Muut listailee uudenvuodenlupauksia ja -tavoitteita, mutta mie puhun mieluummin uudenvuodentoiveista. Olavi Uusivirran lyriikoita lainatakseni: ”Mä voin suunnitella mun koko elämän / vaimon ja viran ja talonkin / Mut kaikki menee toisin / joku suunnittelee mua paremmin.” Elämää ei voi käsikirjoittaa. Tämän jos minkä olen oppinut viimeisten muutaman vuoden aikana, ensin Norpan kanssa ja sitten läheisen ihmisen menetettyäni.

Norppa

Terveyttä. Norpan leikannut ortopedi totesi, että nivelrikko alkaa ehkä näkyä 4-5 vuoden iässä. Noh, meillä se näkyi jo alle vuosi leikkauksen jälkeen. Koiralla oli silloin ikää alle kaksi vuotta. Katselin röntgenpöydällä rauhoitettuna makaavaa Norppaa ja mietin, että noinkohan tää tulee näkemään edes 5-vuotissynttäreitään. Aattelin, että jos sinne selvitään, pidetään isot pirskeet ja jokainen vuosi siitä eteenpäin on lottovoitto. Konservatiivisten hoitojen ansiosta ollaan pötkitty niin pitkälle, että siihen puolikkaaseen kymppiin olisi enää alle vuosi. Jospa me saataiskin pitää ne 5-vuotispirskeet…? En kuitenkaan uskalla nuolaista ennen kuin tipahtaa ja onhan tää syvältä. Ei sitä koskaan tiedä milloin ja mihin kukakin/mikäkin lähtee, mutta terveen koiran kanssa tuskin tulisi mietittyä lähtöä samalla tavalla, saatika tunnettua katkeruutta, kun toiset juhlii pyöreitä kymppejä.

Nose Working alkeet. Norpan kanssa en edelleenkään herättele harrastussuunnitelmia, mutta olen jo tovin haaveillut tilaavani Nose Work Finland ryn hajupuodista NW1-hajun, eukalyptuksen. Luulen, että Norpalta ei veisi kauaakaan oppia Nose Workin saloja, sillä olen teettänyt sillä vähän vastaavaa omilla hajuilla (mausteilla yms.). Jos onnistun suunnitelmassa eivätkä koipien hoito (ts. antidoping-säännöt) tule esteeksi, niin voishan tuon joskus johonkin Nose Work -kokeeseenkin ilmoittaa. Se ei kuitenkaan ole mikään ensisijainen toive tai tavoite, vaan uudenlaisen nenätyömahdollisuuden tarjoaminen ja yhdessä touhuaminen ovat tärkeämpiä seikkoja.

Mätsärikäynti – ehkä. Muikun kanssa mätsäreitä kierrellessä on herännyt orastava ajatus siitä, että josko sitä Norpankin käyttäisi vielä jonkun kerran mätsärissä… Virallisiin näyttelyihin ei ole minkäänlaista mielenkiintoa rodun näyttelyihanteiden vuoksi, mutta nurmipohjaisessa mätsärikehässä voitaisi ehkä pyörähtää. Täytyypä pitää silmät auki sopivan mätsärin varalta.

Muikku

Terveyttä. Muikku menee luusto- ja silmätarkkiin ensi maanantaina, Norpalta tutkitaan samalla silmät. Muikulla oli jossain vaiheessa vuotta parin viikon epämääräinen ”ontuma tuli, ontuma meni, ontuma tuli ja ontuma meni” -jakso, mutta muuten ei ole tarvinnut kantaa siitä huolta: se juoksee pallon perässä, kiipeilee kallioilla ja kävelee pitkiäkin lenkkejä asfaltilla ilman minkäänlaisia jäykkyyksiä tai ontumisia. Silti pelkään jo valmiiksi mitä lonkka- ja kyynärkuvien suhteen tuleman pitää. Kun enhän mä Norpastakaan nähnyt… Tosin väitän, että silmä on aikalailla kehittynyt siitä. Lisäksi Norpan takia tulee jatkuvasti kytättyä alitajuisesti niin omien kuin kaikkien vastaan tulevienkin koirien liikkumista. Olisi ihan kiva päästä tästä ”kyvystä” eroon joskus, koska se on aika raskasta. Sydän muljahtaa aina, kun näen liikkeessä mielestäni jotain epätavallista – oli kyse omasta koirasta tai sitten ei. Toivon sormet ristissä, että Muikku saa terveen paperit. Voisin ehkä vielä niellä jotain lievää lonkkiin liittyen, mutta ei kiitos kyynäriin yhtään mitään… Pessimisti ei pety vai miten se meni?

MH-luonnekuvaus. MH-luonnekuvaukseen olla aivan varmasti menossa, jos lähipaikkakunnille sellainen sattuu ja mahdutaan vielä onnekkaasti mukaankin. Kyseinen testimuoto on nimittäin kiehtonut kovasti jo pitkään. Olisin halunnut käydä kuvauksessa Norpan kanssa, mutta kyseinen haave tuli kuitenkin haudattua muiden harrastusjuttujen mukana. Yliopistolla kuulemani luennon jälkeen haluan viedä Muikun luonnekuvaukseen mahdollisimman nuorena, jotta ns. ”oikea luonne” pääsisi vielä kuvauksessa esiin. Tämä testimuoto ei kuuleman ole yhtä kuormittava kuin perinteinen luonnetesti, joten siinäkin mielessä rohkenen viedä koiran nuorena kuvattavaksi. Koitetaan saada kuvauspaikka pikaisella aikataululla heti, kun vaadittu puolitoista vuotta ikää tulee täyteen kesäkuussa.

Taipparit. Haluaisin kokeilla yhtä ja toista Muikun kanssa, mutta kynnys lähteä oikeasti kilpailemaan on melkoinen. Taipparit olen kasvattajalle luvannut ja niitä olisi tarkoitus käydä kokeilemassa toivottavasti hyväksytyllä suorituksella tänä vuonna. Kovasti ollaan kasvattajan järjestämien taipparitreenien jälkeen treenattu ja kieltämättä edistyttykin, mutta niin haussa, jäljellä kuin uimisessakin on vielä tekemistä. Mulla on ehkä vähän se vika, että yritän hieroa kaikesta tiptop-täydellistä ennen kuin uskallan lähteä kokeilemaan… Pitää vähän seurailla koiraa ja miettiä, koska se on valmis. Hallintaa en koe meillä ongelmaksi, vaan koira tarvitsee edelleen lisää itsenäisyyttä ja varmuutta. Rohkeutta on tullut paljon ja riistakin alkanut kiinnostaa, mutta ihan vielä en silti lähtisi kokeilemaan. Toivon, että ikä yhdessä treenien kanssa auttaa.

Rally-tokoa. Aloin loppuvuoden aikana harjoitella rally-tokon alokasluokan liikkeitä ihan sillä mielellä, että päästäisiin joskus starttaamaankin kyseisessä lajissa. Muikun emo kävi kokeilemassa tätä(kin) lajia viime kesänä ALOHYV-tuloksella. Kasvattaja kannustaa kovasti rallykentille, sillä laji ei kuuleman ole vaikea. Pitää miettiä uskallanko lähteä kotitreenien pohjalta kokeilemaan onneani vai pyörähdetäänkö ensin esimerkiksi tehokurssilla kuulemassa kuinka päin honkia ollaan treenattu. En tohdi asettaa hyväksyttyä tulosta tavoitteeksi, vaan pidän tärkeimpänä, että päästään edes starttaamaan. 😀 Nimimerkillä ”Kärsii esiintymis-/kisajännityksestä ja haluaisi tosiaan hioa kaiken vähän turhankin täydelliseksi ennen ekaa debyyttiä”

Pari näyttelyä. Misseilyrintamalla jatketaan ahkeraa mätsäilyä ja suunnataan luultavasti muutamaan näyttelyynkin, kun tuo ensimmäisen virallisen kehän fiasko alkaa unohtua. Maaliskuinen Lahti KV lienee melko varma kohde, sillä Muikun kasvattaja ja sijoitukseen mennyt sisko ovat ilmeisesti tulossa myös paikalle. Lahden lisäksi varteenotettavimpina vaihtoehtoina pyörivät mielessä toukokuussa järjestettävä Royal Canin Show 2017 ja heinäkuun Eukanuba Summer Show 2017, mutta harkinnassa on myös muutama kaikkien rotujen näyttely, ryhmänäyttely ja sprinkkuerkkari. Erkkarin paikkakuntaa ei tosin ole vielä julkistettu enkä tunne niin suurta intohimoa näyttelyharrastusta kohtaan, että viitsisin lähteä reissaamaan kovin kauas.

Mysteeri X. Näiden lisäksi mulla on pari muuta ajatusta, jotka pidän kuitenkin vielä omana tietonani. Ensimmäinen niistä odottaa Muikun terveystuloksia. Mikäli Muikku saa terveen paperit, edessä on toivottavasti ainakin yksi koirateemainen kurssi ensi vuonna – katotaan löytyykö sieltä meille sopiva polku. Jos terveystulokset eivät ole priimaa, hautaan kyseisen haaveen ja siirryn ehkäpä jälkimmäiseen ajatukseen. Salamyhkäistä… 😉

Omistaja

Uusi opiskelupaikka. Itselleni en aseta kuin yhden ainoan tavoitteen. Olen jo muutaman vuoden ajan tuskaillut ympäristöalaan liittyviä työnäkymiä ja siten omia tulevaisuudennäkymiäni. Kun motivaatiokin tipahti lopulta pohjamutiin, päätin suunnata katsetta muualle. Kaikenlaista ensihoitajasta optometriin on tullut mietittyä, mutta olen biologi henkeen ja vereen. Istuin syksyn molekyylibiotieteilijöiden kursseilla todeten, että tässä on se mun juttuni. Perinnöllisyystiedettä ja tilastotiedettä yhdistävä geneettinen bioinformatiikka vetää kovasti puoleensa. Kun vielä saisi yhdistettyä siihen eläinjalostuksen ja/tai koirat, niin avot! Ensisijainen asia olisi kuitenkin päästä sisään. Syksyn siirtohaku ei onnistunut, sillä se toimii kuuleman vain tiedekuntien ja yliopistojen välillä. Itsehän olen jo bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija. Tiedekunnan sisäistä siirtoa koskien en saanut mitään järkevää vastausta. Noh, lukion kirjat taas käteen…

Blogi tulee luultavasti elämään hiljaiseloa kevään pänttäysurakan vuoksi. Koitan kuitenkin saada noita periaatteessa jo valmiita, mutta vielä hienosäätöä vaativia tekstejä ulos. Kuvapostauksiakin on luvassa, kunhan ulkona taas tarkenee napsia kuvia. Eilinen -15 astetta ja kylmä tuulenvire saivat täyteen ladatun puhelimen pimenemään ja sormetkin olivat vähän turhan kovalla koetuksella puhelinta/kameraa näprätessä. Tänään näyttäisi olevan vielä viitisen astetta viluisempaa.