En huomannut pyytää Muikun lonkka- ja kyynärkuvat itselleni tarkastuspäivänä. Olin yksinkertaisesti niin täpinöissäni terveestä koirasta, että kuvien ottaminen talteen ei käynyt pienessä mielessäkään. 😀 Noh, asia tuli korjattua tällä viikolla ja tässäpä nämä nyt olisivat kaiken kansan nähtävänä. Klikkaamalla suuremmiksi. Viralliset lausunnot ovat tosiaan A/A ja 0/0.
 |
 |
Muikun terveystarkastusten ajankohdan lähentyessä tuli vertailtua hieman sekä pääkaupunkiseudun että kehyskuntien eläinlääkäriasemien hinnastoja. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että terveystarkkien kanssa pääsee edullisimmalla ja toisaalta myös helpoimmalla (ns. all-in-1-paketilla), kun osallistuu joukkotarkastukseen. Aikani tarkkeja tutkailtuani sain kuitenkin todeta kysynnän olevan huomattavasti tarjontaa suurempaa – nielin jatkuvasti pölyä nopeiden syödessä hitaat paikkoja varatessa. Näin ollen päädyin lopulta itse joukkotarkastuksen järjestäjäksi, ja paikaksi valikoitui monien suosima ja suosittelema Mevet. Joukkotarkastuksen järjestämisestä on hyvin vähän tietoa tarjolla, sillä käytännöt vaihtelevat eläinlääkäriasemittain. Sain erittäin hyvät kirjalliset ja suulliset ohjeet marssittuani Mevetin vastaanotolle, joten eläinlääkäriasemia kannattaa lähestyä asiassa suoraan. Ajattelin silti raapustella ylös muutamia tästä projektista mieleen jääneitä seikkoja ja yleismaailmallisia vinkkejä joukkotarkastuksen järjestämisestä kiinnostuneille.
Ensinnäkin, mitä vähemmän osallistujia, sitä vähemmän paperityötä. Minun järjestämääni tarkkiin osallistui viisi koiraa, sillä vähimmäisvaatimus oli neljä röntgenkuvattavaa: koska Norpalta katsottiin vain silmät, tarvitsin Muikun lisäksi vielä kolme muuta röntgeniin. Vastasin tarkastuksen järjestäjänä kaikkien koirien papereiden täyttämisestä. Se tarkoitti käytännössä viiden koiran osallistumislomakkeiden täyttämistä ja kaikkien silmätutkimukseen osallistuvien koirien lähetteiden ennakkotäyttämistä: virallisia nimiä, rekisterinumeroita, mikrosirujen numeroita, rotuja, omistajan yhteystietoja yms. Mieti kuinka monta paperia jaksat täyttää huolella ja varaa riittävästi aikaa papereiden täyttämiseen.
Jos et saa osallistujaporukkaa kasaan tutuista, yksi viesti Facebookin Joukkotarkkipalsta-ryhmään ja tadaa, joukkotarkastuksesi on täynnä! Joukkotarkkipalstalle lähetetyt uudet viestiketjut vaativat ylläpidon hyväksynnän, mikä voi viedä päivän tai pari. Kannattaa ottaa tämä huomioon, jos lähtee kiireellä etsimään osallistujia tarkkiinsa.
Suosittelen pientä natsimeininkiä aikataulujen suhteen varsinkin, jos osallistujien joukossa on myös tuntemattomia. Tarkastukseen mahtuneille kannattaa asettaa tiukka takaraja siitä, koska koiran ja omistajan tiedot täytyy toimittaa viimeistään järjestäjälle. Tämän ajankohdan kannattaa olla vähintään muutama päivä, mieluusti viikkokin, ennen eläinlääkäriaseman papereiden palautukselle asettamaa takarajaa, jotta ehtii etsiä uuden osallistujan mahdollisen peruuntuneen tilalle. Itselleni kävi niin, että yksi ryhmään ilmoittautuneista ei muistutuksistani huolimatta täyttänyt esitietolomaketta ennen asettamaani takarajaa. Päätin ensimmäistä kertaa eläissäni ryhtyä tiukkapipoksi (olen yleensä vähän liiankin ymmärtäväinen…), sillä on jokaisen osallistujan etu, että kaikki ilmoittautuneet saapuvat paikalle ja kykenevät noudattamaan annettuja aikatauluja. Jos olette liikkeellä minimiporukalla ja joku jättää saapumatta, kaikki joutuvat maksamaan tarkastuksista täyden hinnan. Annoin Matti Myöhäisen paikan toiselle, sillä en katsonut voivani luottaa hänen saapumiseensa, kun ilmoittautuminenkaan ei muistutuksista huolimatta sujunut aikataulussa.
Ilmoittautumisissa erittäin käteväksi välineeksi osoittautui tuttavani vinkkaama Nettilomake.fi. Yhden lomakkeen luominen ja käyttöönotto tietyin rajoituksin on maksutonta ja helppoa – tämän ilmaisen lomakkeen ominaisuudet riittävät mainiosti joukkotarkkia ajatellen. Pystyt muotoilemaan lomakkeen melko vapain käsin ja ohjaamaan lomakkeella tulleet ilmoittautumiset esimerkiksi sähköpostiisi. Lomakkeen voi myös määritellä sulkeutumaan tiettynä ajankohtana ja/tai tietyn osallistujamäärän jälkeen. Jos kaipaat inspiraatiota, niin minun käyttämäni lomake näytti tältä.
Mitäs muuta vielä… Ainakin Mevetissä kannattaa varautua siihen, että koirien omistajat joutuvat avustamaan koirien kantamisessa ja yksi omistajista myös röntgenin puolella. Osallistujia saattaa olla hyvä muistutella lähestyvästä tarkista muutama päivä ennen H-hetkeä. Samalla tulee kätevä tilaisuus kerrata esimerkiksi mitä kaikkia papereita pitää olla mukana ja kauanko koirien tulee olla paastolla ennen röntgeniä. Suosittelen lämpimästi joukkotarkastuksen järjestämistä, jos se vähääkään tuntuu kiinnostavalta vaihtoehdolta! Kokemukseni Mevetin kanssa oli erittäin positiivinen ja tarkastuksen järjestäminen kaikin puolin helppoa. Kun hyödyntää Joukkotarkkipalstaa, niin osallistujakatoakaan tuskin tarvitsee pelätä.
Maanantaina koitti se päivä, jota olin toisaalta odottanut ja toisaalta pelännyt kovasti. Kävimme nimittäin Muikun kanssa virallisissa terveystarkeissa Per Axelsonilla, Mevetissä. Norpalta kurkattiin samalla joukkotarkkireissulla silmät. Olen Norpan myötä muuttunut vähän turhankin kriittiseksi tai jopa pessimistiseksi terveysasioissa: jokainen tutkimaton on potentiaalisesti sairas ja omat rikki kuitenkin tavalla tai toisella… Jotain tarkastusten aiheuttamasta hermoilusta kertonee sekin, että näin edeltävänä yönä unta, jossa Muikku sai kuin saikin terveen paperit, mutta Norpalta löytyi vielä kinnervaivojen lisäksi kaihikin. Onneksi uni ei kuitenkaan osoittautunut täydelliseksi enteeksi.
Tarkit alkoivat silmipeilauksilla. Muikku yllätti poikkeuksellisen maltillisella ja kauniilla käytöksellään, mutta Norppa jarrutteli toimenpidehuoneen ovella, kuten tavallista. Sille on kehittynyt lukuisten eläinlääkärikäyntien myötä lievä kammo noita oudolle haisevia, pieniä valkeita huoneita kohtaan – aulatiloihin luppa tulee kyllä edelleen mielellään. Kunhan sain Norpan pienen houkuttelun jälkeen sisälle ja pöydälle, se antoi tehdä toimenpiteet tapansa mukaan oikein nätisti. Molemmat koirat saivat silmien osalta terveen paperit.
Mie päädyin röntgenhuoneeseen avustajaksi pitämään koirien etupäästä kiinni. Muikku kuvattiin ensimmäisenä ja siitä otettiin pari kuvaa ennen kuin lopputulos oli riittävän suora. Axelson totesi, että ”A-lonkat” ja mie huvitin niin eläinlääkäriä kuin paikalle ehtineitäkin hoitajiakin hihkaistessani onnellisena ”JES!”. 😀 Sitten napattiin kyynäristä kuvat, mutta niistä ei tullut tässä vaiheessa mitään kommenttia, koska seuraavaan koiraan siirryttiin vauhdilla. Kuvat kolmesta muusta koirasta ja tietokoneen ääreen. Axelsonin kommentti Muikun kuvista kuului: ”A-lonkat ja 0-kyynärät.” Kuinka sanoin kuvaamattoman onnellinen ihminen voikaan olla! Ihan sama, vaikka kyseessä ei vielä olleetkaan viralliset lausunnot, mulla oli nyt käsissäni paperilla terve ja ennen kaikkea täysin oireeton koira! Olisin voinut tirauttaa siitä hyvästä pari kyyneltäkin. Odottavan aika on tosiaan pitkä, mutta viralliset lonkka- ja kyynärlausunnot saatiin ”vihdoin” tänään:
Muikun emo testattiin tässä ihan taannoin PRA Cord 1 -tyypin geenivirheen osalta vapaaksi, joten Muikkukin on kyseisen geenivirheen suhteen vapaa vanhempiensa tulosten perusteella. Molemmat koirani saavat toivottavasti tämän vuoden aikana MyDogDNA-paneelit kiitoksena viime vuonna metabolomiikkatutkimuksen puitteissa jätetyistä verinäytteistä. En tiedä onko niistä varsinaisesti mitään suurta hyötyä, mutta ihan mielenkiintoista nähdä mitä ne tulevat pitämään sisällään.
Nyt mulla on paperilla kaksi priimaa koiraa:
Norppa
Lonkkanivelet A/A
Kyynärnivelet 0/0
Silmät OK
EIC: ei tule sairastumaan vanhempien perusteella
CNM: ei tule sairastumaan vanhempien perusteella
RD/OSD: ei tule sairastumaan vanhempien perusteella
HNPK: ei tule sairastumaan vanhempien perusteella
Muikku
Lonkkanivelet A/A
Kyynärnivelet 0/0
Silmät OK
Fukosidoosi: vapaa vanhempien perusteella
PRA Cord 1: vapaa vanhempien perusteella
Norppaa tuskin tulen tutkituttamaan enempää. Muikun kohdalla harkitsen ainakin selän (LTV, SP ja VA) tutkituttamista, kunhan ikää tulee vuosi tai pari lisää. Miksipä sitä ei polviakin tarkastaisi, jos hyvä tilaisuus tarjoutuu. Näin jälkiviisaana olisi ehkä voinut tiedustella gonioskopiatutkimusta virallisen silmätutkimuksen oheen, kun glaukoomaa vissiin esiintyy jonkin verran sprinkuilla eikä tavallinen silmätarkki välttämättä paljasta sitä. Jäi kuitenkin tekemättä, kun en ollut rekisteröinyt tämän toisen tutkimusmuodon olemassaoloa, vaikka gonioskopia-termiin olenkin joskus törmännyt. Mietittäköön tuota sitten, jos päätän teettää uuden silmätarkin nykyisen mennessä vanhaksi.
Jos unohdetaan Norpan kinnerongelmat (eh, niin varmaan…), niin koirat ovat olleet kohtalaisen terveitä ainakin tähän asti. Tai no, vanhempi on kyllä käyttänyt vakuutustaan kiitettävästi eli miten sen terveyden nyt sitten mieltää: Norpalla on ollut nelivuotisen elämänsä aikana kaksi hiivan aiheuttamaa korvatulehdusta ja yksi alkava on hoidettu pois eläinlääkäriltä reseptillä saadulla korvapuhdisteella. Lisäksi vakuutusta on tarvittu kahden rajun vatsataudin ja yhden kuoriutuneen anturan takia. Norpalla on teräsvatsa eikä ekan vuoden jälkeen ole myöskään ollut mitään kummallisia kutinoita tms. Korvia tulee putsattua säännöllisesti, mutta ne eivät erityisemmin eritä mitään. Muikku ei ole ekan vuoden aikana käyttänyt vakuutustaan kertaakaan – WUHUU! Korvat tuppaavat vähän erittämään, mutta korvatulehduksiksi asti ei ole äitynyt ja erityskin on vähentynyt hurjasti viime kuukausina. Hammaskivelle tuo tuntuu olevan herkkä, jos ei muista antaa aitoja luita/rustoja ja harjailla hampaita ainakin silloin tällöin. Ruokasäkki on vaihtunut useampaan otteeseen ekan vuoden aikana ihan vaan siksi, että olen juossut tarjousten perässä. Ruokinnassa tapahtuneet muutokset eivät ole aiheuttanut vatsaongelmia tai muitakaan oireita. Päivitin molempien koirien terveystiedot ajantasalle niiden sivuille: Norppa ja Muikku.
Kaivelin tässä taannoin Muikun suusta koirien namipussin sisällä olleen ”Do not eat” -kuivauspussin. Se oli ehtinyt silmän välttäessä jo levittää pussin sisällön pitkin mattoa. Aikani pussia kädessä pyöriteltyäni ja sen sisällön matolta imuroituani totesin, että ainakaan koira ei ole sisältöä kummemmin niellyt. Kuten kaikki kommervenkit koirien kanssa, tämäkin sattui tietenkin päivystysaikaan – keskellä yötä. Pikainen googlettelu ja soitto päivystävälle varmistivat, ettei tarvitse huolestua. Pieni välikohtaus herätti kuitenkin käymään noiden nelijalkaisten ensiapulaukun läpi. Edellisen kerran kaivoin laukun esiin vajaa vuosi sitten, kun koitin saada Norpan oksentamaan sen nieltyä silikonisen muffinivuoan. Muistikuva sisällöstä oli siis jo ehtinyt hämärtyä, joten oli taas aikakin palautella sitä mieleen ja täydentää puuttuvia osasia.
Puuttuvaa tai vanhentunutta tavaraa löytyikin sitten paljon. Osassa tuotteista viimeinen käyttöpäivä ylsi vuodelle 2014. Kun kyse on rikkinäiselle ja/tai tulehtuneelle iholle levitettävistä tuotteista, katsoin parhaaksi tilata uudet. Meidän ensiapupakkauksemme pohjana toimii Norpan pentuaikana Eläinlääkäriasema Taikatassusta ostettu ensiapulaukku ohjeistuksineen. Taikatassun vyölaukkumallinen EA-pakkaus on siitä kätevä, että sen voi ottaa esimerkiksi pidemmälle lenkille mukaan. Olen kuitenkin täydentänyt pakkausta tarpeelliseksi katsomiltani osin eivätkä kaikki osaset enää mahdu vyölaukkuun, joten säilytän EA-tarvikkeita nykyään suljettavassa muovilaatikossa.
Korvapuhdisteet löytyvät kynsileikkurien, kampojen ja muiden arkisten hoitotuotteiden ja -välineiden joukosta. Silmähuuhdetta en ole Norpan pentuajan jälkeen erikseen hankkinut, sillä molemmilla kuuntelemillani koirien EA-luennoilla on suositeltu ensiapuun ihan vaan keitettyä ja jäähdytettyä vettä.
Tulostakaa ihmeessä ensiapuohjeet mukaan EA-pakkaukseen, jotta tilanteen ollessa päällä ei tarvitse sitten hätäpäissään googletella tai jonottaa puhelimessa, jos meneekin sormi suuhun. Eläinlääkäriasema Reviiri tarjoaa varsin kattavan PDF-tietopaketin koirien ja kissojen ensiavusta.
On se kumma. Ihan sama minkä rodun parissa joku kyselee tyypillisimmistä terveysongelmista, vastaukset ovat pitkälti samaa sarjaa: ”ei ole sen sairaampi kuin muutkaan”, ”kaikilla on ongelmansa” tai oma suosikkini ”meidän puolivuotias on ihan terve”. Aha. Jos kysyn mitkä ovat rodun x yleisimmät terveysongelmat, niin en mie ainakaan halua kuulla muista roduista tai terveistä yksilöistä. Samat toteamukset kuulee läpi rotukirjon aina englanninbulldogeista englanninvinttikoiriin. Pitääkö tehdä oletus, että kaikki rodut ovat läpeensä yhtä sairaita vai aivan yhtä terveitä? Edellä mainittujen fraasien informaatioarvo on pyöreä nolla ja lisäksi ne alkavat olla jo niin kuluneita, etteivät mene enää edes ovelista väistöliikkeistä.
Nämä puhkikulutetut ja ympäripyöreät lausahdukset edustavat kaikkea muuta kuin sitä niin kovasti koiramaailmassakin toitotettua avoimuutta. Ainakin minulle koirarodun ja myöhemmin yhdistelmän valinta on ensisijaisesti riskien punnitsemista: millaisia riskejä ja kuinka suurina haluan ottaa. Voisipa sitä sanoa ehkäpä eräänlaiseksi henkilökohtaiseksi kustannus-hyötyanalyysiksikin. Riskit eivät toki liity pelkästään terveyteen vaan myös esimerkiksi luonteeseen ja henkilökohtaisiin mieltymyksiin: mietin muun muassa englanninspringerspanielin kohdalla, että olenko valmis joustamaan mahdollisimman helppoa turkkia koskevista kriteereistä, kun rotu tuntui muutoin varsin sopivalta. Milläs vertailet ja arvioit eri rotujen tyypillisimpiä riskejä, jos niitä ei sulle kerrota?
Sitten kun joku tulee vihdoin avaamaan omaa näkemystään rodun tavallisimmista ongelmista, kymmenkunta muuta hyökkää tämän niskaan: ”Älä tartu yksittäistapauksiin! Meidän rekku on täysin ongelmaton. Ei saa yleistää!” Jjjjooooh… Ideaalitilannehan on se, että enemmistö koirista on terveitä ja muutoin ongelmattomia, jolloin ne ei-niin-hyvät-eväät saaneet yksilöt voi halutessaan mieltää poikkeamiksi. Sen ongelmattoman massan katselu ei ikävä kyllä kerro yhtään mitään rodun ongelmakohdista – ja niitähän tässä kyseltiin. Silloin on pakko kääntyä poikkeustapausten puoleen.
Yhden tilastopoikkeaman omistajana haluaisin muistuttaa, että niiden tilastojen ”kauneusvirheidenkin” taustalla on ihka eläviä koiria omistajineen. Kyseisille koirakoille ne kauneusvirheet eivät ole pelkkiä numeroita ruudulla, vaan todellisia sairauksia tai vaikkapa käyttäytymisongelmia. Jos huono tuuri käy, se nakki voi napsahtaa omallekin kohdalle. Rotupohdintaa tehdessä kannattaa uhrata edes tovi myös sille ajatukselle, että mitäs sitten jos itselle osuukin se tavalla tai toisella rodulle tyypillinen sekundakappale: elääkö mieluummin vaikkapa luustosökön kanssa vai valitsee jo alun alkaen rodun, jossa luustoriski on pienempi, mutta suurempana riskinä esimerkiksi epilepsia/kaihi/autoimmuunisairaudet/you-name-it. Omilla valinnoillaan voi nimittäin vaikuttaa siihen, mikä on se kaikkein todennäköisin ”tilastovirhe”, joka omalle kohdalle osuu, jos on osuakseen. Tokikaan elävistä eläimistä ei koskaan tiedä, joten just sun kohdalle voi kolahtaa jotain harvinaisempaa tai olla kolahtamatta mitään. Joskus (aika useinkin) on kuitenkin pakko tehdä yleistyksiä ja oletuksia.
Koiraa harkitsevalle ja Sitä Oikeaa Rotua etsivälle: Aloita riisumalla vaaleanpunaiset lasit ja unohtamalla kiire. Varaa malttia ja kärsivällisyyttä. Kysy suoraan ja vaadi suoriin kysymyksiin suoria vastauksia. Lue tarvittaessa rivienkin välistä, kaiva syövemmältä ja kyseenalaista rohkeasti. Kysy lisää. Haastattele niin useita kasvattajia kuin yksittäistenkin koirien omistajia. Punnitse riskejä ja todennäköisyyksiä. Uhraa muutama ajatus kunkin rodun kohdalla myös tyypillisimmille ”Mitä jos…?” -skenaarioille. Kysy taas lisää ja yhä edelleen lisää.
