Maanantaina koitti se päivä, jota olin toisaalta odottanut ja toisaalta pelännyt kovasti. Kävimme nimittäin Muikun kanssa virallisissa terveystarkeissa Per Axelsonilla, Mevetissä. Norpalta kurkattiin samalla joukkotarkkireissulla silmät. Olen Norpan myötä muuttunut vähän turhankin kriittiseksi tai jopa pessimistiseksi terveysasioissa: jokainen tutkimaton on potentiaalisesti sairas ja omat rikki kuitenkin tavalla tai toisella… Jotain tarkastusten aiheuttamasta hermoilusta kertonee sekin, että näin edeltävänä yönä unta, jossa Muikku sai kuin saikin terveen paperit, mutta Norpalta löytyi vielä kinnervaivojen lisäksi kaihikin. Onneksi uni ei kuitenkaan osoittautunut täydelliseksi enteeksi.

Tarkit alkoivat silmipeilauksilla. Muikku yllätti poikkeuksellisen maltillisella ja kauniilla käytöksellään, mutta Norppa jarrutteli toimenpidehuoneen ovella, kuten tavallista. Sille on kehittynyt lukuisten eläinlääkärikäyntien myötä lievä kammo noita oudolle haisevia, pieniä valkeita huoneita kohtaan – aulatiloihin luppa tulee kyllä edelleen mielellään. Kunhan sain Norpan pienen houkuttelun jälkeen sisälle ja pöydälle, se antoi tehdä toimenpiteet tapansa mukaan oikein nätisti. Molemmat koirat saivat silmien osalta terveen paperit.

Mie päädyin röntgenhuoneeseen avustajaksi pitämään koirien etupäästä kiinni. Muikku kuvattiin ensimmäisenä ja siitä otettiin pari kuvaa ennen kuin lopputulos oli riittävän suora. Axelson totesi, että ”A-lonkat” ja mie huvitin niin eläinlääkäriä kuin paikalle ehtineitäkin hoitajiakin hihkaistessani onnellisena ”JES!”. 😀 Sitten napattiin kyynäristä kuvat, mutta niistä ei tullut tässä vaiheessa mitään kommenttia, koska seuraavaan koiraan siirryttiin vauhdilla. Kuvat kolmesta muusta koirasta ja tietokoneen ääreen. Axelsonin kommentti Muikun kuvista kuului: ”A-lonkat ja 0-kyynärät.” Kuinka sanoin kuvaamattoman onnellinen ihminen voikaan olla! Ihan sama, vaikka kyseessä ei vielä olleetkaan viralliset lausunnot, mulla oli nyt käsissäni paperilla terve ja ennen kaikkea täysin oireeton koira! Olisin voinut tirauttaa siitä hyvästä pari kyyneltäkin. Odottavan aika on tosiaan pitkä, mutta viralliset lonkka- ja kyynärlausunnot saatiin ”vihdoin” tänään:

Muikun emo testattiin tässä ihan taannoin PRA Cord 1 -tyypin geenivirheen osalta vapaaksi, joten Muikkukin on kyseisen geenivirheen suhteen vapaa vanhempiensa tulosten perusteella. Molemmat koirani saavat toivottavasti tämän vuoden aikana MyDogDNA-paneelit kiitoksena viime vuonna metabolomiikkatutkimuksen puitteissa jätetyistä verinäytteistä. En tiedä onko niistä varsinaisesti mitään suurta hyötyä, mutta ihan mielenkiintoista nähdä mitä ne tulevat pitämään sisällään.

Nyt mulla on paperilla kaksi priimaa koiraa:

Norppa

Lonkkanivelet A/A
Kyynärnivelet 0/0
Silmät OK
EIC: ei tule sairastumaan vanhempien perusteella
CNM: ei tule sairastumaan vanhempien perusteella
RD/OSD: ei tule sairastumaan vanhempien perusteella
HNPK: ei tule sairastumaan vanhempien perusteella

Muikku

Lonkkanivelet A/A
Kyynärnivelet 0/0
Silmät OK
Fukosidoosi: vapaa vanhempien perusteella
PRA Cord 1: vapaa vanhempien perusteella

Norppaa tuskin tulen tutkituttamaan enempää. Muikun kohdalla harkitsen ainakin selän (LTV, SP ja VA) tutkituttamista, kunhan ikää tulee vuosi tai pari lisää. Miksipä sitä ei polviakin tarkastaisi, jos hyvä tilaisuus tarjoutuu. Näin jälkiviisaana olisi ehkä voinut tiedustella gonioskopiatutkimusta virallisen silmätutkimuksen oheen, kun glaukoomaa vissiin esiintyy jonkin verran sprinkuilla eikä tavallinen silmätarkki välttämättä paljasta sitä. Jäi kuitenkin tekemättä, kun en ollut rekisteröinyt tämän toisen tutkimusmuodon olemassaoloa, vaikka gonioskopia-termiin olenkin joskus törmännyt. Mietittäköön tuota sitten, jos päätän teettää uuden silmätarkin nykyisen mennessä vanhaksi.

Jos unohdetaan Norpan kinnerongelmat (eh, niin varmaan…), niin koirat ovat olleet kohtalaisen terveitä ainakin tähän asti. Tai no, vanhempi on kyllä käyttänyt vakuutustaan kiitettävästi eli miten sen terveyden nyt sitten mieltää: Norpalla on ollut nelivuotisen elämänsä aikana kaksi hiivan aiheuttamaa korvatulehdusta ja yksi alkava on hoidettu pois eläinlääkäriltä reseptillä saadulla korvapuhdisteella. Lisäksi vakuutusta on tarvittu kahden rajun vatsataudin ja yhden kuoriutuneen anturan takia. Norpalla on teräsvatsa eikä ekan vuoden jälkeen ole myöskään ollut mitään kummallisia kutinoita tms. Korvia tulee putsattua säännöllisesti, mutta ne eivät erityisemmin eritä mitään. Muikku ei ole ekan vuoden aikana käyttänyt vakuutustaan kertaakaan – WUHUU! Korvat tuppaavat vähän erittämään, mutta korvatulehduksiksi asti ei ole äitynyt ja erityskin on vähentynyt hurjasti viime kuukausina. Hammaskivelle tuo tuntuu olevan herkkä, jos ei muista antaa aitoja luita/rustoja ja harjailla hampaita ainakin silloin tällöin. Ruokasäkki on vaihtunut useampaan otteeseen ekan vuoden aikana ihan vaan siksi, että olen juossut tarjousten perässä. Ruokinnassa tapahtuneet muutokset eivät ole aiheuttanut vatsaongelmia tai muitakaan oireita. Päivitin molempien koirien terveystiedot ajantasalle niiden sivuille: Norppa ja Muikku.