Huomioita männeeltä viikolta

Muikku

  • Virkaa toimittava trimmauskone (ts. partakone) on epäilyttävä, mutta nameja voin syödä sen vieressä.
  • Kumpparit, maiharit, kävelykengät, crocsit, huopikkaat… <3
  • Nameja siitä hyvästä, että kävelisin inhottavilta tuntuvilla metalliritilöillä? C’moon, älä viitti!
    • LELUno nyt ollaan asian ytimessä! Ritilät, metallilattiat ja ahtaat hissit – mitäs noista, kuha on kivaa!
  • Tiiättekös, tavaroiden kantaminen on yllättävän hauskaa?
    • Erityisesti sellaista pentudamia pitämällä, kantamalla ja sen kanssa syliin kiipeämällä saa paaaljon kehuja.
  • Mikään, siis kerta kaikkiaan mikään, ei ole niin epäreilua kuin sulkea pentu portin taakse ja touhuta Norpan kanssa!
  • Tapasin (cava)lieron. Vähän ujostutti, mutta ei se lopulta ollutkaan hullumpi tyyppi.
  • Vetelin tyytyväisenä sikeitä vieraassa paikassa hässäkän keskellä (toim. huom. edesmenneiden isovanhempieni asunnon tyhjennys).
  • Jalat on vieneet metsikössä muutaman kerran niin kovasti, että luulin hukanneeni Hannan – ryökäle piiloutui!
  • Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä asiana: kaikkea täytyy vähän kokeilla hampailla, eiksje?

Norppa

  • Hölmö pentu saa parempaa ruokaa ja parempia nameja, muttei tajua, että koirien pitäisi elää syödäkseen.
    • Toisaalta olenpahan saanut toisinaan pestä sen kupin – NAMIII!
  • Kakaran iltavillikohellukset… HUOH, kasva aikuiseks.
  • Voin loistaa tuon tolvanan vieressä: jos sitä käsketään istumaan, isken takapuoleni maahan ja tuijotan kysyvästi.
  • Onko reilua, että osa huomiosta menee pennulle, kysyn ma?! Säälittävintä kulmien alta tuijotusilmettä kehiin…
    • Pennulla on vielä harjoittelemista ilmeissä, mutta äänihuulet kyllä löytyy. Onkohan mulla sellaisia ollenkaan?
  • Tenava on välillä ihan siedettävä leikkikaveri, mutta…
    • …jos joku katselee, seison paikallani hölmistyneesti tuijottaen – en myönnä mitään!

2 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *