Veden valamia

Noutajanpoikanen

24. maaliskuuta 2013 | ei kommentteja

Luento: Koirien DNA-tutkimukset

23. maaliskuuta 2013 | ei kommentteja

Luvassa kuunteluoppilaan huomioita Helsingin yliopiston koira-aiheisella luentokurssilta. Aiheena olivat tällä kertaa koirien DNA-tutkimukset ja luennoitsijana koirien geenitutkimusryhmän johtaja Hannes Lohi.

Miksi koiria kannattaa tutkia?

Koiran genomi on 95 %:sti samanlainen kuin ihmisen genomi. Koirien DNA-tutkimuksia voidaankin hyödyntää paitsi koirien jalostuksessa ja eläinlääketieteessä myös ihmislääketieteessä. Koirat ovat yleisesti tautimalleina käytettyjä hiiriä parempia malleja, sillä niiden sairaudet muistuttavat hyvin paljon ihmisten sairauksia (esim. epilepsia, rintasyövät ja atopiat) ja toisaalta koirien hoidosta ollaan myös valmiita maksamaan.

Koirien geenitutkimuksen hyödyntämistä ihmislääketieteessä lähestyttiin luennolla useiden esimerkkien kautta, esimerkiksi lagotto romagnolojen pentuajan ohimenevää epilepsiaa tutkimalla on saatu tietoa lapsuusiän epilepsiasta. Vastaavasti koirien ääniarkuuden on havaittu mallintavan melko hyvin ihmisten paniikkihäiriötä.

Kameleontti nimeltä koira

Koiria ja kissoja on jalostettu liki yhtä kauan, mutta siitä huolimatta kissa ei ole taipunut lähellekään yhtä moneen muotoon kuin koira. Tutkijat ovatkin erityisen kiinnostuneita siitä, mikä selittää valtavan kirjon koira-nimisen lajin sisällä.

Koirarotujen väliset geneettiset erot ovat jopa 3-4 kertaa suurempia kuin ihmisten välillä havaitut geneettiset erot. Poikkeuksellisen suuret geneettiset erot eivät rajoitu pelkästään rotujen välille, vaan myös rotujen sisällä selvää geneettistä jakautumista, esimerkiksi käyttö- ja näyttölinjoihin jakautunut saksanpaimenkoira koostuu geneettisestikin kahdesta selvästi erillisestä populaatiosta. Yksi syy koirien geneettiseen monimuotoisuuteen voi olla mutaatio meioosin aikaista rekombinaatiota säätelevässä PRDM9-geenissä. Koira on toistaiseksi ainoa nisäkäs, jolla on havaittu mutaatio tässä geenissä.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon koiran ja suden genomien vertailu. Koiralla ja sudella 36 domestikaatioon liittyvää geenialuetta, jotka eroavat toisistaan. Yksittäisenä esimerkkinä luennoitsija mainitsi, että koirat hyödyntävät tärkkelystä paremmin kuin sudet. Syy tähän löytyy koiran ja ihmisen välisestä suhteesta: Ihmisten ruuantähteitä ravinnokseen käyttäneiden koirien/susien esi-isien ruokavalio erosi villien lajitovereidensa ruokavaliosta. Tärkkelyksen hyödyntämiskyky oli eduksi ruuantähteitä ravinnokseen käyttäneille yksilöille, sillä valtaosa ihmisravinnon hiilihydraateista koostuu tärkkelyksestä.

MyDogDNA

Luennon mielenkiintoisinta antia oli ehdottomasti MyDogDNA-hankkeen esittely. MyDogDNA on pilottivaiheessa oleva hanke, jonka tavoitteena on helpottaa koirien geneettisen terveyden kartoittamista.

Tällä hetkellä laajamittainen perimän kartoittaminen edellyttää useiden erilaisten testien ostamista. MyDogDNAn myötä koiran koko perimä pystytään kartoittamaan yhden DNA-testin avulla. Tämä testi antaa tietoa koirayksilön geneettisistä sairauksista, monimuotoisuudesta ja tietyistä ulkomuodollisista seikoista (esim. värit). DNA-tutkimusten tulokset tallennetaan koiran DNA-terveyspassiin, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi eläinlääkäreiden vastaanotoilla hoitopäätöksiä tehtäessä. Kaikkien testattujen koirien tulokset kerätään myös tietokantaan, joka tarjoaa rotuyhdistyksille ja kasvattajille tietoa rodun linjaisuudesta, monimuotoisuudesta ja tautifrekvensseistä.

• Tutustu MyDogDNA-terveyspassin esitteeseen (PDF)

MyDogDNA Breeder -työkalu auttaa kasvattajia etsimään nartulleen sopivimman uroksen: Se etsii koiralle genotyypiltään sopivimman astutuskumppanin huomioiden myös kasvattajan asettamat toiveet (esim. rakenne, luonne ja koetulokset). Ohjelma karsii pois letaalien sairauksien kantajuudet ja nostaa korkeammalle ne yksilöt, joiden kanssa koira saisi mahdollisimman monimuotoiset pennut. MyDogDNAn toivotaan näin tuovan jalostuksen piiriin myös sellaisia jalostusarvoltaan hyviä yksilöitä, jotka tällä hetkellä jäävät varjoon. Toisaalta MyDogDNA voisi myös karsia niitä yksilöitä, jotka kantavat useita eri sairauksia eivätkä ehkä ole siksi jalostusarvoltaan niin hyviä yksilöitä, vaikka terveitä ovatkin.

MyDogDNA-hankkeeseen liittyy tiettyjä ongelmia (esimerkiksi koiramaailman avoimuus tai sen puute sekä patentoidut geenit, joita ei saa testata ilman lisenssejä), mutta ainakin itse pidän sitä erittäin kiinnostavana mahdollisuutena. Luennoitsijan mukaan niin Kennelliitto kuin rotuyhdistyksetkin ovat osoittaneet suurta mielenkiintoa MyDogDNAta kohtaan. Jään mielenkiinnolla odottamaan tuloksia pilottikartoituksesta ja toivon, että MyDogDNA saa tuulta siipiensä alle.

Pentukerhoa ja kevään luentokurssi koirista

22. maaliskuuta 2013 | 2 kommenttia

Norppa pääsi taas eilen leikkimään pentukerholaisten kanssa samalla, kun itse kuuntelin luentoa koirien rokotuksista ja loisista. Edelliskerralla mukana olleista pennuista kerhossa oli tällä kertaa vain pieni sekarotuinen uros. Norppa onnistui viimeksi houkuttelemaan pikkukaverin ulos piilostaan, mutta Norpan energiamäärä oli tällä kertaa vähän liikaa kyseiselle pennulle. Uusina tuttavuuksina tavattiin bouvier, (toy-/kääpiö)villakoira ja saksanseisoja. Kolme muuta pentua katselivat vähän ujompina sivusta Norpan ja seisojan painileikkejä. Erotimme Norpan ja seisojan muutamaan otteeseen leikin alettua näyttää rajulta, mutta kaverukset olivat taas pian toistensa kimpussa.

Pentukerhossa huomaa kuinka pentujen suhtautuminen uusiin tuttavuuksiin vaihtelee hyvinkin suuresti niin rodusta kuin yksilöstäkin riippuen. Siinä missä bouvier näytti arastelevan ensi alkuun uusia tuttavuuksia ja pikkukoirat liki juoksivat niitä pakoon, Norppa syöksyi innosta soikeana kaikkien uusien ihmisten ja koirien luokse.

Huomasin eilen, että yliopistolla pyörii tällä hetkellä koiria käsittelevä luentosarja, joka sopii paremmin kuin hyvin omiin aikatauluihini. Tarkoitukseni olisikin käydä kuuntelemassa mitä yliopistolla opetetaan koirien ruokinnasta, jalostuksesta ja luonteesta. Luennoitsijoina on ihmisiä niin yliopistolta, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta, Kennelliitosta kuin Opaskoirakoulultakin. Ainakin tämän päivän luento koirien DNA-tutkimuksista oli erittäin mielenkiintoinen. Raapustelen siitä viikonlopun aikana blogiin jonkinlaisen tiivistelmän/pohdinnan/tmv.

Tähän loppuun vielä muutama kuva tämän päivän metsälenkiltä. Norppa esittelee ylpeänä uutta kaulapantaansa. Mustista & Mirristä löytyi alennuslaarista kivanoloinen nahkapanta: sorruin, kun hintaakin oli vain pari euroa.

Miten Norpasta tuli Norppa?

18. maaliskuuta 2013 | 4 kommenttia

Koska viimeisen viikon ajalta ei ole kummempia kuulumisia, ajattelin kertoa teille vähän Norpan kutsumanimen taustoista. Norpan nimi herättää suurta hilpeyttä monissa ohikulkijoissa ja rapsuttelijoissa. Kahdenkaan käden sormet eivät riitä laskemaan niitä kertoja, kun joku on halunnut kuulla lisää Norppa-nimeen johtaneesta ajatuksenjuoksusta.

Rakastan nimien keksimistä, ja minulla onkin runsaanpuoleinen lista koirien kutsumanimiä takataskussa – ihan vaan tulevaisuuden varalle. Olen tykästynyt erityisesti akvaattiseen ympäristöön ja merenkulkuun viittaaviin nimiin. Ensimmäisestä koirastani piti tulla Svella (Vella on lyhennelmä Vellamosta ja toisaalta svelli = merenkäynti), mutta halusin lopulta selvästi suomenkielisen sanan. Katsotaan tuleeko seuraavasta koirasta viimein Svella, jos (toivottavasti kun) sellainen joskus tulee.

Ajatus Norppa-nimestä heräsi ensimmäisen kerran vasta noin vuosi sitten törmättyäni oikealla olevaan kuvaan Tumblrissa. ”Seals are just dog mermaids” -lausahdus kolahti koiriin ja hylkeisiin ihastuneeseen meribiologian fuksiin. Ajatus painui kuitenkin unholaan melko pian. Seuraavan kerran hylkeet (ja norpat) palautuivat mieleeni evoluutiobiologian luennolla viime syksynä, kun luennoitsija väitti hylkeiden olevan sukua koirille.

Luennoitsija väite kuulosti niin uskomattomalle, että tieto oli tarkastettava kotona netistä: Kyllä vain, hylkeet todella kuuluvat koiramaisten petoeläinten alalahkoon, Caniformiaan. Nyt kun asiaa miettii, niin monet hylkeet ovat tosiaan tietyllä tapaa veikeän koiramaisia otuksia.

Labradorinnoutajapennun varauksen varmistuttua pyörittelin vaihtoehtoina kahta nimeä: tytöstä tulisi Lysti tai Norppa. Norpan puolesta puhui parikin seikkaa: a) Norpan (hylkeen, ei koiran) tieteellinen nimi on Pusa Hispida. En osaa latinaa pätkääkään, mutta pusalla voidaan ilmeisesti tarkoittaa tyttöä. Hispida puolestaan käännetään karkeaksi, pörröiseksi tai karvaiseksi. ”Karkeakarvainen tyttö” – sehän kuulostaa ihan labbisnartulta! b) Lysti-nimisiä koiria tulee vastaan silloin tällöin, mutta Norppia on tiedossani omani lisäksi toistaiseksi vasta yksi. c) Sitä paitsi, niin kiva ja labbikselle sopiva nimi kuin Lysti onkin, olen tykästynyt enemmän vesiaiheisiin nimiin.

Niinpä minusta tuli sitten se hullu meribiologian opiskelija, joka huhuilee Norppaa luokseen keskellä metsää. Siskon mielestä olen epäonnistunut meribiologi, kun erehdyin luulemaan koiraa norpaksi, mutta katsokaa nyt sitä:

Eikö tuolla olekin naamassa paljon samaa kuin norpilla? Ainakin moni ohikulkija on alkujärkytyksen ja tyrkähdysten jälkeen todennut, että se kyllä tosiaan näyttää Norpalta!

P.S. Yritin ottaa tänään nättiä poseerauskuvaa Norpasta. Haaveissa siinsi kalliolla ryhdikkäästi istuvan/seisovan pennun ikuistaminen. Ja kattia kanssa, totuus oli lähempänä tätä:

Kuudenkymmenen kuvan jälkeen totesin, että toinen käsipari olisi välttämättömän ja luovutin tältä erää. Alempi kuva on ainut, jossa Norppa seisoo vähän ”ylväämmin”, mutta naama on tietenkin poispäin auringosta ja siksi varjossa.

Sairastelua

11. maaliskuuta 2013 | ei kommentteja

Johan oli tapahtumarikas viikonloppu. Tapahtumarikas kuitenkin hiukan erilaisessa mielessä kuin alunperin oli tarkoitus. Kalenteriin oli merkitty lauantaille kasvattajan järjestämä pentutapaaminen ja sunnuntaille hoitokoirani ”synttärit”. Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi, kun päädyimme lauantaina Viikin pieneläinsairaalan päivystykseeen.

Norppa ei ollut ehtinyt saada edes aamuruokaansa, kun se aloitti lauantaiaamuna hiukan ennen yhdeksää oksentelun. Aamupäivän aikana pentu oli vielä normaali leikkisä itsensä, mutta kun vauhti alkoi hyytyä eikä vesikään pysynyt sisällä, eläinlääkäriasemalta kehotettiin lähtemään päivystykseen, jotta vierasesineen mahdollisuus voidaan sulkea pois ja pentua nesteyttää tarpeen vaatiessa.

Päivystävälle eläinlääkäriasemalle pääseminen olikin sitten oma tehtävänsä. Eläinsairaala Aistissa oli kuuleman tupa täynnä väkeä ja Hertassa puolestaan häslinki päällä, joten molemmista kerrottiin, että eläinlääkärille pääseminen voisi viedä useamman tunnin. Lähdettiin sitten Viikkiin, jossa päästiin eläinlääkäri(opiskelija)n juttusille jo puolessa tunnissa.

Norpalta otettiin perustutkimuksen jälkeen verinäytteet, jotka olivat normaalit. Parvotestinkin oltua negatiivinen suuntasimme röntgeniin. Röntgenkuvissa ei näkynyt selvää vierasesinettä, mutta epäilyttävä kaasukupla kuitenkin. Eläinlääkäri halusi tarkistaa vielä ultraäänellä, että suoliston ja mahalaukun liikkeet ovat normaalit, sillä kaikki tukoksenaiheuttajat eivät kuuleman näy selvästi röntgenissä. Ultrassa oli kuitenkin kaikki ok, joten diagnoosina oli todennäköisimmin raju oksennus-ripulitauti.

Norppa jäi tutkimusten jälkeen vielä muutamaksi tunniksi Viikkiin nesteytykseen ja tarkkailuun. Sieltä se palasi reippaana itsenään illalla ja teki hetimiten ensimmäiset kakatkin sitten aamun.

Sunnuntaiaamuyönä pennun maha meni löysälle. Eläinlääkäri totesi lauantai-iltana Norppaa kotiutettaessa, että ripuli saattaa alkaa myöhemmin. En tosin usko, että tässä on kyse taudin aiheuttamasta ripulista, sillä ”varpusparvien äkillisiä pyrähdyksiä” ei ole esiintynyt sunnuntaisen aamuyön jälkeen. Saimme ohjeen aloittaa ruokinnan kevyesti (keitetyn riisin joukkoon vähän laktoositonta raejuustoa, seitä ja keitettyä kanaa + pikku hiljaa kuivamuonaa), joten epäilen, että ruokavalion muutos pisti pennun mahan sekaisin.

Eilispäivän Norppa oli hiukan normaalia vaisumpi, mutta tänään on jo toinen ääni kellossa. Pitääkin tästä suunnata pihalle tuon energiaa pursuavan pennun kanssa, sillä ulkoilut jäivät viikonloppuna ymmärrettävästi melko vähälle.

« uudemmat merkinnät — vanhemmat merkinnät »