Apua, jos kaikki sujuu odotetusti, pentu tulee taloon jo 1,5 viikon kuluttua! Lienee siis aika jäsentää paperille hieman ajatuksia pennun ensimmäisistä viikoista uudessa kodissa. Taas sarjassamme mikä meni vikaan Norpan kanssa… 😀 Noh, oppia ikä kaikki ja Norpastakin kasvoi omistajansa puutteista huolimatta mahtava tyyppi. Sosiaalistamista käsittelin jo aiemmin, joten siihen en palaa tässä yhteydessä.

Kaiken takana on kontakti

Kontaktin harjoittelu alkaa välittömästi, kunhan pentu on päässyt sinuiksi uuden kotinsa kanssa. Aion oikeastaan toimia hyvin samalla tavalla kuin Norpankin kanssa: Kaivan naksuttimen esiin pennun ollessa hereillä ja rauhallinen. Olen vain aloillani ja odotan. Kun pentu luo pienenkin silmäyksen suuntani, heitän namin sille ja naksautan juuri ennen kuin pentu poimii herkun suuhunsa. Siinä tulee samalla lyöty kaksi kärpästä yhdellä iskulla – harjoiteltua kontaktia ja ehdollistettua pentu naksuttimelle. Ainakin Norppa oli erittäin helppo ehdollistaa naksuttimen äänelle tämän yksinkertaisen kontaktiharjoituksen avulla.

Norpan opetin ottamaan katsekontaktin käskystä jo melko varhaisessa vaiheessa. Tulevan pennun haluan kuitenkin hakevan kontaktia oma-aloitteisesti mahdollisimman pitkään ja aion tämän vuoksi välttää vihjesanan opettamista. Jos vihjeen opettaminen tuntuu joskus myöhemmin jossakin yhteydessä tarpeelliselta, täytyy sitten harkita asiaa uudelleen.

Tein kyllä Norpan kanssa melko paljon kontaktitreeniä, mutta enemmänkin olisi voinut tehdä. Kaikkein suurin moka tuli kuitenkin siinä, etten tajunnut siirtää kontaktiharjoittelua esimerkiksi sosiaalistamisen yhteyteen. Pyörimme kyllä kaupoissa, kauppojen pihalla, ostoskeskuksissa yms., mutta annoin pennun vain ihmetellä ympäristöä. Toki pennun tulee saada tutustua asioihin, mutta tällä kertaa aion tehdä myös runsaasti kontaktiharjoitteita sosiaalistamisen lomassa. Lisäksi tarkoitus on leikkiä pennun kanssa mahdollisimman paljon erilaisissa ympäristöissä – sitä emme Norpan kanssa tehneet.

Leikki on pennun työtä

Norpan kanssa leikittiin pentuna paljon siitä yksinkertaisesta syystä, että pennun kanssa leikkiminen oli kivaa. Tein kuitenkin sen virheen, että erottelin leikin ja koulutuksen kunnon vallihaudalla. Pidin leikkihetket leikkihetkinä ja koulutushetket koulutushetkiä, vaikka pikkupennun tapauksessa näiden välillä pitäisi olla ainoastaan veteen piirretty viiva – jos sitäkään. Koulutustilanteissa käytin palkkiona lähes yksinomaan makupaloja.

Allekirjoittaneelle on vasta nyttemmin alkanut valjeta kuinka pentua kannattaisi kouluttaa leikin varjolla. Norppaa ei ole voinut jalkojensa takia juuri palkata raisuilla leikeillä, mutta se ei myöskään ole koskaan oppinut kunnolla palkkautumaan leikillä. Jos ja kun aion palkita tulevaa pentua saalisleikillä, minun pitää paitsi itse opetella leikkimistekniikka myös opettaa se pennulle. Salme Mujusen Saalisvietti koiraharrastuksessa onkin tällä hetkellä lukuprojektina.

Ensimmäisiä opeteltavia taitoja ovat pysähtyminen ja luoksetulo. Pysähtyminen tarkoittaa käytännössä istumista niille aloilleen ja luoksetulo on luoksetulo. Molemmat on tarkoitus opettaa varmoiksi pillikäskyiksi: pysähtyminen on yksi pitkä vihellys (piiip) ja luoksetulo kaksi lyhyttä vihellystä (pi pi). Pillikäskyjen lisäksi haluan opettaa pysähtymisen ylösajoon. Sekä pysähtymisen että luoksetulon alkeet on helppo opettaa, mutta niiden varmaksi saaminen vaatii huolellista suunnittelua ja kärsivällisyyttä. Vasta Norpan varttuessa olen alkanut hiljalleen sisäistää sen, että koiralta ei oikeasti voi vaatia enempää kuin mitä se jo osaa. Jos koira ei tottele, sen koulutus ja/tai motivointi on epäonnistunut.

Motivointiin ja palkitsemiseen on ylipäätään syytä panostaa enemmän kuin Norpan kohdalla. Norpan puutteet johtuvat yksinkertaisesti siitä, ettei minulla ollut riittävästi tietotaitoa koiran oppimisesta, kouluttamisesta ja motivoinnista. Selvitettäviä asioita riittää: Miten pentu palkkautuu ruualla? Millaiset herkut uppoavat parhaiten? Löytyykö jonkin sssupernami? Mitkä leikit saavat pennun syttymään? Millaisista leluista se pitää eniten?

Leikin lomassa on tarkoitus tutustuttaa pentu myös dameihin ja mahdollisuuksien mukaan riistaan. Pitää vaan selvitellä, mistä esimerkiksi siipiä saisi käsiinsä. Kasvattaja vinkkasi, että omistajasta irtautumiseen saattaa olla myös syytä kiinnittää huomiota. Pennun emo on kuuleman kova roikkumaan kannoilla ja sen kanssa jouduttiin tekemään paljon työtä taipumuskokeen hakua ajatellen – työ tosin palkittiinkin kehuilla kokeen parhaasta hakuosuudesta. Jos pentu siis vaikuttaa kovin perskärpäseltä, luvassa on itsenäistä työskentelyä etäällä minusta. Norpan kanssa onkin tehty todella paljon namien, damien ja avainten etsimistä niin sisällä kuin ulkonakin.

Kellä maltti, sillä valtti

Pääsin Norpan kanssa varsin helpolla maltti- ja rauhoittumistreenien suhteen, joten hieman jännittää millainen hulivili sieltä tällä kertaa paljastuu. Pentue on hyvin tasainen, mutta mulle on tulossa toinen kahdesta hieman muita rohkeampana erottuneista nartuista. Samainen tapaus roikkui sitkeästi hihassani pitkin päivää. 😀 Lisäksi kyseinen tyttö ilmaisi viime lauantaina mielipiteensä pentulaatikkoon joutumisesta varsin selvästi huulet tötteröllä. Toisaalta koen, että mulla on melko hyvä käsitys rauhoittumisharjoittelusta ja erityisesti sen merkityksestä. Eiköhän tässä siis selvitä, vaikka sieltä kuoriutuisi innokas touhottaja. Sitä pitää vaan asennoitua omalta osaltaan Itse Kärsivällisyydeksi.

Rauhoittavana toimivat virikkeet, sisällä tehtävät rauhoittumisharjoitukset ja yksinolotreenit ovat peruskauraa. Samoin se, ettei innokkaalla sähellyksellä saa mitään ellen itse ole tarkoituksella nostattanut koiran virettä. Aion kiinnittää erityisesti huomiota rauhoittumiseen uusissa paikoissa ja tilanteissa: pennun tulee asettua ennen kuin sille tarjotaan lisää virikkeitä tai ärsykkeitä. Kahden koiran myötä aukeaa myös aivan uusi mahdollisuus harjoittaa toisen koiran malttia samalla, kun aktivoi tai kouluttaa toista.

Suomenkielinen nimi

Arjelle kultareunus – sekä sinulle että koirallesi

Alkuperäinen nimi

Guldkant på tillvaron – både för dig och din hund

Kirjoittanut

Gunilla Wedeen, Kennel Doubleuse

Suomentanut

Anne Woivalin

Painopaikka ja -aika

Kirjapaino Hermes Oy, Tampere 2010

Sivuja

124

Olen luultavasti kuullut suosituksia tästä kirjasta enemmän ja säännöllisemmin kuin yhdestäkään toisesta koira-aiheisesta teoksesta. Ainakin noutajaväen joukossa tätä näytetään helposti suositeltavan niin pennunottajille kuin koiransa koulutus- tai käytösongelmien kanssa kamppaileville. Kirja on ollut pitkään lukulistallani, mutta sain sen vasta nyt ensimmäisen kerran käsiini. Kuulemieni suositusten määrä ehti nostaa odotukset korkealle. Miten Wedeenin Arjelle kultareunus täytti ne? Kiitettävästi, jollei peräti erinomaisesti.

Käsittelen tässä katsauksessa lähinnä Gunilla Wedeenin koulutusfilosofiaa, mutta kirja valaisee erinomaisesti myös noutajien metsästyskoulutuksen saloja. Omat kokemukseni ja tietämykseni metsästyskoulutuksesta ovat erittäin vajavaiset enkä siksi kykene arvioimaan kyseistä osa-aluetta kriittisesti. Tästä syystä en erityisemmin viittaa metsästyskoulutukseen liittyviin vinkkeihin.

Itse oivalletut asiat pysyvät muistissa ja koira tarvitsee selkeän johtajan

Pidän kovasti Wedeenin koiralähtöisyydestä. Hän tiivistää itse koulutusfilosofiansa seuraavasti:

”Kaikki mitä koira voi keksiä, joko yksin tai ohjaajan avustuksella, säilyy sen muistissa loppuelämän ajan. Näitä taitoja voi hyödyntää itsenäisesti tai yhdessä ohjaajansa kanssa. Perinteisiä koulutustapoja käyttäen koulutamme koirasta usein palvelijan, joka ei kykene itsenäiseen ongelmaratkaisuun.”

Allekirjoitan täysin, joten mitäpä tuohon lisäämään.

Wedeenin koulutusfilosofian toinen perusajatus on kuitenkin hieman vaikeammin nieltävä. Hän korostaa selkeää johtajuutta sekä kunnioitusta ja keskustelua koiran ja ohjaajan välillä. Allekirjoitan selkeyden ja keskustelun, mutta sosiaalinen dominanssi, laumanjohtajuutta tavoittelevat koirat sekä koiran kunnioituksen ja ihailun saavuttaminen särähtävät ikävästi korvaan.

Johtajuusteoriat korostavat koiran kunnioituksen saavuttamista, mutta kyseenalaistan koiran kyvyn tuntea kunnioitusta sellaisena kuin me ihmiset sen ymmärrämme. Koira on itsekäs olento, joka tavoittelee omaa etuaan ja peilaa toiminnassaan oppimishistoriaansa. Yksinkertaistaen ja mutkia suoriksi oikoen: Jos tottelemattomuudesta on aina seurannut ikävyyksiä, koira tottelee välttääkseen ne – ei kunnioittaakseen ihmistä. Jos tottelemisesta on seurannut hyviä asioita, koira tottelee saavuttaakseen niitä – ei kunnioittaakseen ihmistä. Totteleminen ja tottelemattomuus ovat tosin mielestäni huonoja sanavalintoja, koska koira ei ajattele olevansa tottelevainen tai tottelematon taikka tekevänsä oikein tai väärin.

Toisaalta Wedeenin eduksi katsottakoon se, että hän lähestyy johtajuutta positiivisessa mielessä: johtajuutta ei saavuteta alistamalla, vaan selkeillä, nopeilla ja järkevillä päätöksillä. Johtajuuden saavuttamisen sijaan väittäisin, että yksiselitteisillä, nopeilla ja järkevillä päätöksillä autetaan koiraa ymmärtämään, mikä olisi sille edullisin toimintatapa. Mitä selvemmät, yksiselitteisemmät ja varmemmat otteet, sitä helpompi koiran on tulkita niitä. ”Johtajuus” on nähdäkseni sitä, kuinka taitavasti onnistuu ”huijaamaan” koiran toimimaan haluamallaan tavalla hyödyntäen palkkioiden ja/tai rangaistusten antamista ja poistamista. Tästä on tulossa jossakin vaiheessa kokonaan oma blogimerkintänsä.

Heitä rutiineilla ja ehdottomilla säännöillä vesilintua

Arjelle kultareunus esittelee useita mielenkiintoisia ajatuksia koulutukseen liittyen. Yhden suurimmista AHAA!-elämyksistä koin johtajuuden ja hyvien tapojen erottamisessa toisistaan. Itse tosin käyttäisin mieluummin termejä aito kontakti ja rutiininomainen toiminta. Usein kuulee sanottavan, että rutiinit ovat koirille hyväksi, mutta Wedeen kyseenalaistaa tämän väitteen: Rutiinien ylläpitämisen myötä koira alkaa toimia rutiininomaisesti eikä keskity sinuun ja vaatimuksiisi. Rutiinien rikkominen esimerkiksi ruokakupilla ja ulos lähtiessä haastaa koiraa keskittymään sinuun – ts. syntyy aito kontakti.

Rutiinien rikkomiseksi voitanee katsoa sekin, että Wedeenin mielestä koira ei tarvitse ehdottomia sääntöjä, kunhan toimitaan aina omistajan ehtojen mukaan. Kulloinkin voimassaolevat ehdot tulee esittää koiralle riittävän selkeästi ja yksiselitteisesti. Jos koira ei opi elämään rutiinien ja sääntöjen maailmassa, se ei myöskään kysele miksi eilen toimittiin tavalla X ja tänään tavalla Y. Hämmästelylle ei jää sijaa, kun koira keskittyy annettuihin ehtoihin ja vaatimuksiin – siis omistajaansa.

Kohderyhmänä käyttöön jalostettujen noutajien omistajat

Wedeen antaa kirjassaan hyvin paljon palstatilaa maltti- ja rauhoittumisharjoituksille. Wedeen kehottaa vetämään selvän pesäeron malttitreenien ja muun harjoittelun välillä koiran parin ensimmäisen ikävuoden aikana: Pentua ja nuorta koiraa ei saisi hänen mukaansa virikkeellistää ennen tai jälkeen rauhoittumisharjoittelun. Koiran on opittava siihen, että joskus on niin tylsää, ettei tapahdu kerta kaikkiaan yhtään mitään. Jos tämän harjoittelun sivuuttaa koiran ollessa nuori, mahdollisesti syntyvien ongelmien korjaaminen voi kuuleman olla erittäin hankalaa tai jopa mahdotonta.

Facebookin labbisryhmää selaamalla huomaa hyvin nopeasti, että juurikin rauhoittumis- ja malttitreeneissä on monella labbiksen omistajalla kunnostautumisen paikka. Wedeenin rauhoittumisvinkit liittyvät passissa olemiseen, mutta niistä voi napsia jonkin verran apukeinoja myös arkielämään. Kirjan kohderyhmä heijastuu kuitenkin lukijalle monin paikoin erittäin vahvana – toisinaan mielestäni jopa liian yksipuolisena. Arjelle kultareunus ei nimittäin valitettavasti tarjoa mainittavammin apua niille, jotka kamppailevat saadakseen noutajansa syttymään. Useimmissa koulutusvinkeissä nojaudutaan siihen, että koiralla on valmiiksi hyvin voimakas taipumus noutaa ja että se kokee noutamisen itsessään palkitsevana.

Mitä siis pidin kirjasta?

Vaikka Gunilla Wedeenin Arjelle kultareunus – sekä sinulle että koirallesi nojaa nykytieteen valossa kyseenalaiseen johtajuuteen, se ei tue perinteisestä johtajuusnäkemystä, jossa koira alistetaan tottelemaan. Opus onkin nähdäkseni erinomainen siirtymäteos johtajuusajattelusta kohti koiralähtöistä koulutusfilosofiaa, joka perustuu koirista ja niiden oppimisesta olemassa olevaan tutkimustietoon.

☆☆☆☆

Tään kansan juuret syvät on
kuin kallion.
Sill’ on vaan yksi, yksi maa.
Tää kansa kieltään rakastaa
ja lakejaan ja laulujaan
ja isäin muistojaan.

Tää kansa katsoo ylöspäin
kuin kallio.
Se pyrkii päivään, valohon,
sen valta valtaa hengen on,
ei valtaa tykkein tuiskuvain,
ei miesten miljoonain.

Tää kansa syntyi vapahaks
kuin kallio.
Se seisoo Pohjan lumessa
kuin valon rintavartia,
se talvi-öissä taistelee
tai kaatuu paikalleen.

Tää kansa voidaan musertaa
kuin kallio.
Se voidaan pirstaks pilkkoa
ja voittaa väkivoimalla, –
mut sentään juurta kallion
sen pienin pirsta on.

Katkelmia Eino Leinon runosta Kansa kalliolla

Puhelimeen kilahti aamupäivällä saapumisilmoitus torstaina tilaukseen laittamastani paketista. Ajattelin ensin jättää paketin hakemisen huomiselle, mutta houkutus kasvoi lopulta liian suureksi. Oli suunnattava sormet syyhyten ja säätä uhmaten postiin. Paketista paljastui tällainen sisältö:

Red Rose Line 82780 -trimmaussakset 8″
Rose Line 82490 -kaksipuoliset ohennussakset 6″
Rose Line 86345 -tassusakset 4.5″
Safari-metallikampa 18 cm (medium/harva)
Acme 210.5 -koirapilli

Tarvikkeita spanielipentua ajatellen siis. Kasvattajalta sain vinkiksi hankkia trimmaussakset ja kaksipuoliset ohennussakset. Hän suositteli myös satsaamaan saksiin sen verran, ettei tarvitse manata jokaisella trimmauskerralla. 😀 Tutkailin aikani saksivalikoimaa, mutten oikein tullut hullua hurskaammaksi niiden kanssa. Tuli siis käännyttyä epätoivoisena trimmausta opiskelevan nettituttavan puoleen.

Nathin (Kaiserschnauz’s / Partojen pakinat) vinkkien myötä kallistuin alennuksessa olleisiin punaisiin Roselinen 8″ trimmaussaksiin. Kun tilasi tarjouspakettina vielä kaksipuoliset ohennussakset ja tassusakset, alennusta kertyi yhteensä reilut 50 €. Tarjolla olisi ollut myös trimmaussakset & ohennussakset -tarjouspaketti, mutta täydellisenä keltanokkana tuntui paremmalta ajatukselta hankkia kuitenkin myös kärjistä pyöristetyt tassusakset… Roselinet ovat kieltämättä hintavahkot, mutta hintansa arvoiset ja pitkäikäiset, mikäli Nathia ja lukemiani kommentteja on uskominen. Kiitos vinkeistä Nathille!

Trimmauskoneitakin katselin, mutta sen hankinta lykkääntyy kuitenkin vielä tuonnemmaksi. Sisäinen tarjoushaukkani halusi jäädä vielä vartomaan. Täytyy vaan muistaa totuttaa pentua johonkin ääneltään trimmauskonetta muistuttavaan vekottimeen, mikäli sopivaa tarjousta ei löydy lähiaikoina. Olen kallistumassa kasvattajalla käytössä olleeseen Andis-merkkiin, jonka hankintaa Nathinkin vaikutti puoltavan.

Saksien lisäksi tuli hankittua ihan tavallinen metallikampa ja muovinen koirapilli. Ei, talosta ei löytynyt vielä metallikampaa tai oikein mitään muitakaan turkinhoitovälineitä. Norpan myötä tarvikehyllyyn on eksynyt ainoastaan lyhyelle turkille tarkoitettu furminaattori. Viime viikko puolestaan muistitti, että mun metallinen koirapillini ei ole kaikkein käyttäjäystävällisin vaihtoehto paukkupakkasilla…

Koiranpennun sosiaalistamisen herkkyyskausi alkaa noin neljän viikon iässä ja jatkuu yksilöstä riippuen 12–14-viikkoiseksi. Tänä aikana kerätyt kokemukset muovaavat koiran käyttäytymistä niin hyvässä kuin pahassakin. Herkkyyskausi kannattaakin hyödyntää tutustuttamalla pentua sen tulevan arkielämän ympäristöihin, asioihin ja olentoihin. Tätä kutsutaan sosiaalistamiseksi. Sosiaalistamisessa on kuitenkin huomioitava pennun yksilölliset ominaisuudet ja edettävä pennun mukaan. Onnistunut sosiaalistaminen voi parantaa mm. koiran stressinsietoa, sosiaalisuutta ja oppimista, mutta vastaavasti myös negatiiviset sosiaalistamiskokemukset jättävät muistijäljen koiran mieleen.

Tarkoitus ei ole juosta suuna päänä kokemuksesta toiseen niin, että heikompaa alkaa hengästyttää. Kohdattavat asiat riippuvat usein osittain sattumasta ja ennen kaikkea pennun reaktioista: mitä tulee vastaan ja reagoiko pentu innokkaasti, välinpitämättömästi vai arkaillen. Tavoitteeksi kannattaa toki ottaa mahdollisimman monen uuden ja ihmeellisen asian kohtaaminen, mutta pentua ei ole tarkoitus hukuttaa kokemustulvan alle. Pennulle tulee antaa aikaa sopeutua edelliseen kokemukseen ennen kuin sille tarjotaan seuraavaa. Tykkään vääntää rautalangasta, joten… Anna pennun rauhoittua ja rentoutua uusien asioiden äärellä – kyseessä ei ole kilpailu.

Pysähdyin pohtimaan sosiaalistamista nyt, kun alkaa vahvasti näyttää siltä, että napero on kuin onkin tulossa taloon. Tässä siis ”muutamia” allekirjoittaneen mietteitä siitä, millaisia asioita kannattaisi hämmästellä ja kummastella pennun kanssa:

Alustat

asfaltti, betoni, epävakaa alusta, hiekka, jää, kivi ja kivikko, laituri, laminaatti, lumi, muovi, pehmeä maasto, pitkospuut, portaat, pressu, puu, ritilä

Eläimet

citykani, hevonen, kissa, koirat (alempana tarkemmin), lehmä, linnut, lammas, pienlemmikit, orava

Esineet

erilaiset ruoka-aineet, fööni, imuri, kaulapanta, kolisevat tavarat (kattilat, tiskit yms.), lattiaharja ja -lasta, sadeviitta, sateenvarjo, talutushihna, televisio, äänekkäät kodinkoneet (kahvinkeitin, pesukoneet, sodastream, tehosekoitin, yleiskone jne.)

Ihmiset

aurinkolasipäinen, hiihtäjä, juopunut, lastenvaunujen kanssa, lippispäinen, (rulla)luistelija, lapsi, mies, nainen, parrakas, potkulautailija, pyöräilijä, pyörätuolissa istuva, rollaattorilla kulkeva, sauvakävelijä, skeittaaja, sähköpyörätuolissa istuva, vanhus, vauva

Koirat

erivärisiä koiria, haukkuva, iso, kippurahäntä, luppakorva, lyttykuono, narttu, parrakas, pieni, pitkäkarvainen (”hiukset silmillä”), pystykorva, tappijalka, töpöhäntä, uros, vanhus

Kulkuvälineet

henkilöauto, juna, lastenvaunut, linja-auto, metro, moottoripyörä, mopo, ostoskärryt, pyörätuoli, raitiovaunu, rekka, traktori, työmaa-ajoneuvot, vene

Käsittely

harjaaminen ja kampaaminen, koko koiran käsittely ja tutkiminen, korvien puhdistus, kynsien leikkaaminen, peseminen shampoolla, pyyhkeellä pyyhkiminen, suihkuttaminen, suun ja hampaiden tutkiminen, tassujen ja jalkojen tutkiminen, trimmauskone, trimmaussakset

Luonnonympäristöt

kalliot, metsä, pelto, ranta, suo

Rakennetut ympäristöt

eläinkauppa, hissi, julkisen liikenteen terminaali/asema, jäähalli, kauppakeskus, kaupungin keskusta, liukuovet, parkkihalli, parkkipaikka, porraskäytävä, pyöröovet, päiväkoti/leikkikenttä, rakennustyömaa, silta, tunneli/alikulkusilta, vilkasliikenteisen tien vierusta

Äänet

hälytysajoneuvo, ilotulitus, laukaus, ukkonen

Mihin meillä satsataan?

Toisin sanoen, missä menin Norpan kanssa vikaan? Ennen kuin moitin itseni pystyyn, todettakoon, että Norppa on ollut monella tapaa erittäin helppo koira luonteensa ja sopeutuvaisuutensa vuoksi. En tosin tiedä mistä kaikesta tohdin ottaa kunnian itselleni. 😀 Täydellinen Norppakaan ei toki ole. Joitakin asioita tekisin nykyään toisin ja paljon on tullut opittua puhtaasti kantapään kautta. Toki uusi pentu on omanlaisensa yksilö ja sen heikoiksi kohdiksi voivat lopulta osoittautua ihan muut asiat eli pennun mukaan sopeutetaan sitten suunnitelmaa.

Alustat. Eh… Norpan kanssa ei taidettu tehdä minkäänlaista alustatreeniä aikoinaan. Alustatreenin puutteesta ja nivelrikkoisista kintereistään huolimatta Norpasta on kasvanut yllättävän varmajalkainen tapaus. Viime kesänä se käveli ihan muina koirina itsensä levyisellä keinuvalla laiturinpätkällä – vastaavaa alustaa ei ollut tullut aiemmin vastaan. Tulokkaan kanssa aion kuitenkin panostaa alustoihin tosissani. Moniin alustoihin tulee tutustuttua väkisin, mutta erityistä huomiota aion antaa ainakin liukkaille pinnoille, ritilöille ja epävakaille alustoille. Pitäisi vain keksiä mistä löydän ritilöitä ja metalliportaita, joissa voisi kiipeillä ihan luvan kanssa aiheuttamatta päänvaivaa vartijoille tms.

Hissit. Hisseihin tuli tutustuttua Norpan kanssa vähän ohimennen. Se tulee kyllä mukanani hissiin eikä edes pistä hanttiin, mutta koiran olemuksesta näkee sen ei varsinaisesti nauti olostaan. Hissimatkustelua olisi siis tiedossa tulevan pennun kanssa.

Lapset. Norpan mielestä niiiiiiin kauheeeeeen kiinnostavia – kunhan hajurako säilyy riittävän pitkänä. Lähietäisyydellä pienet ihmiset ovat vähän jännittäviä. Eräs kasvattaja vinkkasi kerran, että kannattaa laittaa lapsi istumaan maahan ja levitellä herkkupaloja tämän ympärille. Lapsen käsketään pysymään paikoillaan ja jättämään nameja syövä koira huomiotta. Kun koira rentoutuu, nameja voi siirrellä lähemmäksi lasta ja lopulta tämän käteen asti. Haasteena on se, että tätä treeniä varten tarvitsisi vastaanottavaisen ja koirien kanssa varman lapsen, mutta tuttavapiiriini kuuluu kovin vähän pieniä lapsia. Tulokkaan kanssa tullaan ainakin pyörimään paljon päiväkotien ja leikkikenttien läheisyydessä, jotta se tottuu äänekkäisiin ja ryntäileviin lapsiin. Täytyy vielä vähän miettiä, miten kontaktit pikkuihmisiin toteutetaan. Onneksi kasvattajalla on pari lasta, jotka käsittelevät pentuja ennen luovutusikää.

Toiset koirat. HUOH. Tämä on ollut alusta asti heikoin lenkkimme. Kaikki muut koirat ovat vastustamattoman superhyperkivoja ja potentiaalisia leikkikavereita Norpan näkökulmasta. Hihnaohitukset olivat juuri lähteneet sujumaan, kun OCD-diagnoosi saatiin ja tähystystä seurannut sairasloma alkoivat. Nykyään hihnaohitukset toimivat kadulla, mutta metsässä tohotetaan kuin hinaaja. Irrallaan korvat katoavat välittömästi, jos haju-/näkö-/kuuloetäisyydelle tulee toinen koira. Olen lukenut paljon aiheesta ja rakentanut siltä pohjalta koulutusaihion, jonka avulla uuden tulokkaan kanssa ei toivottavasti olla saman ongelman edessä. Tästä syystä aion aluksi ulkoiluttaa koiria aina erikseen, ja mietin jatkossakin tarkkaan koska ja missä päästän ne irralleen samaan aikaan.

Vilkkaat ympäristöt. Häsläystä, kohellusta, tättähääräilyä. Tässä meni ehkä vikaan se, että olin ensimmäisen koiran kanssa innokas kiertelemään vähän kaikkialla, mutten tajunnut tehdä kontakti- ja rauhoittumistreenejä riittävästi vilinän keskellä. Täytynee opetella sanomaan innokkaille silittelijöille välillä ei ja kertomaan, että me treenataan rauhoittumista.