·0 kommenttia

Tadaa, se olisi tuliterä kannettava viimein näppien alla! Ei vielä oikein puhuta samaa kieltä ja monet toiminnot ovat toistaiseksi vähän hakusessa, mutta sen siitä saa, kun vaihtaa Windows-koneen MacBookiin. Oli kyllä ihan tietoinen ja tarkoituksellinen valinta. Toivoa sopii, että päivitystahti vilkastuisi nyt sitten vastaisuudessa hieman. Pariin menneeseen viikkoon mahtuu niin paljon kaikenlaista, että mistähän sitä aloittaisi…

Muikku on päässyt treffaamaan ikätovereita Eläinlääkäriasema Taikatassun pentukerhossa nyt jo kahteen otteeseen. Uusien tuttavuuksien joukkoon mahtuu mm. rhodeja, bolognese-villismix ja berni-dalmismix (joka on muuten syötävän söpö!), mutta valitettavasti kenenkään kanssa ei olla päästy ihan samalle aallonpituudelle. Toimeen kyllä tullaan ja raisumpiakin leikkejä seurataan turvaväli säilyttäen, mutta Muikku antaa hyvin helposti palautetta, jos joutuu muiden höykyttämäksi. Sen sijaan pentukerhon ulkopuolella tavattujen spanieleiden, noutajien ja beaglen kanssa on sävel löytynyt välittömästi.

Haltialan kotieläintilalla piipahtaminen oli pettymys. Tiesinkin lampolan suljetuista ovista, mutta eipä siellä tosiaan ollut muuta nähtävää kuin lehmiä, ihmisiä ja koiria. Muikku ei lehmistä paljon virkkonut: paikoillaan tönöttävissä elukoissa ei paljon tuijoteltavaa ollut, vaan pihapiirin herkkupalat (lue: lanta) olisivat kiinnostaneet enemmän.

Opintotukimielenosoitus sen sijaan osoittautui ihan mielenkiintoiseksi kokemukseksi. Parkkeerasin Muikun kanssa Kansalaistorille, jonne mielenosoituksen kulkueen oli määrä päättyä. Äänekäs ihmisjoukko kiinnosti pentua tovin, mutta sitten lelu ja taisteluleikit veivät voiton. Rapsuttelijoita riitti niin opiskelukavereideni kuin ventovieraidenkin merkeissä ja Muikku oli imarreltu saamastaan huomiosta.

Koulutuspuoli on Muikun kanssa jäänyt vähälle, ainakin jos vertaa Norppaan, joka osasi 3-4 kuukauden iässä jo varsin monen tempun alkeet. Haluan Muikulle Norppaa varmemman arkitottiksen, joten tämän ipanan kanssa on keskitytty edelleen kontaktiin, luoksetuloon, pysähtymiseen ja kohdentamiseen erilaisia käsittelyharjoituksia toki unohtamatta. Luoksetulo sujuu pillillä hienosti jo hieman haastavammassakin ympäristössä, mutta pysähtymisen kanssa on vielä tekemistä ja kontaktia ei voine vahvistaa liikaa. Muut koirat kiinnostavat kovasti lenkillä, mutta niiden luokse ei toistaiseksi ole vapaanakaan rynnätty, vaikka kuulo kohtaamistilanteissa hieman valikoiva onkin.

Norpalle ei oikeastaan kuulu kummempia. Raukkaparka joutui sekin tassutrimmiin nyt, kun taloon tuli karvoille tehokkaasti kyytiä antavat sakset Muikun myötä. Koirista on tullut jo kuin paita ja peppu. Norppa on ehkä vähän turhankin suvaitsevainen naperoa kohtaan, sillä Muikku pääsi tässä jokunen ilta sitten kähveltämään Norpalta luun. Norppa vaan tuijotti kaihoisasti loittonevan luun perään ja käänsi sitten katseensa muhun apua anellen. Pitänee olla vastedes hieman tarkempi herkkujen suhteen, jottei pääse tulevaisuudessakaan sattumaan ikäviä yllätyksiä.

·0 kommenttia

Blogi on viettänyt jo tovin vaitonaisena olosuhteiden pakosta, sillä kannettavani päätti seota Windowsin päivityksiä ladatessaan eikä suostu enää käynnistymään loppuun asti. Itselläni loppuivat keinot hyvin nopeasti sen kanssa ja tietokoneiden kanssa fiksumpi veljenikin onnistui lopulta ainoastaan pelastamaan tiedostot sieltä. Tällä hetkellä koneen virkaa toimittaa iPad, mutta läppärikaupoille olisi lähdettävä, kunhan vaan kokisin jonkinlaisen valaistumisen tarpeellisten ominaisuuksien suhteen.

Muikku täytti maanantaina 12 viikkoa, joten tuota merkkipaalua juhlistettiin rokotuksen merkeissä. Muikku on tässä blogin hiljaiselon aikana keksinyt hampaidensa olemassaolon ja muistuttaa erityisesti iltahepuleidensa aikana pahintakin piraijaa. Eläinlääkärillä se osoitti kuitenkin osaavansa olla myös oikea herranterttu ja sai vuolaat kehut mallikkaasta käytöksestään.

Painoa Muikulle oli kertynyt 7,8 kiloa, mikä aiheutti allekirjoittaneelle pienen kriisin alkuviikosta. Muikku oli vielä luovutusiässä sisaruskatraansa hentoisimpia, mutta nyt se kuuluu ainakin painonsa puolesta jo raskaampaan sarjaan. Toisaalta tuota voi edelleen haukkua hoikaksi, joten laihtuminenkaan ei oikein sovi pirtaan. Vähän maltillisempi kasvu kyllä kelpaisi. 😉 Mittailin tässä taannoin myös Muikun säkäkorkeutta, mutta yritykseksihän se jäi… Valistunut veikkaukseni säkäkorkeudeksi on 38-40 senttimetriä.

Paljon kaikenlaista on ehditty nähdä, tehdä ja kokeakin, mutta muistaisi vielä mitä niistä suunnitteli kertovansa! Noh, tyydyn esittelemään trimmauskuvia. Kasvattaja vihjasi, että nyt voisi olla sopiva aika laittaa turkkia kuosiin ensimmäistä kertaa. Olinkin jo ehtinyt vähän saksia tassuja ja korvien alusia, mutta tartuin nyt ohennussaksiin ihan antaumuksella. Kyytiä saivat korva- ja tassukarvat. Alla hieman ”ennen ja jälkeen” -kuvia takajalkojen osalta. Ei noista trimmattunakaan ihan salonkikelpoisia vielä tullut, mutta istuvat edes vähän paremmin ruodussa. (Pitkät kynnet saivat kyytiä tänään, kun siskoni lyhensi ne – hyvää käsittelytreeniä.)

Huomenna olisi tarkoitus suunnata Haltialan kotieläintilalle ja ensi viikon suunnitelmiin lukautuvat mm. yliopiston kampus, pentukerho ja opintotukimielenosoitus. En aio järkyttää Muikkua raahamalla sitä keskelle mielenosoitusta, mutta ajattelin käydä pyörähtämässä lähistöllä sosiaalistamismielessä. Seuraavaan kertaan! Toivon hartaasti omistavani jo silloin toimivan kannettavan…

·2 kommenttia

Muikku

  • Virkaa toimittava trimmauskone (ts. partakone) on epäilyttävä, mutta nameja voin syödä sen vieressä.
  • Kumpparit, maiharit, kävelykengät, crocsit, huopikkaat… <3
  • Nameja siitä hyvästä, että kävelisin inhottavilta tuntuvilla metalliritilöillä? C’moon, älä viitti!
    • LELU – no nyt ollaan asian ytimessä! Ritilät, metallilattiat ja ahtaat hissit – mitäs noista, kuha on kivaa!
  • Tiiättekös, tavaroiden kantaminen on yllättävän hauskaa?
    • Erityisesti sellaista pentudamia pitämällä, kantamalla ja sen kanssa syliin kiipeämällä saa paaaljon kehuja.
  • Mikään, siis kerta kaikkiaan mikään, ei ole niin epäreilua kuin sulkea pentu portin taakse ja touhuta Norpan kanssa!
  • Tapasin (cava)lieron. Vähän ujostutti, mutta ei se lopulta ollutkaan hullumpi tyyppi.
  • Vetelin tyytyväisenä sikeitä vieraassa paikassa hässäkän keskellä (toim. huom. edesmenneiden isovanhempieni asunnon tyhjennys).
  • Jalat on vieneet metsikössä muutaman kerran niin kovasti, että luulin hukanneeni Hannan – ryökäle piiloutui!
  • Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä asiana: kaikkea täytyy vähän kokeilla hampailla, eiksje?

Norppa

  • Hölmö pentu saa parempaa ruokaa ja parempia nameja, muttei tajua, että koirien pitäisi elää syödäkseen.
    • Toisaalta olenpahan saanut toisinaan pestä sen kupin – NAMIII!
  • Kakaran iltavillikohellukset… HUOH, kasva aikuiseks.
  • Voin loistaa tuon tolvanan vieressä: jos sitä käsketään istumaan, isken takapuoleni maahan ja tuijotan kysyvästi.
  • Onko reilua, että osa huomiosta menee pennulle, kysyn ma?! Säälittävintä kulmien alta tuijotusilmettä kehiin…
    • Pennulla on vielä harjoittelemista ilmeissä, mutta äänihuulet kyllä löytyy. Onkohan mulla sellaisia ollenkaan?
  • Tenava on välillä ihan siedettävä leikkikaveri, mutta…
    • …jos joku katselee, seison paikallani hölmistyneesti tuijottaen – en myönnä mitään!

·2 kommenttia

Suunnittelin vierailevani siellä, täällä ja tuolla Muikun kanssa toissa viikonlopun aikana, mutta Norppa päätti toisin (kts. edellinen merkintä). Se viikonloppu meni pitkälti kriiseillessä Norpan edesottamuksia, mutta on tässä silti ehditty jo piipahtaa yhdessä jos toisessakin paikassa Muikkua sosiaalistamassa.

Kuinkahan mie tuota pentua teille kuvailisin… Terävähampainen riiviö, jolla on huomattavasti laajempi ääniskaala kuin Norpalla. Äänihuulia esitellään erityisesti silloin, kun asiat eivät suju neidin mieliksi. Norppa voi kertoa kuinka ikävältä pienet naskalihampaat tuntuvat tassuissa tai korvalehdissä. Varsinkin tutussa paikassa kuljetaan hännänpää taivasta kohti sojottaen, ja kivet ja kannot saavat kyytiä. Halutessaan pentu osaa olla liukas kuin saippua.

Edellä mainituista seikoista huolimatta Muikku on mahtava! Äänenkäyttö on vähentynyt jo nyt huomattavasti johdonmukaisen sammuttamisen ansiosta. Uudet kokemukset otetaan reippaana vastaan, vaikka ne vähän jännittävätkin. Muikku on kulkenut alusta asti hienosti mukana kaikkialla, mutta huimin muutos tapahtui viime viikon lopulla, kun pentu alkoi kulkea myös tutun pihan ulkopuolella häntä ylhäällä! Alkujärkytyksen jälkeen oltiin jopa Helsingin keskustassa niiiiin tomeraa tyttöä. Häntä heiluu muutenkin alati.

Norppa antaa Muikun kiipeillä jo melko vapaasti päällään. Sanomista tulee lähinnä tassujen pureskelusta ja väsymysriekkumisesta. Pääsin juuri äsken todistamaan kuinka ne leikkivät ensimmäistä kertaa samalla narulelulla. Muut koirat ovat Muikun mielestä vielä kovin pelottavia. Pienen tuijottelun jälkeen uskaltaudutaan kyllä haistelemaan, mutta pienikin innokas liikahdus vastapuolelta, niin pentu on piilossa jalkojeni takana ennen kuin ehdit kissaakaan sanoa. Haukkuvat koirat ovat aivan erityisen epäilyttäviä, tosin eipä Norppakaan ymmärrä niitä täysin vielä tänäkään päivänä.

Ihmisten suhteen Muikku on hieman avoimempi. Kohti tulevat ja ylle kumartuvat ihmiset (erityisesti pitkät ihmiset) jännittävät, joten olen alkanut ohjeistaa rapsuttelijoita menemään kauemmaksi kyykkyyn. Muikku ei nimittäin ole vielä epäröinyt kipittää yhdenkään kyykistyneen ihmisen syliin. Jätin Muikun viime viikolla kampuksella opiskelukaverini kanssa pihalle, kun kävin itse palauttamassa lainoja kirjastoon. Sinne se jäi eikä kuuleman ollut moksiskaan, vaikka hihnan päässä oli uusi ihmistuttavuus.

Olen ollut aivan ällikällä lyöty siitä, kuinka helppo Muikkua on (vielä?) ollut kuljettaa kaikkialla. Jäin tänään suu auki, kun Muikku kipitti päärautatieasemalla hihnassa mun vieressä kontaktia ottaen kuin vanha tekijä. Kyseessä oli ensimmäinen kerta Helsingin ydinkeskustassa eikä me olla edes varsinaisesti harjoiteltu vielä hihnakäytöstä. Pentu jatkaa matkaa ja ohittaa niin ihmiset kuin koiratkin kehotuksesta sekä hihnassa että irrallaan ollessa.

Kokosin alapuolelle hieman muistilistaa itselleni siitä, mitä me ollaan jo nähty, kuultu ja koettu sekä siitä, mitä ainakin pitäisi vielä kerätä kokemusvarastoon. Jos kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa, niin tämän merkinnän kuvituspuoli kertokoon, miksi Muikusta ei ole kovin montaa julkaistua kuvaa. Mä en vaan osaa… 😀

Missä me on käyty?

  • ulkojäillä ala-asteen pihalla
  • metsässä ja puistoissa
  • rauhallisilla taajama- ja lähiöalueilla
  • kaupan pihalla ja parkkihallissa
  • metroasemalla, ratikkapysäkillä ja bussipysäkillä valtatien varressa
  • henkilöautossa, bussissa ja junassa
  • Klaukkalan Tornikeskuksen juurella
  • Elielinaukiolla ja Helsingin päärautatieasemalla
  • Viikin kampuksella
  • sukuloimassa Lahdessa
  • pentutreffeillä 11-viikkoisen sakemanni-rotikkamixin kanssa

Mitä me on nähty ja koettu?

  • hissejä
  • katusoittajia ja kerjäläisiä
  • monipuolisesti alustoja ja muutamia erilaisia portaita
  • lastenvaunuja, vedettäviä matkalaukkuja, pulkkia yms.
  • luistelijoita, pyöräilijöitä, laskettelijoita yms.
  • erilaisia autoja ja kulkuneuvoja
  • alikulkutunneleita ja siltoja
  • muutamia koiria, mm. saksanpaimenkoira, chow chow, ranskanbulldoggi ja noutajia
  • erilaisia ihmisiä ulkovaatteissa ja vähemmissä määrin myös sisävaatteissa
  • kaiuttimet kuulutuksineen ja musiikkeineen
  • lumiukko
  • imuri ja erilaisia kodinkoneita
  • tipahtelevia tavaroita

Mitä me on harjoiteltu?

  • kontaktia kaikissa mahdollisissa ympäristöissä
  • luoksetuloa pillillä ja tule-käskyllä
  • istumista eli pysähtymistä pillillä ja istu-käskyllä
  • kohdentamista kuonolla ja tassulla
  • käsittelyä, korvien puhdistamista, kampaamista sekä tassukarvojen ja kynsien leikkaamista
  • rauhoittumista sylissä ja oven/portin takana
  • odottamista sekä tutun että vieraan ihmisen kanssa ilman omistajaa

Mitä vielä?

  • jatketaan kaikkiin jo koettuihin asioihin tutustumista ja perustaitojen harjoittelua
  • Kauppakeskus Itis, ehkä keskustan Kauppakeskus Forum ja Stockmann
  • Helsinki-Vantaan lentoaseman läheisyys ja itse asema, jos huolivat koiravieraita
  • jokin koiraystävällinen jäähalli
  • Haltialan kotieläintila, jos koiravieraat ovat edelleen tervetulleita
  • metrolla ja raitiovaunulla matkustaminen
  • runsaammin erilaisia koiratuttavuuksia
  • trimmauskoneen, partakoneen tms. surruuttaminen korvien juuressa
  • lisää alustatreeniä, mm. metalliritilät, laiturit ja portaat, kunhan koko riittää
  • vieraampien ihmisten tekemiä käsittelyharjoituksia
  • keväämmällä lenkkeilyä mm. laitumien vieressä ja Linnanmäkeä ympäröivissä puistoissa

·0 kommenttia

Muikku on ollut oikein reipas pentu ja ehtinyt myös jo osoittaa, että tältäkin tapaukselta löytyy riiviövaihde. Erityisesti nukahtamista edeltävä hepuli meinaa olla välillä melkoinen show: neljä jalkaa viipottavat menemään koko kämpän pituudelta ja pienet naskalihampaat uppoavat kaikkeen mikä eteen osuu. Joku väitti sprinkkupennun olevan niin ihanan rauhallinen ja helppo labbiksen jälkeen, mutta mun nähdäkseni Muikusta löytyy ainakin tällä hetkellä huomattavasti enemmän tehoja kuin Norpasta ikäisenään. Norppakin oli ja on edelleenkin reipas, mutta se on käyttänyt alusta asti selvästi pienempiä vaihteita kuin Muikku. 😀

Kaikki uudet asiat ovat hämmästyttäviä ja kummastuttavia, vähän jännittäviäkin, mutta Muikku hakee hyvin kontaktia ja kykenee leikkimäänkin kodin seinien ja tutun pihan ulkopuolella. Olemme käyneet nyt alkuviikon aikana joka päivä ihmettelemässä hieman maailman menoa. Maanantaina piipahdettiin eläintarvikeliikkeessä, tiistaina metsässä ja eilen valtatien varrella. Tiistaina teimme oikeastaan kaksikin metsäreissua: valoisaan aikaan ja pimeällä. Eilen ihmettelimme Hämeenlinnanväylän pysäkillä ohi paahtavia autoja ja leikimme tovin kolmostien alikulkutunnelissa. Olemme kohdanneet niin henkilöautoja, rekkoja, busseja, mopoja kuin aura-autojakin. Tänään olisi suunnitelmissa käydä kurkkaamassa olisiko läheisen koulun pihassa ulkokaukalo ja lätkänpelaajia. Säät on kyllä olleet taas sen verran huonoja, että saas nähdä… Jäähallissa käymme ainakin piipahtamassa joku päivä, muttei ehkä vielä tällä viikolla.

Muikku on ehtinyt jo talsia jo ainakin laminaatilla, muovimatolla, betonilla, asfaltilla, jäällä, nurmikolla, ritilällä, vaihtelevassa metsämaastossa ja kaakelilla. Täytyy antaa erityinen maininta sille, kuinka muina pentuina Muikku käveli metalliritilällä – ei niin minkäänlaista arastelua! Rappusia emme ole varsinaisesti vielä harjoitelleet, mutta Muikku on saanut kiipeillä muutaman rapun verran sekä umpinaisissa että avoimissa rappusissa. Muutaman umpinaisen betonirapun napero kulkee jo ongelmitta, mutta avonaiset tahtovat jännittää. Muikku on kuitenkin vielä niin pieni, etten pidä varsinaista rappusharjoittelua toistaiseksi ajankohtaisena.

Koulunpenkkikin kutsui heti alkuviikosta ja Muikku onkin ehdollistunut jo naksuttimelle kivasti. Pentu vaikuttaa palkkautuvan hyvin niin leikillä, silityksillä ja kehuilla kuin ruuallakin. Ohjelmaan ovat mahtuneet kontakti-, istumis-, luoksetulo- ja kohdentamisharjoitukset. Luoksetuloa on harjoiteltu pillin kanssa ruokakupilla – vauhtia riittääkin niin paljon kuin pienistä tassuista lähtee! Istumista ja kontaktia on puolestaan treenattu sekä ruokakupilla että erikseen naksuttimen kanssa. Muikku onkin oppinut nopeasti istumaan ja ottamaan kontaktia jotakin pyytäessään. En ole toistaiseksi liittänyt istumiseen pillikäskyä, mutta se olisi tarkoitus tehdä mahdollisimman pian. Kohdentamisharjoittelun (targeting) aloitimme vasta eilen illalla, joten se on vielä toistaiseksi aivan alkutekijöissään. Muikku oppi kuitenkin muutaman toiston jälkeen ensin kääntämään katseen ja sitten työntämään kuonoaan kohti kosketusalustaa.

Mietin vielä opetanko Muikulle erillisen huomiopillityksen, mutta muutoin lähiviikkojemme ohjelma tulee rakentumaan jo mainittujen asioiden treenaamisesta. Tarkoitus olisi vahvistaa kontaktia monenlaisissa ympäristöissä, saada istuminen (pysähtyminen) ja luoksetulo selkärankaan pillikäskyinä sekä opettaa kohdentamaan niin kuonolla kuin tassullakin.

Norppa on alkuinnostuksen jälkeen suhtautunut Muikkuun vaihtelevasti. Välillä se leikkii Muikun kanssa, mutta toisinaan taas ignoraa pennun täysin. Ulkona Norppa vaikuttaisi katselevan Muikun perään ikään kuin tarkistaen, että se pysyy mukana. Taisinkin jo edellisessä viestissä mainita kuinka väsymyshepuleissaan riehuva Muikku on välillä käynyt Norpan hermoille siinä määrin, että pennulle on pitänyt muutaman kerran ärähtää. Unikaverina naperoa ei vieläkään oikein sulateta, vaan Norppa tuhahtaa ja ottaa jalat alleen Muikun änkiessä viereen. Olen silti yhä edelleen onnistunut bongaamaan noita kylki kyljestä, joten ei tuo pentu ainakaan ihan sietämättömän kamala taida Norpankaan mielestä olla.