Veden valamia

Seurasaaressa ja pentukerhossa

7. maaliskuuta 2013 | 2 kommenttia

Norppa vetelee sikeitä keskellä lattiaa, joten ehdin päivitellä taas viimeisten päivien kuulumisia.

Alkuviikolta ei ole kummempaa kerrottavaa, koska aika kului tavanomaisen koira-arjen merkeissä: ulkoilua metsässä ja suolla, lyhyitä remmilenkkejä, ruokaa, pieniä koulutustuokioita sekä erilaisia aktivointiharjoituksia. Keskiviikkona vierailimme Lahdessa tapaamassa isoäitiäni ja valloittamassa siinä sivussa myös Salpausselän.

Jos alkuviikko kului rauhallisemmissa merkeissä, niin tästä päivästä ei ole ainakaan vauhtia puuttunut. Lähdimme aamupäivällä Seurasaareen moikkaamaan oravia ja lintuja. Ne tosin loistivat poissaolollaan, mutta Norppa löysi mieluista leikkiseuraa kuusenkävyistä. Seurasaaressa tehdyn pienen remmilenkin jälkeen suuntasimme vielä hetkeksi meren jäälle, jossa Norppa sai nauttia vapaudesta. Tuulen mukana kulkeutuvien kaarnanpalojen/havujen/kaislankappaleiden jahtaaminen osottautui suureksi lystiksi. Kuvasatoa Seurasaarelta ja jäältä löytyy tämän artikkelin lopusta.

Illan ohjelmassa oli eläinlääkäriaseman pentukerho. Siellä Norppa pääsi tapaamaan neljää muuta koiraa, joista kolme lähenteli Norpan ikää ja neljäs oli puolivuotias labbisnarttu. Pennut saivat leikkiä vapaasti keskenään samalla kun eläinlääkärin avustaja kertoi ruokinnasta ja perushoitotoimenpiteistä, kuten kynsien leikkaamisesta sekä hampaiden, korvien ja silmien puhdistamisesta.

Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka Norppa onnistui pentukerhossa voittamaan arahkon pienen urospennun luottamuksen ja houkutteli sen esille piilostaan puusohvan alta. Nyt kun Norppa on päässyt tapaamaan muita koiria, olen huomannut, että se on usein selällään toisten koirien alla eikä oikein perusta rajuista leikkikavereista. Pentukerhossa olleen labbisnartun omistaja kertoi, että hänenkin koiransa olleen Norpan iässä melko alistuvainen, mutta näytti nyt leikkivän innolla myös vauhdikkaampien pentujen kanssa. Saas nähdä miten Norpan kanssa käy.

P.S. Norppa on kyllä aikamoinen surusilmä. Sillä tuntuu olevan erilaisia ilmeitä todella vähän. Tiedä sitten tuleeko niitä lisää iän myötä tai harjaannunko kenties itse tarkkailemaan pieniä yksityiskohtia.

Pentutapaaminen vol. 1

2. maaliskuuta 2013 | ei kommentteja

Norppa sai ensimmäisen rokotuksensa perjantaina. Eläinlääkärikäynti meni oikein mallikkaasti eläinlääkäriltä ja pieneläinhoitajalta rapsutuksia kerjäämällä. Omistajaa taisi lopulta jännittää enemmän kuin pentua. Sain samalla punnittua Norpan tarkemmalla vaa’alla ja tytöllä on painoa nyt 12 viikon iässä vajaat 11 kiloa. (Epätarkalla) Henkilövaa’alla tehtyjen punnitusten perusteella painoa on tullut lisää noin 1 kg/vko. Tyttö lienee sopivissa mitoissa, sillä kylkiluut eivät näy, mutta tuntuvat kevyesti silittämällä ja vyötärökin on alkanut paljastua pentupyöreyden alta.

Yksi eläinlääkäriaseman hoitajista esitteli vetämäänsä pentukerhoa, johon ajattelin mennä ensi viikolla tutustumaan Norpan kanssa. Kerho on kuuleman hyvin vapaamuotoinen: eläintenhoitaja kertoo mm. koiran arkisista hoitotoimenpiteistä, loisista ja ensiavusta samalla, kun pennut saavat leikkiä keskenään.

Varsinainen asiani oli kuitenkin tällä kertaa Norpan kasvattajan järjestämä pentutapaaminen. Kävimme treffaamassa paitsi Norpan sisaruksia myös toisen, päivää vanhemman pentueen lapsosia. Menoa ja meininkiä riitti, kun yhteensä 17 labbistenavasta suuri osa pääsi paikalle. Oli erittäin mielenkiintoista jakaa kokemuksia ja kuulumisia muiden kohtalotovereiden kanssa. Seuraava treffikerta onkin sovittu jo ensi lauantaiksi.

Alla labbislapsia tuutin täydeltä. Annoin kuvausvastuun äidilleni, joka ei ole aiemmin kuvannut järjestelmäkameralla. Suonette siis anteeksi kuvien tekniset puutteet.

Kuvassa esiintyvä keltainen narttu on Norpan emä

10 viikkoisesta 11 viikkoiseksi

25. helmikuuta 2013 | ei kommentteja

Tällä kertaa saatte kerta-annoksena kokonaisen viikon kuulumiset. Suuntasimme alkuviikosta ihmettelemään Helsingin kantakaupungin vilskettä. Tämä tarkoitti visiittejä Kampin kauppakeskukseen, Rautatieasemalle ja Sörnäisten metroaseman ympäristöön. Vierailut pitivät sisällään muun muassa metro- ja bussiajelua, raitiovaunujen pällistelyä ja hissiajeluja.

Norppa ei ole oikeastaan missään vaiheessa arastellut kaupungissa liikkumista. Erilaisia ääniä on kyllä pysähdytty kuuntelemaan tiheäänkin, mutta matka on jatkunut lyhyen ihmettelyn jälkeen reippaasti eteenpäin. Hissit, julkiset liikennevälineet ja ostoskeskuksen vilske eivät ole häirinneet pentua ollenkaan, mutta rautatieaseman edustalla haitarin kanssa musisoinut katusoittaja meinasi olla pienelle liikaa. Pienen rohkaisun jälkeen pentu suostui kuitenkin kulkemaan soittajan ohi, kunhan turvaväli pysyi riittävänä.

Tarkoitukseni oli ajaa Norpan kanssa Sörnäisistä raitiovaunulla Kamppiin, mutta ratikat olivat niin täynnä, etten viitsinyt ahtautua niihin koiran kanssa. Tyydyimme siten ihmettelemään vaunuja vain ulkopuolelta. Mitä metroilla ja busseilla ajeluun tulee, Norppa on niiden suhteen jo kuin vanha tekijä. Ajoimme kaukolinjan bussilla noin 35 kilometrin matkan (45 minuuttia) ja pentu nukkui koko matkan rauhallisena jaloissani.

Lauantaina Norppa pääsi treffaamaan ikäistään rotutoveria Pepsiä ja parivuotiasta kultaistanoutajaa Sipsiä. Pepsi on Norpan kasvattajan kasvatteja, mutta Norppaa päivän verran vanhempi. Norppa on päässyt treffaamaan valitettavan vähän muita koiria, joten parin seuraavan viikon ohjelmaan sisältyy mahdollisimman monen turvallisen koirakaverin moikkaaminen. Tarkoitus on myös piipahtaa eläinlääkäriaseman järjestämässä pentukerhossa, kunhan Norppa saa ensimmäiset rokotuksensa perjantaina. Tiedossa on myös pari kasvattajan järjestämää pentutapaamista, joita odotan suurella mielenkiinnolla.

Muutoin päivät koiran päivät ovat kuluneet milloin milläkin tavalla: tavaroita kantamalla, kenkiä pureskelemalla, nukkumalla sekä puuhastelemalla ulkona ja sisällä. Olemme ulkoilleet metsikössä ja treenanneet ahkerasti luoksetuloa. Nappuloiden etsimistä sisältä ja ulkoa on harjoiteltu melkein päivittäin, sillä Norppa suorastaan rakastaa sitä. Päätin kokeilla voisiko etsimisintoa valjastaa johonkin hyödylliseen ja aloimme taannoin treenata avainten etsimistä. Sain taas huomata kuinka pätevä pikkuhaukku minulla onkaan: Norppa merkitsi avaimet istumisella ja tiiviillä tuijotuksella jo muutaman harjoituskerran jälkeen!

Bussia ja metroa testaamassa

17. helmikuuta 2013 | 2 kommenttia

Kävimme eilen Norpan kanssa ihmettelemässä Helsingin julkista liikennettä. Bussia odotellessa pentu halusi ihan ehdottomasti kiivetä pysäkin viereen kerätyn lumikasan päälle istumaan. Siinä se nökötti ja keräsi ihmisiltä huvittuneita katseita. Bussiajelusta Norppa ei ollut moksiskaan, vaan istui kiltisti jaloissani ja katseli käytävällä ohikulkevia ihmisiä.

Metroasemalla odottelusta koiralapsella oli sen sijaan oma mielipiteensä. Halusin nähdä kuinka Norppa reagoi tuleviin ja lähteviin metrojuniin, joten seisoskelimme hetken laiturilla vain katselemassa aseman elämää. Junista pentu ei paljon virkkonut, mutta paikoillaan nököttäminen oli kerta kaikkiaan armottoman tylsää, kun ympärillä pyöri niin paljon kivoja ihmisiä. Metrossa sisällä Norpan huomio puolestaan kiinnittyi lähinnä kahteen nelijalkaiseen kanssamatkustajaan.

Satuimme samalla reissulla eksymään jääkiekkokaukalon laidalle kuuntelemaan talvisen urheilukentän ääniä. Ajattelin ensin, että Norppa saattaisi vierastaa kaukalon seinään kolahtelevista kiekoista lähtevää ääntä samalla tavoin esimerkiksi imurin, pesukoneiden ja auton puhaltimen ääniä. Sain aika pian huomata erehtyneeni, sillä koira olisi itsekin mennyt mieluusti kaukaloon tutkailemaan äänen aiheuttajia. Pyykinpesukonekaan ei muuten enää arveluta, sillä tapasin tänään pennun kirsu kiinni sen lasissa. Pyykkien pyöriminen on kerrassaan kiehtovaa seurattavaa! Muistan itsekin, kun meille tuli ensimmäinen edestä täytettävä pyykinpesukone: televisio sai muutamaksi päiväksi todellisen haastajan, kun istuimme molempien sisarusteni kanssa pesukoneen ääressä.

Tässä vielä muutama kuva tämän päivän pissatusulkoiluilta, kun sain kerrankin värvättyä siskon apukäsiksi (ja -silmiksi). Mustan pennun kuvaaminen on muuten uskomattoman hankalaa, arh!

Yhteiselon ensiaskeleista

11. helmikuuta 2013 | ei kommentteja

Tervetuloa blogiin, joka kertoo erään ikuisuushaaveen täyttymisestä – tai pikemminkin sen seurauksista. 12 vuotta kestänyt unelmani toteutui, kun musta labradorinnoutajanarttu Norppa (Taraino’s Some Like It Hot) tassutteli taloon taannoin. Norppa on syntynyt 7. joulukuuta 2012 eli sillä on ikää tällä hetkellä 9 viikkoa ja rapiat päälle.

Ensimmäisenä iltana niin rauhalliselta vaikuttaneesta pennusta on kotiutumisen myötä kuoriutunut reipas ja utelias labbistyttö. Norppa on osoittautunut kaikin puolin helpoksi pennuksi, koska se nukkuu yleensä öisin vähintään seitsemän tuntia sen kummemmin heräilemättä eikä yksinolokaan tuota ongelmia. Silti olen yllättynyt siitä kuinka työlästä pennun kanssa toisinaan on. Pissa- ja kakkaruljanssi on oikeastaan pitkälti sitä mitä odotinkin, mutten ollut jostain syystä sisäistänyt, että kyseessä on tosiaan koiralapsi, jonka perään täytyy olla jatkuvasti katsomassa. Toisaalta on palkitsevaa huomata kuinka pentu oppii uutta ja rohkaistuu kohtaamaan erilaisia asioita, esimerkiksi lumikola, pölynimuri ja pyykinpesukone vaikuttivat Norpan mielestä ensin vähintäänkin epäilyttäviltä, mutta uteliaisuus vei lopulta voiton. Maailmassa riittää ihmeellisiä asioita, jotka hämmästyttävät ja kummastuttavat pientä koiraa.

Olen myös ymmärtänyt miksi jotkut ihmiset karttavat ns. ”talvipentuja”. Pissatuksissa ja erityisesti sosiaalistamisessa on omat haasteensa, kun pientä paljasvatsaista pentua ei voi pitää kovin pitkiä aikoja ulkona. Olemme kuitenkin tehneet pieniä retkiä ulkomaailmaan, jotta Norppa pääsisi tutustumaan erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Ulkoilut ovat toistaiseksi kohdistuneet lähinnä lähimetsiköihin ja kävelyteille, mutta olemme käyneet keräämässä ohikulkijoiden hymyjä myös marketin pihalla. Alkavan viikon aikana olisi tarkoitus piipahtaa ainakin linja-autoasemalla, bussin kyydissä ja koulun tai päiväkodin tuntumassa, kunhan itse ensin tervehdyn flunssasta. Toivottavasti pääsemme myös lähiviikkoina käymään Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja jossakin koiravieraat sallivassa ostoskeskuksessa.

Lyhyiden ulkoiluretkien ohella olemme puuhastelleet paljon sisällä. Erilaiset lelut ovat olleet ahkerassa käytössä, vaikka kaikki kielletty tuntuukin kiinnostavan leluja enemmän. Kenkien, lapasten ja pipojen kanniskelu on arkipäivää, jos ne sattuvat jäämään Norpan ulottuville. Tossut ja tuttujen ihmisten kädet ovat puolestaan mieluisampaa pureskeltavaa kuin varta vasten siihen käyttöön ostetut puruluut ja -lelut. Käsien pureskelua esiintyy erityisesti pennun innostuessa. Koitan karsia sitä lopettamalla leikin, kun pureskelu menee liiallisuuksiin, mutta Norppa yrittää yllättävän itsepintaisesti jatkaa leikkiä vielä sen loputtuakin.

Pientä aivojumppaakin on ollut tarjolla päivittäin. Norppa on saanut oikeastaan päivittäin osan ruuastaan pentukongista ja onkin jo varsin kätevä tassuistaan mitä sen tyhjentämiseen tulee. Nenän käyttöä on treenattu piilottamalla silloin tällöin nappuloita. Ensimmäisillä kerroilla Norppa vaikutti lähinnä ihmettelevän, että mitähän tuo immeinen tuossa nyt oikein tohisee. Pentu luotti ensimmäisillä kerroilla lähinnä näköhavaintoihin, mutta nenän käyttö on selvästi lisääntynyt nyt leikin tultua tutuksi. Aijuu, Norppa sai myös ensimmäisen putkiluunsa askarreltavaksi viikonloppuna.

Arkitottelevaisuuden alkeita on treenattu ahkerasti naksuttimen avulla. Olen aiemmin naksutellut lähinnä pikkusiskon kanien kanssa laihoin tuloksin. Norppa tuntuukin varsinaiselta Einsteiniltä siskon luppakorvien jälkeen. Teimme Norpan kanssa kontaktiharjoituksia paljon heti sen kotiuduttua, mutta nyttemmin ne ovat jääneet vähemmälle. Juuri tänään totesin, että niitä olisi ilmeisesti tarpeen kerrata… Oman nimensä pentu tuntee jo ja tulee luoksekin varsin hyvin kutsuttaessa. Istu-käsky toimii sekin erittäin suurella varmuudella ja maahanmenokin yleensä, tosin jälkimmäinen kaipaa kyllä vielä hiomista. Pikkusisko innostui kouluttamisesta saatuaan Norpan antamaan tassua, joten hän opetti sen myös menemään kyljelleen ja nostamaan molemmat tassunsa ojennetulle käsivarrelle.

« uudemmat merkinnät