·2 kommenttia

Todettakoon heti kättelyssä, että tämä ei ole sponsoroitu postaus. Nostan puhtaasti omasta tahdostani esiin muutamia (liki) päivittäisessä käytössä poikkeuksellisen hyviksi todettuja koiratarvikkeita. Ja sitten asiaan… Rukka Pro Dog -treenitasku saa kunnian aloittaa, sillä se oli melkoisesta jahkailusta huolimatta ehkäpä onnistuneimmaksi osoittautunut hankinta. Hintalappu hirvitti, joten harkitsin pitkään erään kilpailijan vastaavaa, mutta edullisempaa tuotetta. Päästyäni näpelöimään molempia tuotteita totesin kuitenkin heti, että lompakkoystävällisemman merkin materiaalivalinnat eivät vakuuttaneet alkuunkaan. Rukan treenitasku tuntui käteen huomattavasti jämäkämmältä sekä laadukkaammista ja ennen kaikkea kestävämmistä materiaaleista valmistetulta. Silti hinta kirpaisi, mutta tämä on ehdottomasti yksi niistä tuotteista, joiden voi hyvällä omatunnolla sanoa olleen koko hintansa väärti.

Käytän treenitaskua sekä treenatessa että lenkeillä. Etupuolella on kaksi avonaista ja syvää taskua, joihin saa kätevästi vaikkapa nameja ja muuta tarpeellista koiraroinaa. Mie esimerkiksi säilytän koirapilliä treenitaskussa, koska tasku tulee napattua mukaan aina koirien kanssa ulos lähtiessä. Avonaisten taskujen edessä on molemmilla puolilla pienemmät vetoketjulliset taskut, joissa avaimet ja puhelin kulkevat kätevästi mukana. En suosittele puhelimen säilyttämistä avonaisissa taskuissa, sillä ainakin oman kokemuksen perusteella niihin sataa sisälle niin vettä kuin luntakin. Kangas itsessään vaikuttaisi kuitenkin pitävän ainakin kohtalaisesti vettä. Treenitaskun takapuolella on yksi iso tasku, jossa kulkee mainiosti ainakin muutama lelu mukana.

            

Rukan treenitaskussa on paljon pieniä hyödyllisiä yksityiskohtia, joita on selvästi mietitty suunnitteluvaiheessa. Vaikka ensisijainen heijastintuotteeni pimeällä onkin erillinen heijastinliivi, pidän treenitaskun heijastimista. Niitä löytyy isoimpien taskujen suuaukoilta sekä edestä että takaa. Taskun D-lenkkeihin saa roikkumaan esimerkiksi kevyen liinan tai hihnan. Hakanen saa erityispointsit, koska se on mitä kätevin paikka naksuttimelle! Mie olen neljän koirallisen vuoteni aikana hukannut niin monta naksutinta, etten edes tohdi enää laskea lukumäärää. Treenitaskun hankkimisen jälkeen niitä on katoillut huomattavasti aiempaa vähemmän. Vyönsoljen lukitussysteemi on ihan kätevä, samoin sen kiinnitysmahdollisuus hihnalle. Ainut miinus tulee vyöstä ja sen takana olevan tarranauhan yhteispelistä – tai pikemminkin sen puutteesta. En ymmärrä käytänkö tuota väärin: Jos kiinnitän taskun tarralla, se istuu täydellisesti vyötärölle, mutta itse vyötä ei saa kiristettyä riittävän tiukalle. Jos taas kiinnitän taskun pelkällä vyöllä, se roikkuu kätevällä korkeudella lantiolla, mutta tarra ei enää yllä kiinni. Tämä siis ainakin mun käytössäni olevassa XS-koon taskussa.

Toinen suosikkiulkoiluväline on näin vuoden pimeimpänä aikana erittäinkin ajankohtainen T-mallinen heijastinvaljas. Tulen jatkossa luottamaan luultavasti Boett-heijastintuotteisiin, sillä kyseisestä merkistä on tullut vastaan runsaasti hyviä kokemuksia. Norpan ja Muikun valjaat eivät ole Boettin, mutta ne ovat hyvin samankaltaiset kuin kuvassa näkyvät Boettin jäljestysvaljaat – hihnan kiinnityspaikka vain puuttuu ja heijastin jatkuu myös valjaan vatsapuolelle. En aio tuoda koirieni nykyisten valjaiden merkkiä esiin, sillä kuulemani mukaan valmistajalla on ollut suuria toimitusvaikeuksia. En tiedä mahtaako kyseinen firma olla enää pystyssäkään. Boettin valjaissa miellyttää erityisesti solkikiinnitys, kun nykyisissä valjaissa kiinnitys hoidetaan tarralla eivätkä ne tahdo aina pysyä mukana. Boettilta löytyy koirille myös mm. pantaan kiinnitettäviä heijastinliuskoja sekä heijastavia hihnan jatkokappaleita, verkkoliivejä ja pantoja. Lisäksi heijastintuotteita on tarjolla niin ihmisille, hevosille kuin kissoillekin.

Mie olen täysin käsi kahden hihnan kanssa: löydän toisen tai välillä molemmatkin hihnat vähän turhan usein maasta. Siksi vannonkin nykyään nahkaisen monitoimitaluttimen nimeen. Meillä on käytössä Peten Koiratarvikkeessa ja Musteissa & Mirreissä myynnissä oleva kolmemetrinen Feel Braid, josta ei ole juurikaan pahaa sanottavaa. Pujottelen hihnan metallirenkuloista niin, että saan itselleni käsilenkin ja Norpalle ja Muikulle yhtä pitkät hihnat. Nykyinen hihna on 22-millinen, sillä Norppa onnistui kiskaisemaan alkuvuodesta 18-millisen, käytössä kuluneen hihnan poikki innostuessaan. Mikäli tämäkin hihna kuluu muutamassa vuodessa yhtä pahasti, katse suuntautunee sen jälkeen Hollolan Nahkapajan suuntaan. Haluan hihnan olevan ehdottomasti nahkainen, koska se on mukavin materiaali käteen eikä toisaalta luista hanskojenkaan kanssa. Tässä hihnassa on BGB-lukko, jota monet pitävät ainoana satavarmana lukkona. Kummasti vaan Norppa on onnistunut kahteen otteeseen irrottautumaan kyseisestä lukosta – molemmilla kerroilla lukko on siirtynyt pannasta puunoksaan/risuun. Toisaalta minulla on myös huonoja kokemuksia pistolukkojen jumittumisesta pakkasella.

Viikko sitten Koiramessuilta ostamani Ke-Hu Vinkeä on osoittautunut yhdeksi parhaista hankinnoista, vaikka ensimmäinen testikerta ei lupaillutkaan hyvää. Valitsin taisteluleikkejä, palloja ja vinkuleluja rakastavalle Muikulle tämän narupallon, jossa on vinkuva pallo. Ensimmäisillä kokeiluilla näytti siltä, että Muikku ei pehmeäleukaisena saa palloa itse vinkumaan. Lelusta ei tosiaan lähde yhtä helposti ääntä kuin muista meiltä löytyvistä vinkuleluista, mutta Muikku on kuitenkin onnistunut rääkkäämään siitä ääntä esiin muutamaan otteeseen vauhdikkaan ravistelun ja taisteluleikin lomassa. Huomasin toissapäivänä, että pystyn itse taisteluleikissä edesauttamaan asiaa tietynlaisella vetämisellä. Äänestä on aina revennyt riemu, joten ehkäpä laatu korvaa määrän tässäkin tapauksessa. 😉 Tämä Ke-Hu on mielestäni erittäin monipuolinen, sillä sitä voi käyttää niin vetoleluna, pallona kuin vinkulelunakin.

Ke-Hu ansaitsee hieman ylimääräistäkin palstatilaa, sillä kyseessä on kotimainen merkki ja heidän leluvalikoimansa on erittäin mielenkiintoinen. Tarjolla on narupalloja vähän joka lähtöön: niin kovasuisille, rapinasta nauttiville, tennispalloja rakastaville kuin pomppivienkin pallojen jahtaamiseen tykästyneille koirille. Kotoa jo löytyvän Vinkeän lisäksi olisin itse kiinnostunut erityisesti Ke-Hu Pompusta ja Ke-Hu Ropinasta. Patukkatyyppisiä löytyy muutamaa sorttia ja myös yksi erityisesti jahtausleikkeihin tarkoitettu lelu näyttäisi olevan saatavilla.

            

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä täytyy mainita varmasti jo monille tutut Kong-kumilelut, jotka ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan mahtavia. Meiltä löytyvät kaikki oheen liitetyissä kuvissa esiintyvät Kongit ja lisää olisi haaveissa. Meinaako ehkä karata vähän käsistä? 😀 Käytetyimpiin malleihin kuuluvat ihan perinteisen Kongit, sillä niihin mahtuu eniten ruokaa. Kaikkein suurimmat koot ovat kuitenkin jäänet kaupan hyllylle, koska isojen suuaukkojen vuoksi keskikokoisten koirien lienee kohtalaisten helppo tyhjentää ne. Kongeja on tarjolla ainakin kolmella erilaisella lujuudella: vaaleanpunaiset ja vaaleansiniset ovat pehmeitä pentu-Kongeja, paloautonpunaiset ”normaaleja” Kongeja ja mustat extrakestäviä Kongeja. Jokaista sorttia vähintään yhden omistavana voin todeta, että kumien kovuudessa on selvät erot – valitse teille sopivin koirasi leukojen mukaan.

Täytän lelut vaihtelevasti esimerkiksi lihan ja nappulan seoksella, pelkällä lihalla tai märkäruualla, joskus levitän ainoastaan ohuen kerroksen lohi-/maksatahnaa sisäseinille makua tuomaan. Kongit menevät poikkeuksetta pakastimen kautta koirille, sillä se tuo lisähaastetta syömiseen: mitä pidempään lelu sisältöineen on pakastimessa, sitä pidemmän aikaa sen tyhjentäminenkin tuppaa viemään. Alla olevan punaisen ”raidoitettu” Kongin voi täyttää ruualla ja lisähaastetta saa jos survoo esimerkiksi nappuloita seinän ”raitoihin”, miksipä niihin ei voisi jäädyttää vaikkapa jauhelihaakin. Mustan renkaan muotoisen Kongin sisäpinnoille voi jäädyttää jauhelihaa tai erilaisia tahnoja, mutta tilaa on hyvin rajalti. Pelkät kuivat nappulat eivät tämän Kongin sisällä pysy hetkeäkään. Koska ruuan kanssa pelataan, lykkään Kongit toisinaan koiran ruokakuppien kanssa astianpesukoneeseen eikä yksikään ei ole tykännyt kyttärää konepesusta.

Kongit ovat kestäviä ja monikäyttöisiä leluja, joiden avulla on niin helppoa ja vaivatonta järjestää koiralle tekemistä, että näitä sopisi löytyä muutama kappale jokaisesta koirataloudesta. Mulle Kongit kuuluvat niiden harvojen lelujen joukkoon, joita uskallan jättää koirilleni ilman valvontaakin. Toisaalta en omista ainoatakaan Tasmanian Tuholaista, joten en pysty tarjoamaan vinkkejä sellaisten kesyttämiseen enkä tiedä kestävätkö extrakovatkaan Kongit kaikkein rajuimpien hammaskoneistojen käsittelyä.

      

·0 kommenttia

Apua, jos kaikki sujuu odotetusti, pentu tulee taloon jo 1,5 viikon kuluttua! Lienee siis aika jäsentää paperille hieman ajatuksia pennun ensimmäisistä viikoista uudessa kodissa. Taas sarjassamme mikä meni vikaan Norpan kanssa… 😀 Noh, oppia ikä kaikki ja Norpastakin kasvoi omistajansa puutteista huolimatta mahtava tyyppi. Sosiaalistamista käsittelin jo aiemmin, joten siihen en palaa tässä yhteydessä.

Kaiken takana on kontakti

Kontaktin harjoittelu alkaa välittömästi, kunhan pentu on päässyt sinuiksi uuden kotinsa kanssa. Aion oikeastaan toimia hyvin samalla tavalla kuin Norpankin kanssa: Kaivan naksuttimen esiin pennun ollessa hereillä ja rauhallinen. Olen vain aloillani ja odotan. Kun pentu luo pienenkin silmäyksen suuntani, heitän namin sille ja naksautan juuri ennen kuin pentu poimii herkun suuhunsa. Siinä tulee samalla lyöty kaksi kärpästä yhdellä iskulla – harjoiteltua kontaktia ja ehdollistettua pentu naksuttimelle. Ainakin Norppa oli erittäin helppo ehdollistaa naksuttimen äänelle tämän yksinkertaisen kontaktiharjoituksen avulla.

Norpan opetin ottamaan katsekontaktin käskystä jo melko varhaisessa vaiheessa. Tulevan pennun haluan kuitenkin hakevan kontaktia oma-aloitteisesti mahdollisimman pitkään ja aion tämän vuoksi välttää vihjesanan opettamista. Jos vihjeen opettaminen tuntuu joskus myöhemmin jossakin yhteydessä tarpeelliselta, täytyy sitten harkita asiaa uudelleen.

Tein kyllä Norpan kanssa melko paljon kontaktitreeniä, mutta enemmänkin olisi voinut tehdä. Kaikkein suurin moka tuli kuitenkin siinä, etten tajunnut siirtää kontaktiharjoittelua esimerkiksi sosiaalistamisen yhteyteen. Pyörimme kyllä kaupoissa, kauppojen pihalla, ostoskeskuksissa yms., mutta annoin pennun vain ihmetellä ympäristöä. Toki pennun tulee saada tutustua asioihin, mutta tällä kertaa aion tehdä myös runsaasti kontaktiharjoitteita sosiaalistamisen lomassa. Lisäksi tarkoitus on leikkiä pennun kanssa mahdollisimman paljon erilaisissa ympäristöissä – sitä emme Norpan kanssa tehneet.

Leikki on pennun työtä

Norpan kanssa leikittiin pentuna paljon siitä yksinkertaisesta syystä, että pennun kanssa leikkiminen oli kivaa. Tein kuitenkin sen virheen, että erottelin leikin ja koulutuksen kunnon vallihaudalla. Pidin leikkihetket leikkihetkinä ja koulutushetket koulutushetkiä, vaikka pikkupennun tapauksessa näiden välillä pitäisi olla ainoastaan veteen piirretty viiva – jos sitäkään. Koulutustilanteissa käytin palkkiona lähes yksinomaan makupaloja.

Allekirjoittaneelle on vasta nyttemmin alkanut valjeta kuinka pentua kannattaisi kouluttaa leikin varjolla. Norppaa ei ole voinut jalkojensa takia juuri palkata raisuilla leikeillä, mutta se ei myöskään ole koskaan oppinut kunnolla palkkautumaan leikillä. Jos ja kun aion palkita tulevaa pentua saalisleikillä, minun pitää paitsi itse opetella leikkimistekniikka myös opettaa se pennulle. Salme Mujusen Saalisvietti koiraharrastuksessa onkin tällä hetkellä lukuprojektina.

Ensimmäisiä opeteltavia taitoja ovat pysähtyminen ja luoksetulo. Pysähtyminen tarkoittaa käytännössä istumista niille aloilleen ja luoksetulo on luoksetulo. Molemmat on tarkoitus opettaa varmoiksi pillikäskyiksi: pysähtyminen on yksi pitkä vihellys (piiip) ja luoksetulo kaksi lyhyttä vihellystä (pi pi). Pillikäskyjen lisäksi haluan opettaa pysähtymisen ylösajoon. Sekä pysähtymisen että luoksetulon alkeet on helppo opettaa, mutta niiden varmaksi saaminen vaatii huolellista suunnittelua ja kärsivällisyyttä. Vasta Norpan varttuessa olen alkanut hiljalleen sisäistää sen, että koiralta ei oikeasti voi vaatia enempää kuin mitä se jo osaa. Jos koira ei tottele, sen koulutus ja/tai motivointi on epäonnistunut.

Motivointiin ja palkitsemiseen on ylipäätään syytä panostaa enemmän kuin Norpan kohdalla. Norpan puutteet johtuvat yksinkertaisesti siitä, ettei minulla ollut riittävästi tietotaitoa koiran oppimisesta, kouluttamisesta ja motivoinnista. Selvitettäviä asioita riittää: Miten pentu palkkautuu ruualla? Millaiset herkut uppoavat parhaiten? Löytyykö jonkin sssupernami? Mitkä leikit saavat pennun syttymään? Millaisista leluista se pitää eniten?

Leikin lomassa on tarkoitus tutustuttaa pentu myös dameihin ja mahdollisuuksien mukaan riistaan. Pitää vaan selvitellä, mistä esimerkiksi siipiä saisi käsiinsä. Kasvattaja vinkkasi, että omistajasta irtautumiseen saattaa olla myös syytä kiinnittää huomiota. Pennun emo on kuuleman kova roikkumaan kannoilla ja sen kanssa jouduttiin tekemään paljon työtä taipumuskokeen hakua ajatellen – työ tosin palkittiinkin kehuilla kokeen parhaasta hakuosuudesta. Jos pentu siis vaikuttaa kovin perskärpäseltä, luvassa on itsenäistä työskentelyä etäällä minusta. Norpan kanssa onkin tehty todella paljon namien, damien ja avainten etsimistä niin sisällä kuin ulkonakin.

Kellä maltti, sillä valtti

Pääsin Norpan kanssa varsin helpolla maltti- ja rauhoittumistreenien suhteen, joten hieman jännittää millainen hulivili sieltä tällä kertaa paljastuu. Pentue on hyvin tasainen, mutta mulle on tulossa toinen kahdesta hieman muita rohkeampana erottuneista nartuista. Samainen tapaus roikkui sitkeästi hihassani pitkin päivää. 😀 Lisäksi kyseinen tyttö ilmaisi viime lauantaina mielipiteensä pentulaatikkoon joutumisesta varsin selvästi huulet tötteröllä. Toisaalta koen, että mulla on melko hyvä käsitys rauhoittumisharjoittelusta ja erityisesti sen merkityksestä. Eiköhän tässä siis selvitä, vaikka sieltä kuoriutuisi innokas touhottaja. Sitä pitää vaan asennoitua omalta osaltaan Itse Kärsivällisyydeksi.

Rauhoittavana toimivat virikkeet, sisällä tehtävät rauhoittumisharjoitukset ja yksinolotreenit ovat peruskauraa. Samoin se, ettei innokkaalla sähellyksellä saa mitään ellen itse ole tarkoituksella nostattanut koiran virettä. Aion kiinnittää erityisesti huomiota rauhoittumiseen uusissa paikoissa ja tilanteissa: pennun tulee asettua ennen kuin sille tarjotaan lisää virikkeitä tai ärsykkeitä. Kahden koiran myötä aukeaa myös aivan uusi mahdollisuus harjoittaa toisen koiran malttia samalla, kun aktivoi tai kouluttaa toista.