Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu –
mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu
tuul’ ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll’ on myötä,
kun latu on aukaistu edessään –
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens’ itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun tietty on matkan määrä,
kun liesi viittovi lämpöinen, –
mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen,
joka outoja onnen vaiheita käy
eikä tiedä, miss’ oikea, väärä.

Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun riemu on rinnassansa,
kun toivo säihkyvi soihtuna yöss’ –
mut käypä se laatuun hiihtää myös
hiki otsalla, suurissa suruissa
ja kuolema kupeellansa.

Katkelmia Eino Leinon runosta Hyvä on hiihtäjän hiihdellä

Opeta minulle, aurinko,
mik’ on laulajan oikea onni.

”Tee kuin minä, paista vaan,
laulajan onni on antaa.”

Pilvet päiväni peittivät.
Kuinka siis kummalla annan?

”Tee kuin minä, paista vaan,
väistyvi mustinkin häivä.”

Hanki kattavi kaiken maan.
Turhaan uurran ja puurran.

”Tee kuin minä, paista vaan,
sulaa hankikin suurin.”

Entä jos kansa mun kiroaa?
Enkö ma kiroa vastaan?

”Tee kuin minä, paista vaan,
syttyvi sydänkin kylmin.”

Katkelmia Eino Leinon runosta Auringon opetus

Ne hakkasi pois minut juuriltain –
kohu korven soi minun korvissain –
mun saattoivat salihin kimmeltävään,
joka puolelta peileistä itseni nään,
ne hellivät oksani helyihin
paperkukkasin, omenin kultaisin,
ja kirjovöin ja kynttilöin
niin kirkkain kuin taivahan lamput on öin,
ne hymyilivät, ne lymyilivät,
ne naavaista partaani pitelivät,
ne pyörivät piirissä ympäri mun
ja lauloivat: “On hyvä olla sun!”

Alat lumiset eessäni aukee vain –
kohu korven soi minun korvissain –
käyn sinne ma, kussa on kantani,
kotirimpeni, kotirantani;
taas juutun ma vanhoille juurillein,
saan suden ja kontion seuraksein,
surut suuret ja tuskat tulla voi,
taas vapaana latvani laulu soi,
taas puuta puhdasta, yhtä oon,
käyn kanssa taivahan taisteloon,
en armoa pyydä enkä saa,
olen kova kuin valkean talven maa.

Katkelmia Eino Leinon runosta Vaeltava kuusi

Rauhallista joulua itse kullekin säädylle!