Wanted: Kiillottamaton avoimuus koirasaiteilla
4. tammikuuta 2015
Ajattelin blogin päivittämisoperaation sivupalkin blogivinkkien karsimisesta ja uusien kiinnostavien blogien lisäämisestä. Seikkailin tunteja koirablogista toiseen, mutta kaikesta vaivasta huolimatta lukukelpoisten blogien lista jäi säälittävän lyhyeksi. Useimpien koiraharrastajien blogit täyttyvät lähinnä treenituskailuista, koehehkutuksista, näyttelyuutisista ja/tai valokuvista. Kasvattajienkin sivut pullottelevat toinen toistaan menestyksekkäämpiä kasvatteja ja omia koiria. Yhtä aikaa keskustelupalstoilla jauhetaan kuinka useiden rotujen terveys on kärsinyt ulkomuotopainotteisen rotukoirajalostuksen vuoksi. Missä ne kaikki sairaat koirat ovat?
Varsinkin nuoret koiraharrastajat ajavat erinäisillä keskustelupalstoilla hyvinkin kärkkäästi tervehenkisempää jalostusta ja tuomitsevat jyrkästi näyttelykeskeisen kasvatuksen. Toisten valintoja kritisoidaan kyllä kovaan ääneen, mutta omat opit unohtuvat heti, kun saarna on saatu pitää. Yllättävän harva jakaa blogissaan esimerkiksi kattavia terveystietoja koiristaan. Viralliset terveyslausunnot ovat kyllä usein kauniissa rivissä esittely-sivulla, mutta ne osaa jokainen vähääkään valistunut koiraharrastaja käydä katsomassa Kennelliiton jalostustietojärjestelmästäkin. Mites allergiat, korvatulehdukset, hotspotit, autoimmuunisairaudet, mahavaivat… Tai Norpan tapauksessa kintereet. Norppa näyttää KoiraNetin tietojen valossa terveeltä koiralta eivätkä satunnaiset vastaantulijat erota ongelmaa päällepäin, mutta se on silti kaikkea muuta kuin terve koira. Norpan terveystiedot ovat olleet esillä kinnernivelen diagnoosista lähtien. Niihin voit tutustua täällä. Olenko mä tosiaan ainoa koiranhankinnassa epäonnistunut ihminen täällä netin ihmeellisessä maailmassa?
Erityisesti kasvattajien sivuilla toivoisi näkevän kattavampia terveystietoja. Joku tosin totesi taannoin jollakin keskustelupalstalla, että tietoja ei saa julkaista ilman omistajan lupaa. Noh, omat jalostuskoirat olisivat hyvä kohde aloittaa terveystietojen jakaminen. Kasvattien omistajiltakin voisi edes kokeilla pyytää lupia. Vaikea uskoa, että jokainen kasvatinomistaja kieltäisi koiransa tietojen julkaisemisen. Joku fiksumpi ehdotti, että yksittäisten koirien terveystietojen sijaan kasvattaja voisi kirjoittaa jokaisesta pentueestaan yleiskuvauksen: millaisia puutteita ja hyviä puolia tässä kyseisessä yhdistelmässä on tullut esiin.
Yhä useampi kasvattaja on löytänyt tiensä myös blogien pariin. Nuorten koiraharrastajien tapaan myös kasvattajien blogit tuntuvat kuitenkin täyttyvän lähinnä treenipulinoista, koe-/näyttelymenestyksestä ja koirien yleisistä kuulumisista. Miksi niin harva jakaa blogissa näkemyksiään kasvattamisesta, jalostustamisesta, kasvatusrodustaan, luonne- ja terveysasioista taikka koiramaailmasta yleensä? Tällaisten asioiden pyöritteleminen luulisi olevan kaiken perusta vastuuntuntoiselle kasvattajalle. Kissan pöydälle nostaneiden kasvattajien saama vastaanotto ei toki ole useinkaan imarteleva. Ongelmakohtia rohkeasti esiin nostaneita ja omia virheitään avoimesti myöntäneitä kasvattajia on kuitenkin kiittäminen siitä, että allekirjoittaneella on jäljellä vielä edes hitunen uskoa koiramaailmaan.
Loppuun lainaan vielä erästä Noyal Thoughts -blogin kommentoijaa, joka puki ajatukseni sanoiksi:
Näin kommentoi R-niminen anonyymi ”Tähän loppuu minun ystävällisyyteni” -merkintään 17.12.2014 klo 22:04. Tämä kommentoija on asian ytimessä. En allekirjoita lähellekään kaikkia Noyal Thoughts -blogin ylläpitäjän näkemyksiä, mutta hän sentään yrittää tarttua ongelmakohtiin ja tuo omia mielipiteitään rohkeasti ilmi. Siihen ajattelin itsekin jatkossa pyrkiä.
7 kommenttia merkintään Wanted: Kiillottamaton avoimuus koirasaiteilla
Todella hyvä ja niin aiheellinen teksti! Juuri tähän on törmätty mm. hollanninpaimenkoirien porukoissa: ollaan joko sitä mieltä että rodun vaaliminen (omien päämäärien mukaan kasvattaminen ja rodun ominaisuuksien ylläpitäminen) on joko se ainoa oikea tai aivan väärä, vastapainona roturisteyttäminen belgianpaimenkoiriin. Surullisinta, ettei näiden kahden ”koulukunnan” välillä ole puheyhteyttä ilman asevoimia, joka johtaa siihen, että tehdään mitä halutaan välittämättä siitä mitä toiset tekevät. Jäljellä: sairas ja geneettisesti suppea hollanninpaimenkoira sekä brindle malinois.

Tekstisi rohkaisi minuakin avaamaan blogissani mahdollisesti jonkunlaista mielipidettä asioista, vaikka toistaiseksi pidän mielelläni ääntä vielä pienemmällä: kyse on pienestä rodusta (pk hollanninpaimenkoira) ja tarkoituksenani on oppia pitkän ”linjan” kasvattajalta ja mahdollisesti jatkaa hänen työtään kun aika on oikea ja taidot riittävät.
Ja niin samaa mieltä olen aiheesta koirien terveys: siitä on avattava suutaan! Harva miettii (toivottavasti) että syypää on omistaja, joissain tapauksissa voi ollakkin, mutta kun puhutaan ihosairauksista (meidän leotytön hotspot ongelma joka irrottaa minulta tukan päästä kesäisin…) ja luuston/lihaksiston ongelmista (meidän hollantilaisen lihaskrampit), pitäisi porukan olla avoimia ja näin päästäisiin juurikin tietoisuuteen, mitä näille oikeasti voi tehdä ja kuinka yleistä tämä on.
Kiitos kommentistasi! Kylläpä holskujen(kin) tilanne kuulostaa ikävältä.
Musta on hyvä, että nuoremman polven harrastajat uskaltavat avata suutaan. He (me) katselevat kuitenkin asioita vähän erilaisesta, mahdollisesti tuoreemmasta näkökulmasta. Ilman uusia näkemyksiä ja ideointia junnataan vaan paikallaan. Läheskään kaikki uudet ajatukset eivät toki ole hyviä, mutta niiden joukosta voi pongahtaa esiin juuri se asia, joka pistää rattaat pyörimään. Siksi en ymmärrä joidenkin pidemmän linjan harrastajien halua vaientaa nuorempi polvi.
Mä oikeastaan kannustaisin kuuntelemaan niitä, jotka ovat jatkuvasti valmiita omaksumaan uutta tietoa ja osaavat jäsentää sitä kriittisesti – olivatpa he sitten nuoren polven harrastajia tai pitkän linjan kasvattajia. Musta ”vaarallisimpia” (jos näin voi sanoa :D) ovat ne, jotka itsepäisesti liputtavat vanhojen ja hyväksi todettujen tapojen puolesta. Tämä ei koske pelkästään koiria, vaan maailmaa yleensäkin.
Jokin lukko aivoissa unohti avata lisää tuota heittoa…
Eli tosiaan siinä on kummankin ”koulukunnan” lopputulokset: vanhanaikaisilta, juuttuneilta tulee sairas rotu, nuoremmilta tämä brindle malinois.
Syvin ongelma lienee juuri tämä, mitä eri ihmiset rodultaan hakevat: nuoremmat ovat lähinnä sitä mieltä, että hollanninpaimenkoiraan tulisi lisätä belggaria paitsi geneettisen monimuotoisuuden mutta myös käyttöominaisuuksien lisäämiseksi. (Brindle malinois ;D) Tässä osa vanhemmista (ja nuoremmista) on sen sijaan sitä mieltä, että geneettistä mm pitää laajentaa, mutta lisääminen siihen viettipommi belggareita, onko se ihan ok? Hollanninpaimenkoira on kuitenkin alkukantainen paimenkoira, alleviivattuna paimenkoira. Ja siihen hommaan siitä on tänäkin päivänä. Toisen koulukunnan porukkaa (minä mukaan lukien) ei miellytä ajatus belggareiden kaltaisista viettipommeista miellyttämisenhaluineen, vaan ajatus rennommasta ja itsenäisestä paimenesta on se a ja o. (Vertaa alkukantaisia paimenia saksanpaimenkoiriin, joita ei juuri lampaiden seassa enää nähdä.)
Ja tosiaan, tottakai se on tärkeää että nuoremmat ovat kiinnostuneita rodun hyvinvoinnista, uudet ideat ja näkemykset ovat enemmän kuin tervetulleita, mutta kun niitä aletaan toteuttamaan ilman vuosien tuomaa kokemusta. Toki, jostakin se pitää aloittaa, mutta onko esimerkiksi muutaman 2-3 vuoden (yhden rodun) kasvatustaustalla valmis valitsemaan, mikä belgianpaimenkoira (tervu yleensä) yksilö olisi juuri se paras tuomaan lisää geenejä tähän meidän suppeaan rotuun, vai olisiko parempi tehdä tämä harppaus esimerkiksi 10 vuotta tätä + muita rotuja kasvattavien, maailmaa nähdeiden harrastajien kanssa yhteistyössä?
Ja tämän takia painotankin edelleen: olet oikeassa aiheesta, kun asioista ei voida ääneen puhua. Ei niin vanhempien, mutta ei myöskään nuorempien puolesta. Siinä tulevat vastakkain tutkimustieto ja kokemusperä, jotka ihmisten olisi hyvä yhdistää maalaisjärjellä…
Olipas osuva teksti!
Tämä sai minutkin muistamaan, etten tosiaankaan ole koonnut edesmenneen Mummukoirasen sairauksista mitään listaa esittelysivulle. Tietysti ne löytyvät blogin puolelta tekstien syövereistä, mutta kukapa niitä sieltä jaksaisi jäljittää? Täytyypä tehdä lista heti.
). Mutta jos sinne joskus joku lukija eksyy, niin näkeepähän realistisen tilanteen.
Meidän blogimme on tietysti sellainen päiväkirjamainen paikka muistiinpanoille, jotta muistaisin mitä ollaan tehty milloin ja miten (tunnistan itseni ja blogini noista treenihöpäjistä ja kuvista
Aino ja sisaruksensa ovat siis esimerkki siitä, mitä ei koiranetistä nää. Onneksi kukaan pentueesta ei ole lisääntynyt, eikä emääkään käytetty kuin tähän yhteen pentueeseen.
Pentuja oli yhteensä 5 ja vain Ainosta oli otettu viralliset kuvat (tuloksena D/D ja 0/0, mutta eli elämänsä oireettomana). Kuitenkin tietääkseni jokainen sen sisaruksista oirehti niveliään. Kahdella sen sisaruksista oli epilepsia, toisella melko pahakin. Ainollakin oli yksi epileptinen kohtaus pentuna. Lisäksi kaikenlaista muuta, kaikkea en varmasti tiedäkään.
Olipas.. Ajatuksia herättävä, ajankohtainenja oikeasti hyvä teksti.
Itsekin olen suistunut blogissani ruotimaan tyhjänpäiväisyyksiä, paljon enemmän kuin oikeaa asiaa, mutta avoimesti on puhuttu myös terveysongelmista. Paljon on kuitenkin mielipiteitä ja ajatuksia, luonnoksissa makaa usempikin ”kannanotto” – vaan yhä kaikki ne makaavat luonnoksissa – miksi? Jotenkin on tullut kova kynnys julkaista asiatekstiä ruokinnasta, koulutuksesta, terveydestä, saatika sitten jalostuksesta, koska monella on ajatus mitä tälläinen vain muutaman vuoden koiria harrastanut voi tietää? En varmasti kaikkea, mutta kokoajan pyrin hankkimaan tietoa lisää, sen ja omien kokemuksien pohjalta, muodostan mielipiteitäni ja toki myönnän jos ja kun jossain on menty metsää.
Mutta tosiaan.. Kotona makailee tällä hetkellä polvioperoitu 8kk ikäinen appenzelli. Kasvattaja kysyi saako asiasta laittaa maininnan esimerkiksi nettisivuille (tietysti annoin luvan!), kysyi siihen luvan koska tosiaan kaikki eivät siihen suostuisi. Typeryyttä – kuten kirjoitit.
Kehitystä on tapahtunut, monessakin asiassa, ei vain jalostuksessa, mutta onko se sitten aina hyvä asia, voi jokainen pohtia itse.
En taas tiedä onko tässä vuodatuksessani mitään pointtia, mutta kun katsoo kelloa yritän selittää sitä sillä.
Itsestäni tuntuu välillä, että onko sitä liiankin rehellinen, kun kertoilen lemmikkieni luonteista myös niitä puolia, joista en niin pidä, kuvia ja infoja sairastumisista ja loukkaantumisista, omia mokailuja yms., kun toisilla tosiaan elämä on blogien perusteella vain yhtä juhlaa.
Mä niin tiedän miltä susta tuntuu!
Mä halusin kovasti harrastuskoiran. Lopputulos oli se, että sain remmirähjän kodinvaihtaja-saksanpaimenkoiran. Joka ei edes ole terve. Meillä ei ole kuin C:n lonkat ja alkava nivelrikko, mutta koira ontuu välillä ja sillä on ruoka-aineallergiaa.
Meidän blogissa ei tulla näkemään yhtäkään kilpailuvideota tai kisakertomusta siitä kuinka Muffe nyt sai ekan ykköstuloksen tokosta. Ei näillä vieteillä, ei tällä terveydellä. Sen sijaan yritän kertoa mahdollisimman laajasti meidän allergiaseikkaluista, jos se allergian syy joskus löydettäisiin.
– Muffe & Mamma
http://muffenmatkassa.blogspot.fi/