Tadaa, se olisi tuliterä kannettava viimein näppien alla! Ei vielä oikein puhuta samaa kieltä ja monet toiminnot ovat toistaiseksi vähän hakusessa, mutta sen siitä saa, kun vaihtaa Windows-koneen MacBookiin. Oli kyllä ihan tietoinen ja tarkoituksellinen valinta. Toivoa sopii, että päivitystahti vilkastuisi nyt sitten vastaisuudessa hieman. Pariin menneeseen viikkoon mahtuu niin paljon kaikenlaista, että mistähän sitä aloittaisi…
Muikku on päässyt treffaamaan ikätovereita Eläinlääkäriasema Taikatassun pentukerhossa nyt jo kahteen otteeseen. Uusien tuttavuuksien joukkoon mahtuu mm. rhodeja, bolognese-villismix ja berni-dalmismix (joka on muuten syötävän söpö!), mutta valitettavasti kenenkään kanssa ei olla päästy ihan samalle aallonpituudelle. Toimeen kyllä tullaan ja raisumpiakin leikkejä seurataan turvaväli säilyttäen, mutta Muikku antaa hyvin helposti palautetta, jos joutuu muiden höykyttämäksi. Sen sijaan pentukerhon ulkopuolella tavattujen spanieleiden, noutajien ja beaglen kanssa on sävel löytynyt välittömästi.
Haltialan kotieläintilalla piipahtaminen oli pettymys. Tiesinkin lampolan suljetuista ovista, mutta eipä siellä tosiaan ollut muuta nähtävää kuin lehmiä, ihmisiä ja koiria. Muikku ei lehmistä paljon virkkonut: paikoillaan tönöttävissä elukoissa ei paljon tuijoteltavaa ollut, vaan pihapiirin herkkupalat (lue: lanta) olisivat kiinnostaneet enemmän.
Opintotukimielenosoitus sen sijaan osoittautui ihan mielenkiintoiseksi kokemukseksi. Parkkeerasin Muikun kanssa Kansalaistorille, jonne mielenosoituksen kulkueen oli määrä päättyä. Äänekäs ihmisjoukko kiinnosti pentua tovin, mutta sitten lelu ja taisteluleikit veivät voiton. Rapsuttelijoita riitti niin opiskelukavereideni kuin ventovieraidenkin merkeissä ja Muikku oli imarreltu saamastaan huomiosta.
Koulutuspuoli on Muikun kanssa jäänyt vähälle, ainakin jos vertaa Norppaan, joka osasi 3-4 kuukauden iässä jo varsin monen tempun alkeet. Haluan Muikulle Norppaa varmemman arkitottiksen, joten tämän ipanan kanssa on keskitytty edelleen kontaktiin, luoksetuloon, pysähtymiseen ja kohdentamiseen erilaisia käsittelyharjoituksia toki unohtamatta. Luoksetulo sujuu pillillä hienosti jo hieman haastavammassakin ympäristössä, mutta pysähtymisen kanssa on vielä tekemistä ja kontaktia ei voine vahvistaa liikaa. Muut koirat kiinnostavat kovasti lenkillä, mutta niiden luokse ei toistaiseksi ole vapaanakaan rynnätty, vaikka kuulo kohtaamistilanteissa hieman valikoiva onkin.
Norpalle ei oikeastaan kuulu kummempia. Raukkaparka joutui sekin tassutrimmiin nyt, kun taloon tuli karvoille tehokkaasti kyytiä antavat sakset Muikun myötä. Koirista on tullut jo kuin paita ja peppu. Norppa on ehkä vähän turhankin suvaitsevainen naperoa kohtaan, sillä Muikku pääsi tässä jokunen ilta sitten kähveltämään Norpalta luun. Norppa vaan tuijotti kaihoisasti loittonevan luun perään ja käänsi sitten katseensa muhun apua anellen. Pitänee olla vastedes hieman tarkempi herkkujen suhteen, jottei pääse tulevaisuudessakaan sattumaan ikäviä yllätyksiä.
