhmien ja -sivujen TOP 10 -listat samaan merkintään. Eihän siitä mitään tullut, kun hyviä ryhmiä ja sivuja on huomattavasti enemmän kuin 10 kappaletta. Näin ollen päädyin jakamaan postauksen kahteen osaan. Tässä tulevat Facebookin kiinnostavimmat koiraryhmät! Koira-aiheisten FB-sivujen osion saatte joskus tai jouluna.
Koulutus ja harrastaminen
Vähintään kolmannes seurantalistani ryhmistä käsittelee lintukoirien koulutusta. Suosikkeihini nousevat Noutajien koulutus, Lintukoirien positiivinen koulutus ja Clicker Gundog. Näistä ensimmäistä tulee seurattua ehkä tiiveimmin, sillä siellä on edustettuna kirjo erilaisia koulutusmenetelmiä. Vaikka itse nojaankin pitkälti ns. positiivisiin menetelmiin, luen uteliaana myös muiden menetelmien ideologiasta ja perusteluista. Lintukoirien positiivinen koulutus ja Clicker Gundog -ryhmät käsittelevät kumpikin positiivisia koulutusmenetelmiä. Englanninkielisessä ryhmässä esitellään kuukausittain uusi haaste, joka on tarkoitus opettaa omalle koiralle ja videoida sitten suoritus muiden nähtäväksi. Näissä ryhmissä ovat edustettuina erityisesti seisojat ja noutajat. Spanieleitakin on, mutta ei lähellekään yhtä paljon – tai ainakaan omistajat eivät kirjoittele yhtä aktiivisesti kuin muu lintukoiraväki. Sprinkuille löytyy oma Springerspanielit metsästyskäytössä -ryhmä, mutta se keskittyy enemmänkin koetuloksiin ja saaliisiin kuin koulutusvinkkien jakamiseen. Näin itse metsästämättömänä ja hyvin vähän metsästäjiä tuntevana, olen erittäin onnellinen Harjoitus/koeriistaa metsästyskoirille -ryhmän olemassaolosta: Metsästäjät myyvät tai joskus jopa lahjoittavat siellä ylimääräistä saalista harjoitus- ja koeriistaksi. Homma toimii myös toisinpäin eli voit tarvittaessa kysellä haluamasi riistan perään perään.
Seuraan oikeastaan vain yhtä yleismaailmallisemmin eläinten koulutusta käsittelevää ryhmää. Jos jollakin on antaa suosituksia (suomeksi tai englanniksi), niin olisin niistä erittäin kiitollinen. Eläinten positiivinen kouluttaminen on suunnattu puhtaan positiivista kuluttamista tavoitteleville eläinlajiin katsomatta, mutta koirat ovat yliedustettuna muihin lajeihin verrattuna. Hevosistakin on ihan kiitettävästi asiaa ja satunnaisesti olen törmännyt myös ainakin jyrsijöiden, kanien ja kissojen kouluttamista käsitteleviin aloituksiin.
Koiraharrasteisiin liittyvistä ryhmistä aktiivisimmassa seurannassa ovat Rally-Tokoyhdistys, MEJÄ-harrastajat ja Match Show. Syynä lähinnä kyseisten ryhmien aktiivisuus. Rally-tokon parissa on paljon loistavaa keskustelua niin rallyn kouluttamisesta kuin lajin säännöistäkin, joten sitä voin suositella lämpimästi kaikille lajista kiinnostuneille. MEJÄ-harrastajien päivitykset loikkaavat säännöllisesti uutisvirtaan, mutta ne käsittelevät pitkälti mejäkokeiden tuloksia, treenikuulumisia tai sääntöihin liittyviä epäselvyyksiä, varsinaisia koulutusvinkkejä on hyvin vähän. Match Show -ryhmää tulee seurattua vain mätsäreiden bongaamiseksi. Minkäänlaisia vinkkejä en ole kyseisestä ryhmästä hakenut. Muiden lajien ryhmistä uteliaisuutta herättävät erityisesti VEPE – vesipelastus ja Pelastuskoirakko, mutta kyseiset ryhmät ovat valitettavan hiljaisia. Perinteisestä tottelevaisuuskoulutuksesta en ole niin innoissani, mutta TOKO-ryhmää tulee satunnaisesti vilkuiltua. Toivottavasti jatkossa tulisi enemmän käyttöä Kokeet ja luonnetestit, koko Suomi -ryhmälle.
Ruokinta, terveys ja jalostus
Koiran kuivamuonat ja täysravinnot on vakipaikka kaivella kokemuksia erilaisista nappulamerkeistä. Ryhmässä annetaan myös apua ruokintaongelmissa, mutta pääpaino on kuitenkin tosiaan erilaisissa kuivamuonakokemuksissa. Varsinaisissa ruokintaongelmissa siirryn yleensä selaamaan Luonnonmukainen ruokinta, barffaus, raakaravinto -ryhmää tai Katiskaa – jälkimmäisestä lisää seuraavan väliotsikon alla. Rajallisen pakastin tilan vuoksi meillä ei ole syöty raakaa, vaikka nyt muuton myötä siihen tosin olisi jo hieman paremmat mahdollisuudet. Raakaan keskittyvästä ryhmästä on kuitenkin kohtalaisen helppo löytää esimerkiksi erilaisten ravintoaineiden tarvetta koskevia tietoja. Ryhmästä voivat kiinnostuneet myös bongailla vaikkapa lihaisten luiden ja ruhojen myynti-ilmoituksia. Onpa joskus jotakin näyttänyt menneen ihan lahjoituksena ”Kunhan eroon pääsee” -periaatteella.
Yksi aktiivisimmin seuraamistani ryhmistä on nimeltään Koiran nivelrikko. Kyseessä on vertaistukiryhmä tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä nivelrikkoa sairastavien koirien omistajille. Muutkin koiraihmiset ovat toki tervetulleita, mutta ylläpito pitää tiukasti huolen siitä, että ryhmässä jaetaan tietoa ja tukea tuomitsematta ketään, sillä koiran sairastuminen on jo itsessään tarpeeksi rankka kokemus monelle. Sieltä löytyy runsaasti kullanarvoisia vinkkejä muun muassa ammattitaitoisista ortopedeista, leikkaushoidoista, konservatiivisista hoidoista ja tukihoidoista. Joukkotarkkipalsta on ollut tarkan kyttäämisen kohteena nyt, kun Muikun PEVISA-tutkimukset alkavat olla ajankohtaisia. Päädyin tosin lopulta itse joukkotarkastuksen järjestäjäksi, kun kysyntää oli reippaasti ylimäärin tarjontaan nähden. Kokemuksia eläinlääkäreistä– ja Eläinlääkäreiden hoitovirheet – Onko sinulla kokemuksia? -ryhmiä tulee seurattua ihan silkasta mielenkiinnosta.
Koiran lihaksisto & liikkuminen kuuluu niihin ryhmiin, joita voisi seurata tiiviimminkin. Siellä tuntuu olevan paljon hyvää keskustelua ja avauksia koirien fysiikkaan ja liikkumiseen liittyen. Kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki HETI ry on erittäin mielenkiintoinen, mutta valitettavan epäaktiivinen ryhmä. Kun sinne jotakin silloin tällöin postataan, kahlaan yleensä keskustelun ja siihen linkitetyt artikkelit huolella läpi. Aidosti koirien hyvinvointiin panostavaan jalostukseen liittyen saisi olla enemmänkin keskustelua – eikä vain tässä ryhmässä.
Sekalaiset
Katiska.infon samanniminen Facebook-ryhmä lukeutuu yhdeksi parhaista koiraryhmistä. Tunnuslauseensa mukaisesti Katiska on koiratiedon rautalankahässäkkä, josta löytyy oikeastaan mitä vain ja näkemykset esitellään poikkeuksellisen perustellusti. Tosin viime aikoina ryhmässä on ollut paljon aloituksia, joita en ymmärrä enkä koe niiden istuvan ryhmän asiapitoiseen linjaan alkuunkaan: muista ryhmistä ja muualta netistä lainataan kyseenalaisia väitteitä, jotta päästään ilkkumaan ja irvailemaan niin asioille kuin ihmisillekin. Toinen ihan kelvollinen sekametelisoppa on Noutajaihmisen tukea ja apua. Kyseinen ryhmä tosin leimautuu vielä Katiskaakin voimakkaammin perustajaansa. Allekirjoittanutta häiritsee näissä molemmissa ryhmissä se, että osa jäsenistä tuntuu nostavan kovasti ylläpitäjiä pallille. Itse koen, että viestien sisältö on esittäjäänsä tärkeämpää. Erinomaisia pointteja ja näkökulmia tulee ryhmissä useammaltakin suunnalta.
Hyödyllisistä ryhmistä mainittakoon Karkurit, Koiratutkimuksia ja Koiraystävällinen Suomi. Karkureissa jaetaan katoamisilmoituksia ja näköhavaintoja eläimistä. Ryhmän säännöt ja niiden valvonta ovat hyvin tiukkoja, mutta pidän sitä vain hyvänä asiana, jotta mahdollisimman moni karkulainen saataisiin ehjänä kotiin ja tieto löytymisestä kaikille kiinnostuneille. Koiratutkimuksia-ryhmässä esitellään nimen mukaisesti erilaisia koiriin liittyviä tieteellisiä tutkimuksia, mutta ryhmä on valitettavan epäaktiivinen. Koiraystävällinen Suomi on puolestaan erinomainen apuväline esimerkiksi pentua sosiaalistavalle tai koiran kanssa kotimaassa reissaavalle ihmiselle: siellä jaetaan kokemuksia ravintoloista, pysähtymispaikoista, kahviloista yms. paikoista, jotka toivottavat nelijalkaiset ystävämme tervetulleiksi asiakkaiksi.
Loppuun vielä oikeasti sekalainen sakki erilaisia koiraryhmiä. Valokuvauksesta ja hienoista valokuvista nauttivana seurailen intohimoisesti Koiravalokuvaus-ryhmää, mutten toistaiseksi ole rohjennut siellä omaa tuotantoa julkaista. Ryhmä on kiitettävän aktiivinen. KIRPPUTORI KOIRATARVIKKEILLE! -ryhmää tulee silmäiltyä siltä varalta, että joskus osuisi jotain ylitsepääsemätöntä eteen. Olen kuitenkin varovainen nettishoppailujen kanssa enkä toistaiseksi ole rohjennut ostaa mitään FB-kirppiksiltä. Sympaattisista sarjakuvista pitäville suosittelen lämpimästi Ellu&Allu-ryhmää. Jos taas koet, että elämässäsi ei ole riittävästi draamaa, asia korjaantuu helposti Koirat-ryhmään liittymällä.
Rotukohtaiset
Mietin pitkään laitanko esittelyyn yhtäkään Facebookin rotukohtaista ryhmää, sillä niitä voi kaivaa Naamakirjan kätköistä satoja ja taas satoja. Jokaiselle vähänkään äärimmäisen harvinaista yleisemmälle rodulle löytynee vähintään yksi kotimainen ryhmä ja lukuisia muita ulkomailta. Koska oletan, että blogin vakituisimmat lukijat ovat kiinnostuneet labbiksista ja/tai sprinkuista, päädyin lopulta esittelemään ”omien rotujeni” ja muutaman muun kiinnostavaksi kokemani rodun ryhmiä.
Englanninspringerspanieleille on vähän turhankin monta ryhmää. Mun seurantalistalleni kuuluvat Englanninspringerspanieli, Englanninspringerspanielit ja English Springer Spaniels. Molemmat suomalaiset ryhmät ovat jotakuinkin yhtä aktiivisia ja molemmissa jaetaan hyvin samanlaista sisältöä eli lähinnä omien koirien kuvia. Ryhmät eroavat ehkä lähinnä niin, että yksikössä olevassa ryhmässä on tiukempi moderointi, esimerkiksi aloitukseen saa laittaa vain yhden kuvan. Englanninkielisestä ryhmästä löytyy sprinkkuväkeä niin englanninkielisistä maista kuin muualtakin. Siellä on ehkä kuvien rinnalla enemmän rotuun ja yleisesti koiriin liittyvää keskustelua kuin suomalaisissa vastineissaan. Mainittakoon tässä yhteydessä vielä uudelleen Springerspanielit metsästyskäytössä, jossa jaetaan tosiaan lähinnä koetuloksia ja saaliskuvia. Ryhmään mahtuvat niin englantilainen kuin walesilainenkin versio springerspanielista.
Labradorinnoutajien suurin ryhmä löytyy rodun nimellä eli Labradorinnoutaja. Se on erittäin aktiivinen ryhmä, josta löytyy oikeastaan kaikkea: kuvia, koulutusvinkkejä, ruokinta- ja hoito-ohjeita, terveyskyselyjä sekä runsaasti vertaistukea koheltavien luppien omistajille. Ryhmää jokusen vuoden seuranneena täytyy todeta, että labbis taitaa olla mainettaan huomattavasti hankalampi koira. Ihmisillä on niin paljon ongelmia karkailevien, hihnassa vetävien, taloa tuhoavien, ruokaa varastavien ja ties mitä tekevien labbisten kanssa. Labbisryhmästä löytyy niin näyttelylinjaisten kuin käyttölinjaistenkin omistajia. Jokunen käyttisihminen koki taannoin, että käyttiksiä ei osata arvostaa riittävästi siinä ryhmässä, joten niille luotiin oma ryhmänsä Käyttölinjaiset labradorinnoutajat ei ole lähellekään yhtä vilkas kuin ensin mainittu labbisryhmä, mutta siellä käydään toisinaan erittäin mielenkiintoisia koulutuskeskusteluja.
Muiden kiinnostavien rotujen parista haluan nostaa erityisesti esiin kaksi ryhmää: Suomen Landseeryhdistys Ry ja Sileäkarvaisen collien terveys ja jalostus. Näissä ryhmissä käydään sellaisia jalostukseen ja terveyteen liittyviä keskusteluja, joita toivoisin näkeväni myös muiden rotujen parissa. Varsinkin lansuyhdistyksen ryhmässä käytävä keskustelu on poikkeuksellisen avointa ja hyvässä hengessä toteutettua. Lansuväestä välittyy aidosti se, että he haluavat viedä rotuaan eteenpäin. Muita seuraamiani roturyhmiä ovat ainakin LANDSEER FINLAND, Landseer / Finland, Fieldspanielit, Stabyhoun Finland, Isovillakoira,Sileäkarvainen noutaja, sk.collie ja kultainennoutaja.
Mitä ryhmiä te lukijat seuraatte? Suosituksia otetaan vastaan!
Koirat valtasivat Helsingin
Vuosimallin 2016 Koiramessut, Helsinki Winner, Helsinki Puppy Show, Voittaja ja Voittaja Puppy Show täyttivät Messukeskuksen tänä viikonloppuna. Tapahtuma keräsi yhteen yli 300 rotua ja ties kuinka monta kymmentä (vai peräti sataa) tuhatta koirayksilöä. Monen koiraihmisen niin hartaasti odottama viikonloppu on nyt sitten takanapäin. Mitä jäi käteen?
Harkitsin pitkään Muikun ilmoittamista sunnuntain Voittajaan, mutta spanielierkkarin näyttelydebyytin jälkeen katsoin parhaaksi astella näyttelykehään seuraavan kerran kesällä. Olishan se ollut ihan mielenkiintoista pyörähtää oman junnun kanssa kehässä, mutta toisaalta olen näin jälkihuumassakin täysin tyytyväinen päätökseeni. Onhan tuo paikkana melkoinen hullunmylly koiralle, varsinkin näyttelyihin tottumattomalle sellaiselle. Siksi toiseksi toivon, että vältimme tällä todennäköiset kennelyskätartunnat ja muut ikävät yllätykset.
Aiempiin vuosiin poiketen en viihtynyt kovinkaan pitkiä aikoja kehien luona. Jotenkin sitä katsoo touhua aivan eri silmällä kuin vielä muutamia vuosia sitten. Silloin olin haltioissani koiramäärästä ja keskityin räpsimään kuvia kehissä olevista koirista. Nyt tiirailin lähinnä kehien reunoja. Kaikki se hääräämisen ja puunaamisen määrä tuntuu utopistiselta, vaikka toisaalta ymmärränkin, että kyseessä on maamme suurin koiranäyttely. Tämä on oikeastaan yksi syy, miksi en ilmoittanut Muikkua mukaan: Sisarukseni irvailevat kuinka kampaan, pesen ja trimmaan Muikun turkkia jatkuvasti (eh, kampaus viikon-kahden välein ja pesu kerran kuussa-puolessatoista). Voi sitä hirnunnan määrää, minkä silkkitakki aiheutti taannoin. 😆 Kotitrimmailuni on suorastaan vaatimatonta verrattuna siihen, mitä näyttelyissä näkee turkkirotujen kehien äärellä. Välillä vaikuttaa siltä, että yksittäisiä karvoja asetellaan asemiinsa. Onneksi sprinkut eivät ole ihan pahimmasta päästä. Pidän Muikun mielelläni sprinkulle tyypillisessä trimmissä ja tykästyin silkkitakkiin sen vaikutuksen omin silmin nähtyäni, mutta mun kärsivällisyyteni, mielenkiintoni ja luultavasti kykynikään eivät riitä kovin tarkkaan suortuvien kesyttämiseen.
Osuin sprinkkukehälle valiourosten luokan ollessa käynnissä. Vaikka en omaa kovinkaan hyvää sprinkkusilmää vielä enkä siten osaa kertoa millaisia koiria hän sijoitti, pidin kovasti tuomarin tyylistä: Tuomaritoiminta ei ole minulle erityisen tuttua, mutta kymmenkunta vuotta Messarissa vierailleena on tullut nähtyä vähän kaikenlaisia tapauksia. Välillä on tullut mietittyä, että jopas koirat vedettiin kehän läpi kuin liukuhihnalla – missä välissä se tuomari ehti niitä kunnolla edes katsoa. Norpan koipiongelmien jälkeen olen kiinnittänyt erityisesti huomiota liikkeisiin. Valitettavan paljon näkyy epäpuhdasta liikkumista ja välillä jopa suoranaista ontumista. Silti en ollut koskaan päässyt todistamaan EVAn jakamista. Tämän päivän tuomari käytti selvästi aikaa koirien tutkailemiseen ja sijoitusten miettimiseen. Kaksi valioluokan urosta sai EVAn ontumisen takia. Tuomari juoksutti näitä kovasti kehässä. Ensimmäisen kohdalla en itse ontumaa erottanut. Hyvällä tahdolla saatoin epäpuhtautta hahmottaa, mutta sitä tuli kyllä ihan hakemalla haettua. Jälkimmäinen puolestaan ontui ihan selvästi munkin silmääni. Muutaman muun rodun kehässä tulin todistaneeksi tapauksia, joissa olisin toivonut tuomarien päätyvän samaan ratkaisuun, mutta ei…
Kun en jaksanut viihtyä kehien parissa, aikaa jäi kerrankin kaikelle muulle oheisohjelmalle. Tarjolla olikin paljon kaikenlaista niin lapsille kuin vanhemmallekin väelle. Kennelliiton Nuorille erityismaininta ständistään! Tarjolla näytti olevan jos minkälaista toimintaa pikkuväelle. Osa askareista näytti houkuttelevalta jopa tällaisen reilusti kahdenkymmenen yläpuolelle ehtineen likan silmissä. En kuitenkaan rohjennut lyöttäytyä sinne lasten joukkoon. 😀 Sen sijaan koin itse parhaaksi anniksi hyötykoirien ständit ja lavan sekä Noutajat metsästyskoirina -näytöksen. Olihan ilo katsella innokkaita ja hienosti hallinnassa olevia labbiksia alkuperäisessä työtarkoituksessaan! Metsästysnoutajanäytöksestä löytyy videokooste Veden valamien Facebook-sivuilta, joten ei siitä sen enempää. Hyötykoirista paikalla oli ainakin avustaja-, kuulo-, opas- ja hypokoiria sekä tulli-, poliisi-, vankila- ja pelastuskoiria. Valitettavasti ehdin nähdä ainoastaan tullikoirat lavalla.
Tullikoirien esittäytymisestä erityisen mielenkiintoisen teki se, että perinteisen labradorinnoutajan sijaan lavalla olikin sileäkarvainennoutaja. Saimme kuulla tullikoiraroduista ja työn asettamista vaatimuksista. Saavuin paikalle hieman myöhässä, mutta ilmeisesti tämä nyt 2-vuotias flatti oli yksi Tullin ”syrjähyppykokeiluista”. Flatin ohella kokeilussa on kuuleman tällä hetkellä myös novascotiannoutaja. Kaikkien edellä mainittujen rotujen lisäksi Tullilta löytyy ainakin muutama cockerspanieli, yksi englanninspringerspanieli ja sekarotuisia. Tullin koiraohjaajat korostivat kovasti, että rodulla ei ole heille väliä, kunhan ominaisuudet istuvat työhön. Käyttölinjainen labradorinnoutajan kerrottiin olevan melko ”varma valinta” muun muassa sen vuoksi, että se on varsin kypsä jo 1,5-vuotiaana tositoimiin joutuessaan. Monet kokeilut (lavalla ollut flatti mukaan lukien) ovat kuuleman osoittaneet, että läheskään kaikki rodut eivät ole alle kaksivuotiaina vielä riittävän kypsiä.
Tullikoirien esittäytymisessä tuli esiin myös toinen ajatuksia herättävä pointti. Suurin osa koirien työstä on ”tyhjiä paketteja”, tai mitä termiä he ikinä käyttivätkään. Huumeita, rahaa, aseita ja muita koirien etsimiä asioita löytyy hyvin harvoin. Työskentelymotivaatio onkin yksi jyviä akanoista karsiva tekijä, sillä yksikään koira ei ole mikään kone, joka jaksaa tarpoa ”pettymyksestä” toiseen. Toisaalta sen motivaation ylläpito vaatii myös ohjaajilta paljon. Moni koirista työskentelee innokkaasti ns. helpoissa ympäristöissä, mutta kätköt ovat yleensä aivan päinvastaisissa paikoissa. Realististen harjoitusten järjestäminen ei tästä syystä ole helppoa ja se vaatii mitä ilmeisimmin melkolailla vaivaa.
Hieman jäi harmittamaan, että Team Rokan Rokka-koira Toni-isäntineen joutui viime hetkillä vetäytymään sängyn pohjalle. Olisi ollut mielenkiintoista päästä näkemään Rokka livenä. Se palkittiin tänään Sankarikoiran meriitillä ja näinkin itse asiassa palkinnon vastaanottaneen Tonin kihlatun, Maijan, ohimennen käytävällä.
Suurin osa ajasta vierähti ehdottomasti ständien ihmettelemiseen ja messutarjousten metsästämiseen. Ihmettelen, jos itse kukin ei löytänyt etsimäänsä, sillä tarjolla oli yhtä ja toista hilavitkutinta. Oma ostoslistani sisälsi oikeastaan vain kaksi asiaa: turkinhoitotuotteita ja näyttelyhihnan Muikulle. Molemmat tuli hankittua ja vähän ekstraakin.
Kasvattajan suosittelemana etsin käsiini Chris Christensenin tuotteita myyviä tahoja. Seisoin hoomoilasena siellä kaiken maailman syväpuhdistavien, miedompien kosteuttavien, herkille suunnattujen, värjäytymiä poistavien, silkkisille turkeille tarkoitettujen, karkeammille turkeille suunnattujen ja ties minkä tuotteiden keskellä. Tiesin suurin piirtein, mitä kasvattajalla on itsellään ja esittelijän avustuksella tuli lopulta päädyttyä kosteuttavaan Day to Day -shampooseen & -hoitoaineeseen (yht. 30 €). Harkitsin tovin myös syväpuhdistavaa Clean Start -shampoota ja sähköisyyttä poistavaa Ice on Ice -suihketta, mutta ne olisivat tuplanneet hinnan, joten pärjättäköön ilman ainakin toistaiseksi.
Muikun kasvattaja vihjaili aiemmin, että erilainen näyttelyhihna saattaisi edesauttaa Muikun esiintymistä – lähinnä ravaamista. En uskonut hihnan vaikuttavan niin paljon, mutta jouduin syömään sanani päästessäni kasvattajan luona kokeilemaan Muikulle sen emän puolikuristavaa ketjupantaa. Oma puolikuristava ketju onkin ollut nyt hankinnan alla jo muutaman kuukauden, mutta missään ei ole tullut vastaan mitään järkevän oloista vaihtoehtoa. Messuilla kiertelin kaikki näyttelytaluttimia ja -hihnoja myyvät pisteet, mutta hyvää sai sielläkin haeskella. Paljon kehuttu Hollolan Nahkapaja ei pettänyt, vaan sieltä löytyi sekä metalliketju että nahkainen hihna. Lukko on vähän roisi, mutta pikaisen kokeilun perusteella kombo toimii kuitenkin oikein kivasti. Onnistuin onneksi arvioimaan pannan koonkin aivan nappiin silkalta mututuntumalta, vaikka myyjä ehdotti rodun kuultuaan kokoa suurempaa ketjua.
Seurasin eilen muiden messuostoksia somen välityksellä ja huomasin Ke-Hujen olevan kovassa suosiossa. Muikun narupallo on pitkän hihnansa vuoksi soveltuvampi jahtaamiseen kuin kiskomiseen, joten sorruin itsekin polttamaan rahaa Ke-Hun ständillä. Muikku rakastaa vetoleikkejä, vinkuvia leluja ja palloja, joten mukaan tarttui vinkuvalla pallolla varustettu Ke-hu Vinkeä. Nyt mietin, että tulikohan tehtyä hutiostos… Päädyin isompaan palloon, koska siitä lähti nähdäkseni ääni kevyemmällä puristuksella. Yritys hyvä kymmenen, mutta Muikku ei ainakaan tämänpäiväisen kokeilun perusteella saa itse palloa vinkumaan. Harkitsin myös ensiesittelyssä ollutta tuotetta, jossa kaksi kaninkarvadamia muistuttavaa vinkulelua oli yhdistetty joustolla toisiinsa. Ääni oli erilainen kuin Vinkeässä ja sen sai aikaan jo kevyellä painalluksella. Uutuustuote olisi saattanut sittenkin olla Muikulle parempi vaihtoehto kuin Vinkeä, mutta toisaalta muotoilu epäilyttää: en tiedä kuinka helppo sitä on kiskoa niin koiran kuin ihmisenkään näkökulmasta.
Herkku- ja ruokapuoleen olin hieman pettynyt. Maistaisia oli kyllä tarjolla vähän joka kojulla, mutta ilman koiraa saapuneena olisin kaivannut enemmän näytepusseja. Osa kylläkin näyttäisi löytäneen niitä varsin kiitettävästi, vaan en minä. Zaaron Holistic ALS Chicken & Rice jäi ainokaiseksi. Best Friendin kojulla kävi kova kuhina, sillä sait itse änkeä pussin täyteen puruluita viidellä eurolla. Katselin valikoimaa aamulla ja päätin tulla hakemaan omani myöhemmin – virhe! Valikoima oli supistunut olemattomiin. Pakkasin sitten kassin täyteen pelkkiä tavallisia nahkarullia. Noh, niitä meillä lähinnä meneekin ajanvietteenä. Bozita Naturalsin Elk-, Salmon- ja Tender Chicken -märkäruokia sai eurolla kappale, joten ostin muutaman kongeihin jäädytettäväksi. Olen tykästynyt erityisesti puolikosteisiin koulutusnameihin, joten Murren Murkinan ständillä iskin silmäni uuteen tuttavuuteen. Naturean puolikosteita herkkuja sai neljä pussia kympillä ja vaikka tarjous ei mielestäni erityisen hyvä ollutkaan, uutuudenviehätys vei voiton. Lammasta, kanaa ja ankkaa tarttui mukaan.
Lompakossa on taas Suomen suurimman koiratapahtuman kokoinen lovi. Muikulle löytyi taannoin heijastinliivi, Norppa sai just vasta täyden ruokasäkin ja Muikun ruokasäkki on tulossa postissa koulutusnamien kera, joten nyt lienee sopiva hetki pitää tovi taukoa koiratarvikehankinnoista. Katsotaan toisiko pukki jotakin.
