Veden valamia

Takakoivet murheena jälleen

17. marraskuuta 2013 | ei kommentteja

Kesäkuiset jalkavaivat tekivät paluun, joten Norpalle on varattu aika keskiviikoksi Apexiin Esa Eskeliselle. Norppa jäykistelee taas takajalkojaan levon jälkeen, mutta ihan uutena oireena on vasemman takajalan ontuminen levolta noustessa. Tämä alkoi erityisen selvänä perjantai-iltana paljon juoksemista ja painimista sisältäneen koirapuistovierailun jälkeen, mutta olin kiinnittänyt huomiota pieneen vasemman jalan keventämiseen jo aiemmin.

Kaivelin perjantai-iltana tietoa kinnernivelen irtopalasta, sillä kahdelta Norpan sisarukselta on tosiaan leikattu irtopala kinnernivelestä. Soitin eilen kasvattajalle, joka oli kuitenkin sitä mieltä, että Norpan oireet viittaavat enemminkin lonkkiin. Kuultuani häneltä hieman enemmän Norpan sisaruksilla esiintyneistä oireista, totesin itsekin, etteivät ne oikein täsmää Norppaan.

Odotan kauhulla mitä röntgenkuvista paljastuu. Olen yrittänyt minimoida mahdollisten nivelvaivojen puhkeamista parhaani mukaan ruokkimalla Norppaa korkealaatuisella kuivamuonalla, pitämällä sen hoikkana ja antamalla sen juosta vapaana mitä erilaisimmissa maastoissa liki päivittäin. Norppa alkaa nähdäkseni olla onneksi melko hyvässä lihaskunnossa ja liikkuu erittäin mielellään. Niin mielellään, ettei se malttaisi lenkin jälkeen palata takaisin sisälle…

Josko puhuttaisiin kuitenkin hieman positiivisemmista asioista keskiviikon lausuntoa odotellessa.

Olen koittanut liikuttaa Norppaa eilisen ja tämän päivän ajan hieman kevyemmin siinä toivossa, että ehkä ontuminen menee ohi levolla. Eilinen sujui hienosti ja onnistuin toppuuttelemaan menoa jopa Norpan ollessa vapaana. Tänään tuolla kakralla on ollut mahdottomasti energiaa, vaikka olen koittanut purkaa sitä aktivointiharrastuksilla. Myrskytuuli ja ylienerginen labbisteini, jonka riehumista pitäisi rajoittaa – huono yhdistelmä sanon ma! Norppa ei ole juuri välittänyt tuulen kuljettamista lehdistä/roskista/oksista/yms. enää kevään ensi-innostuksen jälkeen, mutta myrskytuuli riepotteli tänään houkuttelevasti milloin mitäkin suoraan nenän edessä. Remmilenkkeily asfaltilla oli ihan toivotonta, koska koira yritti parin metrin välein rynnätä jonkin edessä viuhuvan jutun perään.

Pellolla lenkkeily sujui vähän paremmin, sillä siellä ei lennellyt irtaimistoa solkenaan nenän edestä. Tuulen mukaansa sieppaama muovipussi aiheutti tosin pakoreaktion korvat luimussa ja häntä koipien välissä. Muovinen kiusanhenki sai kuitenkin lopulta hampaasta, kun Norppa uskalsi rohkeudenpuuskassa kohdata hirmupelottavan vastustajansa. Minä ilkimys jouduin vaan (taas vaihteeksi) takavarikoimaan Suuren Aarteen koiralta, jottei se vaan keksi vedellä sitä kitusiinsa. Onneksi mulla oli kerrankin pari Norpan lempilelua matkassa mukana.

Viestin loppuun taas kerran sekalainen joukko edellisen blogimerkinnän jälkeen räpsittyjä valokuvia. Korvien katoilemisen vuoksi me ulkoillaan vapaana juoksentelut edelleen liinassa. Vaikka olen polttanut niin hermoni kuin näppinikin tuohon naruun, se näyttää kuin näyttääkin toimivan tarkoituksessaan! Pellolla ohitsemme meni pari koirakkoa ja pari maastopyöräilijää. En tiedä huomasiko Norppa heitä ollenkaan, koska se taisi olla jokaisella kerralla haltioissaan damista, mutta ainakaan se ei yrittänyt sännätä ainoankaan ohikulkijan luokse.

Havaittavissa kehitystä keskittymiskyvyssä

31. lokakuuta 2013 | ei kommentteja

Täytyy kehua hieman Norppaa, koska se on voittanut jos minkälaisia houkutuksia viimeisen viikon aikana.

Olemme käyneet ottamassa pääasiassa tottista puistossa, jossa on välillä runsaastikin liikennettä. 30-50 metrin päässä meistä on muun muassa potkittu palloa, rällätty mopolla ja lennätetty radio-ohjattavaa helikopteria. Ohitsemme on mennyt myös useampia kävelijöitä, pyöräilijöitä ja jopa koirakkojakin. Kaikista häiriötekijöistä huolimatta Norppa on malttanut työskennellä minulle sen sijaan, että olisi pyrkinyt ohikulkijoiden luokse. Toki tuo on ollut koko ajan varmuuden vuoksi 10-metrisessä liinassa, mutta mun on tarvinnut tarttua liinaan vain kerran.

Eilen teetin Norpalla seuraamista, kun noin 30 metrin päähän meistä pysähtyi kaksi ihmistä parin amerikanakitan kanssa. Juttelivat siinä pari-kolme minuuttia koirien touhutessa ympärillä. Norppa vilkuili koiria, mutta malttoi seurata hyvässä kontaktissa lyhyitä pätkiä. Otin myös yhden paikallaanmakuun ihan vain kokeillakseni pysyykö tuo paikallaan hetkeäkään. Pysyihän se ne vaatimani hurjat 15 sekuntia! Tänään tosin jouduin nappaamaan liinasta kiinni, kun Norppa meinasi karata paikallaanmakuusta näköpiiriin ilmestyneen mäyräkoiran luokse. Se ehti ottaa muutaman askeleen spurtin, mutta palasi ongelmitta makuulleen muistutettuani sitä tehtävästään.

Noudoista raapustan lähiviikkoina tekstin. Olen alkanut vaihtaa dameilla leikkimistä taas hiljalleen noudoiksi. Vauhtia ja intoa tekemiseen on löytynyt, mutta niiden mukana ovat kuvioon tulleet muun muassa kunniakierrokset ja varaslähdöt vanhoja tuttuja damien tiputteluja unohtamatta. Toisaalta intoa puhkuvan koiran kanssa työskentely on huomattavasti mukavampaa kuin koiran, jota ei voisi damin palauttaminen vähempää kiinnostaa. Nyt Norppa sentään laukkaa damin kanssa luokseni ja tovin intoaan purettuaan myös usein lopulta palauttaa sen käteen asti.

Puppy & Veteran Show 2013

26. lokakuuta 2013 | 2 kommenttia

11 mån gammal svart tik valp av god kvalitet. Bra huvud, trevligt uttryck. Bra kroppsbyggnad men något hög. Goda vinklar. Korrekt päls. Rör sig mycket bra. Vålvisad. Trevligt temperament. Glad.

(Tuomarina Kristina Wikberg, Mergus)

Hyvälaatuinen 11 kuukautta vanha narttupentu. Hyvä pää, miellyttävä ilme. Hyvä ruumiinrakenne, mutta hieman korkea. Hyvät kulmaukset. Oikeanlainen turkki. Liikkuu erittäin hyvin. Hyvin esitetty. Mukava luonne. Iloinen.

Näin meillä tänään Puppy & Veteran Show’ssa. Ihan kivaa oli, vaikka pitkä odottelu veikin veronsa: Kehämme alkoi vasta klo 13:55, mutta paikalle pyydettiin saapumaan jo kahdentoista aikoihin. Luokassamme oli 16 koiraa ja meidän vuoromme tuli vasta vihoviimeisenä. Näin Norpalla oli aikaa kohkata innoissaan energiansa pois ennen kehään menoa eikä se jaksanut sitten kehässä enää oikein innostua touhusta. Ihmettelen arvostelun ”hyvin esitetty” -kommenttia, koska lattian hajut ja sinne edellisiltä tipahtaneet namit kiinnostivat pentua huomattavasti enemmän kuin esiintyminen.

Katsotaan josko sitä viimeistään ensi keväänä piipahdettaisiin Norpan kanssa ihan virallisissakin näytelmissä. Kehäkokemuksen lisäksi Puppy & Veteran Show’sta jäi käteen kaksi vanhaa Labradorinnoutajakerhon vuosikirjaa (olihan ne otettava, kun ilmaiseksi sai), yksi noutajahihna, kaksi damia ja rättiväsynyt koira, joka kuorsaa nyt tyytyväisenä omassa pedissään.

P.S. Norppa näytti aamulla ihan uuden puolen itsestään. Se on iskenyt jarrut pohjaan erään leikkipuiston vieressä useampaan otteeseen tällä viikolla. Päätin harrastaa kansalaistottelemattomuutta aamuhämärissä ja vein Norpan leikkipuistoon katselemaan ympärilleen. Normaalisti niin alistuvainen ja väistävä Norppa uhitteli häntä ylhäällä valkoisille puutarhatuoleille! En edes tiennyt, että tuosta koirasta voi lähteä niin matala ja uhkaava haukku. Käytiin kuitenkin toteamassa tuolit vaarattomiksi ja matka jatkui.

Poistetut kohtaukset, osa 1

24. lokakuuta 2013 | 8 kommenttia

Hyvä yleisö, tänä iltana, tässä blogissa: Kurkista kulissien taakse! Norppa paljastaa palan sitä minäänsä, joka pääsee harvemmin sensuurin läpi. Kaikkea ei ole tarpeen näyttää yleisölle ja sille on kyllä syynsäkin…

A-HAA

22. lokakuuta 2013 | ei kommentteja

Koin eilisen merkinnän ja muutaman nettikeskustelun jälkeen aikamoisen ahaa-elämyksen mitä Norpan vapaanapito-ongelmaan tulee: Huomioni on ollut viime kuukausina voimakkaasti Norpan hihnakäytöksessä, josta alankin olla pikkuhiljaa ylpeä. Pääsemme nykyään yleensä ohi niin rähjäävistä koirista, liikkuvista työmaakoneista, juoksevista lapsista kuin muistakin haastavista häiriötekijöistä. Olemme siis treenanneet kontaktia ja hallintaa ahkerasti kaupunki- ja taajamaympäristössä, mutta siinä sivussa on unohdettu nuo vapaanapitopaikat likimain kokonaan! Ei siis ole ihme, että tuo käyttäytyy metsässä ja suolla kuin pellossa kasvanut.

Olen tainnut totuttaa Norpan vahingossa siihen, että metsässä ja suolla saa kulkea tosi vapaasti, kunhan pysyy mukana. Kirjoitinkin jo eilen, että aion jatkossa vaatia Norpalta enemmän myös metsässä ja suolla. Teimme tänään suolla liinalenkin, jonka aikana teetin Norpalla muun muassa nome-seuraamista, sivulletuloa ja avainten etsimistä sekä haetutin sillä palloa. Tällä oli välitön vaikutus Norpan kuulolla pysymiseen, sillä vaikka vastaantulijoita emme tällä kertaa kohdanneetkaan, Norppa reagoi aiempaa useammin tänne- ja mentiin-käskyihini.

Tajusin tänään kuinka vahvasti olen ollut orientoituneena hihnakäytöksen parantamiseen, koska emme ole treenanneet myöskään tokojuttuja muualla kuin kotona sitten keskikesän. Kirjoittelin silloin vire-ongelmastamme, kun yhteistyömme ei tuntunut lähtevän sujumaan sitten millään.

Kävimme tänään puiston nurmikentällä tekemässä tokoa ja heittelemässä dameja. Varsinaisia noutoja en vielä uskaltanut ottaa, vaan tyydyin leikkimään damien kanssa: heitin Norpalle damin, jonka perään se sai rynnätä heti ja kun ensimmäinen dami palautui minulle, heitin heti toisen damin jne. Tokon osalta taas halusin kokeilla kuinka Norppa toimii häiriöiden keskellä, sillä nurmikentän laidalla kulkee ulkoilureitti, jolla oli liikennettä. Ohikulkijat häiritsivät jonkin verran Norpan keskittymistä, mutta se teki kuitenkin töitä halukkaasti niin nami- kuin lelupalkallakin. Tekemisen meininki oli siis aivan erilaista kuin kesällä!

« uudemmat merkinnät — vanhemmat merkinnät »