Veden valamia

Yhteiselon ensiaskeleista

11. helmikuuta 2013

Tervetuloa blogiin, joka kertoo erään ikuisuushaaveen täyttymisestä – tai pikemminkin sen seurauksista. 12 vuotta kestänyt unelmani toteutui, kun musta labradorinnoutajanarttu Norppa (Taraino’s Some Like It Hot) tassutteli taloon taannoin. Norppa on syntynyt 7. joulukuuta 2012 eli sillä on ikää tällä hetkellä 9 viikkoa ja rapiat päälle.

Ensimmäisenä iltana niin rauhalliselta vaikuttaneesta pennusta on kotiutumisen myötä kuoriutunut reipas ja utelias labbistyttö. Norppa on osoittautunut kaikin puolin helpoksi pennuksi, koska se nukkuu yleensä öisin vähintään seitsemän tuntia sen kummemmin heräilemättä eikä yksinolokaan tuota ongelmia. Silti olen yllättynyt siitä kuinka työlästä pennun kanssa toisinaan on. Pissa- ja kakkaruljanssi on oikeastaan pitkälti sitä mitä odotinkin, mutten ollut jostain syystä sisäistänyt, että kyseessä on tosiaan koiralapsi, jonka perään täytyy olla jatkuvasti katsomassa. Toisaalta on palkitsevaa huomata kuinka pentu oppii uutta ja rohkaistuu kohtaamaan erilaisia asioita, esimerkiksi lumikola, pölynimuri ja pyykinpesukone vaikuttivat Norpan mielestä ensin vähintäänkin epäilyttäviltä, mutta uteliaisuus vei lopulta voiton. Maailmassa riittää ihmeellisiä asioita, jotka hämmästyttävät ja kummastuttavat pientä koiraa.

Olen myös ymmärtänyt miksi jotkut ihmiset karttavat ns. ”talvipentuja”. Pissatuksissa ja erityisesti sosiaalistamisessa on omat haasteensa, kun pientä paljasvatsaista pentua ei voi pitää kovin pitkiä aikoja ulkona. Olemme kuitenkin tehneet pieniä retkiä ulkomaailmaan, jotta Norppa pääsisi tutustumaan erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Ulkoilut ovat toistaiseksi kohdistuneet lähinnä lähimetsiköihin ja kävelyteille, mutta olemme käyneet keräämässä ohikulkijoiden hymyjä myös marketin pihalla. Alkavan viikon aikana olisi tarkoitus piipahtaa ainakin linja-autoasemalla, bussin kyydissä ja koulun tai päiväkodin tuntumassa, kunhan itse ensin tervehdyn flunssasta. Toivottavasti pääsemme myös lähiviikkoina käymään Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja jossakin koiravieraat sallivassa ostoskeskuksessa.

Lyhyiden ulkoiluretkien ohella olemme puuhastelleet paljon sisällä. Erilaiset lelut ovat olleet ahkerassa käytössä, vaikka kaikki kielletty tuntuukin kiinnostavan leluja enemmän. Kenkien, lapasten ja pipojen kanniskelu on arkipäivää, jos ne sattuvat jäämään Norpan ulottuville. Tossut ja tuttujen ihmisten kädet ovat puolestaan mieluisampaa pureskeltavaa kuin varta vasten siihen käyttöön ostetut puruluut ja -lelut. Käsien pureskelua esiintyy erityisesti pennun innostuessa. Koitan karsia sitä lopettamalla leikin, kun pureskelu menee liiallisuuksiin, mutta Norppa yrittää yllättävän itsepintaisesti jatkaa leikkiä vielä sen loputtuakin.

Pientä aivojumppaakin on ollut tarjolla päivittäin. Norppa on saanut oikeastaan päivittäin osan ruuastaan pentukongista ja onkin jo varsin kätevä tassuistaan mitä sen tyhjentämiseen tulee. Nenän käyttöä on treenattu piilottamalla silloin tällöin nappuloita. Ensimmäisillä kerroilla Norppa vaikutti lähinnä ihmettelevän, että mitähän tuo immeinen tuossa nyt oikein tohisee. Pentu luotti ensimmäisillä kerroilla lähinnä näköhavaintoihin, mutta nenän käyttö on selvästi lisääntynyt nyt leikin tultua tutuksi. Aijuu, Norppa sai myös ensimmäisen putkiluunsa askarreltavaksi viikonloppuna.

Arkitottelevaisuuden alkeita on treenattu ahkerasti naksuttimen avulla. Olen aiemmin naksutellut lähinnä pikkusiskon kanien kanssa laihoin tuloksin. Norppa tuntuukin varsinaiselta Einsteiniltä siskon luppakorvien jälkeen. Teimme Norpan kanssa kontaktiharjoituksia paljon heti sen kotiuduttua, mutta nyttemmin ne ovat jääneet vähemmälle. Juuri tänään totesin, että niitä olisi ilmeisesti tarpeen kerrata… Oman nimensä pentu tuntee jo ja tulee luoksekin varsin hyvin kutsuttaessa. Istu-käsky toimii sekin erittäin suurella varmuudella ja maahanmenokin yleensä, tosin jälkimmäinen kaipaa kyllä vielä hiomista. Pikkusisko innostui kouluttamisesta saatuaan Norpan antamaan tassua, joten hän opetti sen myös menemään kyljelleen ja nostamaan molemmat tassunsa ojennetulle käsivarrelle.