Sano Muikku!

Siinä se nyt on! Virallisesti hää on Korpitassun Aquata, mutta tavoite olisi, että tottelis vielä joku päivä nimeä Muikku. Tämä reipas pohjoiskarjalainen pieni merenneitoprinsessa saapui lauantaina ja näyttäisi heti kelpuuttaneen uuden paikan kodikseen – vaviskaa matonkuteet, heinät ja peilikuvat! Norpallekin koitti jo haukkua leikin lomassa. Ruoka on maistunut, mutta ei haittaisi, vaikka enemmänkin uppoaisi. Ei oikein vielä tunnu malttavan syödä loppuun asti, mutta kuppi tyhjenee kyllä, jos tarjoan kädestä osan ruuasta. Ensimmäinen yö meni pienestä itkeskelystä huolimatta ihan hienosti ja itkeskelykin taisi lopulta johtua pitkälti ulkoilutarpeesta.

Kasvattaja on tehnyt hienon pohjatyön niin sisäsiisteyden kuin luoksetulonkin suhteen. Muikku on oikeastaan juuri niin sisäsiisti kuin ikäisensä pennun pidätyskyvyllä voi toivoa. Toisin sanoen, se osaa pyytää (itkemällä) ulos useita kertoja päivässä. Mukelolla on kyllä muutoinkin laaja ääniskaala, erityisesti jos asiat eivät mene neidille mieliksi, joten pitänee kiinnittää äänenkäyttöön huomiota. Muikku pyöri aamupäivällä vielä ulkoillessa aivan jaloissa kiinni, mutta tohti jo illemmalla irtautua pienille tutkimusretkille lähiympäristöön. Kasvattajan pohjustama luoksetulo sujuu mallikkaasti, joten tästä on hyvä jatkaa.

Norppa oli, kuten arvata saattoi, aluksi aivan onnesta soikeana pennusta. Muikku ei arvostanut tervetulokomiteaa ihan yhtä paljon, mutta tottui nopeasti mustaan ”isosiskoonsa”. Nyt se kulkee Norpan kintereillä jo kuin hai laivan perässä. On pitänyt muutaman kerran vähän toppuutella väsyhepuleissaan Norppaa kiusaavaa naperoa. Norpan mielestä Muikku on kiinnostava ja sen kanssa voi leikkiä, mutta rajansa kaikella. Raja menee selvästi unikaveriksi ryhtymisessä eivätkä naskalihampaat tunnu kivalta tassuissa. Pitkäpinnaisena Norppa lähinnä väistelee iholle tunkevaa mukeloa, mutta tänään se on muutaman kerran murahtanut yli-innokkaaksi heittäytyneelle pennulle. Onneksi pohjoiskarjalainen tuntuu tässä tapauksessa ymmärtävän stadin slangia siinä määrin, että viesti on mennyt perille. Oonpa mä nuo jo muutamaan kertaan tavoittanut kylki kyljestä, joten eiköhän niistä vielä kaverukset tule.

Olemme tänään (oho, eilen) keskittyneet lähinnä kotiutumiseen, mutta ohjelmaan on mahtunut myös pientä käsittely- ja kontaktitreeniä. Kontaktitreenin yhteydessä tuli esiteltyä myös naksutin Muikulle. Hienosti likka tuntuu tajunneen, että naksaus tarkoittaa namia ja naksahduksen saa ottamalla katsekontaktin. Ja namit kyllä kelpaavat – tenava yritti jo kähveltää koko pussin itselleen… Käsittelytreeninä olen kopeloinut tassuja ja naamaa sekä katsellut silmiä, hampaita ja korvia. Huomenna (ts. tänään) olisi tarkoitus suunnata Muikun kanssa sosiaalistamismielessä johonkin paikalliseen eläintarvikeliikkeeseen, sillä Norpan lohiöljyvarasto kaipaa sopivasti täydennystä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *