Talvella lauluja tehdä ei,
talvella tehdään työtä,
talvella tuvassa istutaan,
iltoja pitkiä iloitaan,
talvella paljon on yötä.

Talvella murheita muisteta ei,
talvella paljon on lunta,
muistoja kauniita katsellaan,
riemuja vanhoja riemuitaan,
nähdähän kesästä unta.

Kuollut on usko ja rakkaus,
jäässä on ruusurukat.
Mutta kun illalla ikkunaan
loistavi kuu tahi tähti vaan,
kauniit on hallankin kukat.

Suru on siltoja siskojen,
sääli on hallan kukka.
Talvella toistansa säälitään,
itseään sekä ystäviään:
Ystävä, ystävä rukka!

Voi sinun hullua sydäntäs,
voi sinun hullua päätäs,
tiedä en, kump’ oli hullumpi,
hullut ne vaan oli kummatki,
tarvis ol’ talven jäätäs.

Tahdoitko toivoja toteuttaa,
näitkö sä onnesta unta?
Hangessa toivojen hauta lie.
Kaikilla meillä on yksi tie.
Talvella paljon on lunta.

Katkelmia Eino Leinon runosta Sydämeni talvi

On valkeaa, on hiljaisaa,
kiteissä kiiltää metsä, maa,
vain talven tiuvut tirskuttaa.

On talvitie.
Se minne vie?

Siks saavu, talven tuulonen,
niin vastahasi vaieten
käy immet illan hiljaisen.

Tule, tuulispää!
Hius häilähtää,
sätehet silmäin säilähtää.

Ja nilkka nousee nips ja naps,
kun karkeloipi kaunohaps,
tuo tuulen, tyynen laps.

Katkelmia Eino Leinon runosta Lumihiutaleet

P.S. Muikku on kehittänyt itselleen uuden bravuurin. Kun tullaan pikapissatukselta sisälle, se hiipii vaanien Norpan eteen ja loikkaa sitten Norpan kimppuun kuin kissa konsanaan. 😀 Hieman yllättävää kyllä, mutta Norppa ei ole asiasta moksiskaan, vaan heittäytyy selälleen leikittämään pentua.

P.S.S. Kylläpäs Norpan silmänympärykset näyttävät muutamassa kuvassa sangen kaljuilta. Ei ne lähellekään noin järkyttävät ole livenä, kun en ole edes huomannut karvattomuutta. Tekemälläni kuvankäsittelyllä lienee osansa, mutta pitääpä tarkistaa Biotiini Forte -rakeiden annos ja/tai tutkailla voisko olla jonkin muun aineen puutoksesta kyse.