Hanna
Kuinkahan sitä itseään teille kuvailisi kyllästyttämättä ketään puolikuoliaaksi. Olen helsinkiläinen naisen alku vuosimallia ’90. Jos kavereitani on uskominen, opiskelen yliopistolla merihirviöitä, mutta virallisemmin pääaineeni on akvaattiset tieteet ja painotus meribiologiassa. Sivuaineiksi näyttäisi näillä näkymin muotoutuvan kala- ja kalastusbiologiaa sekä ympäristöekonomiaa. Haaveilen niinkin vaatimattomasta asiasta kuin Itämeren pelastamisesta, joten Itämeren suojelun parista olisi mukava saada joskus leipänsä.
Joku saattakin jo arvata, että sydäntäni lähellä on kaikki mereen ja veteen liittyvä. Minua kiehtovat jo mainitun Itämeren ohella erityisesti hylkeiden ja valaiden käyttäytyminen. Monet harrastuksistanikin ovat varsin vesipainotteisia alkaen snorklauksesta ja päättyen meripelastukseen. Erityisesti meripelastus vei mennessään, vaikka kesäkiireiden vuoksi sen harrastaminen on jäänytkin tauolle. Haaveissa siintävät mepen parissa aktivoitumisen ohella myös vesipelastusharrastus ja laitesukelluskurssin suorittaminen. Mainittakoon myös, että viihdyn paljon kameran takana. Käytössäni on kaksi runkoa (Nikon D5000 ja D50) sekä pari objektiivia (50-200mm F4-5.6G ja 18-50mm F3.5-5.6G) ja runsaasti pikkusälää.
Meri- ja vesijutut olen löytänyt vasta viime vuosina, mutta haave omasta koirasta on elänyt jo 12 pitkää vuotta. Lahjonnasta, lupauksista ja lopulta jopa kiristyksestä huolimatta lupaa koiraan ei tippunut. Kun keskustelu koiran hankkimisesta ei tuntunut tuottavan tulosta, eksyin koiraihmisten keskuudessa paljon parjattujen virtuaalikenneleiden pariin – aijai! Niissä piireissä luoduista tuttavuuksista on ollut ihan oikeaa iloa ja hyötyäkin elämässä. Pahinta koirakuumetta lievitti kuitenkin vasta vakituisen ulkoilutettavan löytyminen. Nellin (FIN MVA White Smile Winter Star) kanssa onkin tallattu lenkkipolkuja yhdessä jo vajaan kahdeksan vuoden ajan. Nellin omistajaa käy kiittäminen siitäkin, että olen päässyt tutustumaan hiukan pikkupentujen elämään ja näyttelymaailmaan.
Koirien parissa erityiseksi kiinnostuksenkohteikseni voisi nimetä Newfoundlandin alueen kalastajien koirat ja niistä alkunsa saaneet koirarodut. Yksi rotu, ladseer, on ollut minulle aina ylitse muiden, mutta olen nyttemmin kiinnostunut kovasti myös labradorinnoutajan ja newfoundlandinkoiran historiasta. Newfoundlandilaisten rotujen ohella luen paljon koirien käyttäytymisestä ja oppimisesta sekä nyt Norpan sairastumisen myötä koirien genetiikasta, perinnöllisistä sairauksista ja jalostuksesta. Kriittistä ajattelua harjoittelevana luonnontieteiden opiskelijana haluan rakentaa oman käsitykseni erityisesti näistä aiheista tieteellisen tutkimuksen pohjalta.
