Veden valamia

Aivot narikassa – noo, vähän onnistumisiakin

21. lokakuuta 2013 | ei kommentteja

Väliviikon kunniaksi on luvassa vähän pidemmälti tekstiä meidän viime aikaisista kuulumisista, lähinnä koulutuksesta.

Irtipito ja luoksetulo

Norppa tuntuu tällä hetkellä jättävän korvansa herkästi narikkaan uloslähtiessämme, joten olen joutunut katselemaan irtipitopaikkoja vielä aiempaakin tarkemmin. Tänään päätin, että vapaana juoksentelu rajoittuu toistaiseksi liinassa ulkoiluun, niin ärsyttävää kuin liinan kanssa pelaaminen metsässä onkin. Vapaaksi päästän tuon vain joissakin todella syrjäisissä paikoissa.

Ongelmana ovat vastaantulijat, sillä Norppa ampaisee pää viidentenä jalkana näiden luokse kuullessaan heidän äänensä. Jos se menettää näkö- ja kuuloyhteyden, saan sen luokseni juoksemalla itse vastakkaiseen suuntaan. Mikäli vastaantulijat pysyvät näkö- ja kuuloetäisyydellä, Norppa ei edes muista olemassaoloani. Liinalla saan katkaistua päättömän ryntäämisen ja Norppa ottaa muhun lopulta kontaktin huomatessaan, ettei pääsekään vastaantulijan luokse. Näin pystyn palkitsemaan sen pysähtymisestä ja odottamisesta. Tarkoitus olisi treenata luoksetuloakin vastaantulijoiden läheisyydessä, kunhan koiran kierrokset näyttävät laskevan sopivasti.

Ainoa ongelma on, että mikään kokeilemani palkkio ei tunnu voittavan vastaantulijoihin kohdistuvaa mielenkiintoa. Oma kuivamuona, keitetty kana, Natural Menu ja kuivatut broilerinsydämet uppoavat kaikki samanlaisella ruokahalulla, mutteivät päihitä vastaantulijoita. Seuraavaksi ajattelin kokeilla kissanruokaa palkitsemismielessä, sillä se on ilmeisesti monien koirien mielestä varsinaista superherkkua. Leikkiminenkään ei oikein onnistu, kun vastaantulijoita pitää vilkuilla vähän väliä. Mietinkin, että jos vastaantulija on kiinnostavampi kuin palkkio, toimivatko namit tai leikki oikeastaan kohtaamistilanteissa palkkiona ollenkaan?

Olen palkinnut Norppaa myös antamalla luvan tervehtiä vastaantulijaa, jos tämä on ollut siihen myötämielinen. Ajatuksenani on ollut, että koira oppisi lukemattomien toistojen jälkeen, että pysähtymisestä ja odottamisesta seuraa se kaikkein mieluisin asia: lupa tervehtiä vastaantulijaa. Tämä tosin vaatii ehkä sen, että Norppa ei pääsisi koskaan enää karkaamaan vastaantulijan luokse ilman lupaa, joten en sitten tiedä kuinka toimiva keino se on.

Kontakti ja hallinta

Korvien katoilemisen myötä olemme alkaneet treenata kontaktia entistä ahkerammin mitä erilaisemmissa paikoissa. Norppa toimiikin mainiosti hihnalenkeillä kadulla lukuisten häiriöiden keskellä: olemme kohdanneet muun muassa työmaakoneita, juoksevia ja kirkuvia lapsia sekä toisia koiria ja kaikista näistä on selvitty ainakin melkolailla kunnialla. Ongelmaksi ovat viimeaikoina muodostuneet nimenomaan metsälenkit, joilla ne yksittäiset vastaantulijat ovat ainoita häiriötekijöitä.

Aion jatkossa teettää Norpalla metsässä aiempaa enemmän erilaisia pieniä tehtäviä, esimerkiksi pöhköjä temppuja sekä avainten ja namien etsimistä. Josko minusta tulisi näin mielenkiintoisempi myös metsässä. Luoksetuloja treenataan kuten aiemminkin sekä pillillä että tänne-käskyllä. Jos löydän Norpalle jonkin superherkun, otan sen pillikäskyn palkkioksi ja yritän parhaani mukaan rakentaa pillityksestä ehdottoman. Pillitetty luoksetulo on edelleen tänne-käskyä nopeampi ja tehokkaampi, kiitos lelulla palkitsemisen, muttei sekään tällä hetkellä riittävän varma.

Toko ja noutujutut

Todettakoon heti alkuun, että noutojutut ovat jääneet viime viikkoina vähemmälle tarkoituksella. Ajattelin tällä viikolla kokeilla, josko pitkä tauko olisi tuonut vähän intoa noutoihin. Tämän päivän treeni enteili hyvää, sillä kävin pellolla ottamassa sivulletuloa ja nome-seuraamista. Kun viimeksi useita viikkoja sitten yritin tehdä koiran kanssa pellolla yhtään mitään, se keskittyi vain ja ainoastaan maan nuuskuttamiseen. Nyt pienen alkukankeuden jälkeen sekä sivulletulo että seuraaminen toimivat varsin kivasti. Eivät ihan yhtä loistavasti kuin kotona, mutta paremmin kuin koskaan aiemmin ulkosalla.

Tokoa olemme tehneet viime aikoina vain ja ainoastaan kotona sisällä. Pitäisi siirtää niitäkin pikkuhiljaa ulos haastavampiin ympäristöihin. Norpan perusasento on suoristunut kummasti, kun käytin laatikkomenetelmää ja aloin kiinnittää huomiota palkkaukseen (palkka pään vasemmalta puolelta). Norpan rintamasuunta on toisinaan jopa liikaa vasemmalle, joten pitää olla varovainen tämän suhteen. Paikka on vielä hienoisesti hakusessa, sillä koira istahtaa usein pikkaisen liian eteen. Seuraamisessa olemme kiinnittäneet taas huomiota liikkellelähtöihin ja siihen, että katsekontakti säilyy takapuolen noustessa maasta. Hitaassa vauhdissa katse pysyykin ylhäällä, mutta hiukankin nopeampi liikkeellelähtivauhti ja katse putoaa heti eteen. Näiden ohella olemme harjoitelleet seuraamisen kestoa, käännöksiä ja liikkeestä maahanmenoa. Niistä lisää ehkä myöhemmin.

Nouto- ja tokotreeneihin liittyen minulla onkin tällä hetkellä paljon iltalukemista: Taisinkin jo aiemmin kertoa lainanneeni kirjastosta Tavoitteena täysi kymppi -tokokirjan. Sain myös taannoin labbiksen metsästyskaverikseen kouluttaneelta opiskelukaverilta lainaksi Noutajan metsästyskoulutus ja Noutajan pennusta metsästyskoiraksi -nimiset kirjat. Erityisesti ensinmainitussa on todella hyviä kaavioita ja vinkkejä erilaisista harjoituksista. Taidan iskeä sen ja tuon tokokirjan joululahjatoivelistalle.

Hieman ohi aiheen todettakoon, että myös näyttelyseisonta ja ravaaminen ovat olleet ahkerassa harjoittelussa, sillä olemme menossa lauantaina Labbiskerhon Puppy & Veteran Show’hun. Profiiliviritelmä-postauksen jälkeen opetin Norpan tuijottamaan käsimerkkiäni, jotta se ei seistessään tuijottaisi liian ylös. Norppa seisoo nykyään todella reippaana ja ryhdikkäänä! Takajalat harottavat välillä vähän turhan levällään ja etujalat eivät tahdo aina pysyä vierekkäin, mutta muuten esiintyminen on nähdäkseni oikein hienoa. Harjoittelua kaipaa lähinnä seisotuksen kesto, sillä jos en anna namia riittävän nopeasti, Norppa alkaa polkea vuoron perään jokaisella jalallaan. Ilmeisesti se kuvittelee, että en ole tyytyväinen niiden sijaintiin.

Pöhköt temput

Sitten niitä pöhköjä temppuja, joihin viittasin jo aiemmin tekstissä. Norppa tykkää ihan hulluna uusien temppujen opettelemisesta, joten olemme harjoitelleet jos minkälaisia turhanpäivisiä juttuja: lelujen kantamista laatikkoon, lelujen tunnistamista nimen perusteella, vilkuttamista, ”pupuasentoa”, jalkojeni pujottelemista, kuolleen leikkimistä, kumartamista, jalkojeni välissä peruuttamista jnejne. Johan meillä alkaa olla jo liikkeet kokonaiseen koiratanssiesitykseen!

Kategoriat: 6-12 kk, aktivointi, päiväkirja

Värit tuulen pystytkö sä maalaamaan?

11. lokakuuta 2013 | ei kommentteja

Kategoriat: 6-12 kk, päiväkirja, ulkoilu, valokuvia

11+11

27. syyskuuta 2013 | 10 kommenttia

Sini, Jehna ja Sofi antoivat meille 11+11-haasteen. Kyseisen haasteen idea on seuraava:

Vastaa haastajan 11 kysymykseen
Keksi 11 uutta kysymystä
Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

1. Mitkä ovat suurimmat heikkoutesi/parhaimmat puolesi koiran omistajana?

Mä koen olevani monissa asioissa hyvinkin kärsivällinen, mutta en siltikään jaksa kovinkaan yksityiskohtaista pilkunviilausta. Tästä syystä luulen, että mua ja Norppaa ei ehkä tulla koskaan näkemään tokokentillä kisaamassa. Rally-toko vaikuttaa vielä kivalta, mutta varsinainen tottelevaisuuskoulutus ei tosiaan ehkä ole mun juttuni, vaikka omaksi iloksemme sitä harrastellaankin.

Parhaita puolia… Musta on mielettömän mielenkiintoista lukea tieteellisiä artikkeleita koirista (ja milloin mistäkin). Tykkään kehittää osaamistani ja tutustua erilaisiin tutkimustuloksiin ja näkemyksiin. Todettakoon vielä kliseisesti, että olen myös erittäin tunnollinen – joskus ehkä vähän liiankin kanssa.

2. Millaiset ulkoiset piirteet miellyttävät sinua koirassasi eniten?

Jos rehellisiä ollaan, niin en tarkalleen tiedä millainen labradorinnoutajan kuuluisi olla. Näkemykseni kauniista labradorinnoutajasta nojaa siten enemmän omiin mieltymyksiini kuin rotumääritelmään. Norpan keskeneräisyyden vuoksi siitä on mielestäni vielä tosi vaikea sanoa mitään. Tykkään kuitenkin tällä hetkellä sen päästä ja erityisesti ilmeestä kovin.

3. Onko sinussa ja koirassasi samanlaisia luonteenpiirteitä? Mitä?

Itse asiassa onhan meissä! Norppa on yleensä tuollainen rauhallisemman puoleinen persoona, kuten allekirjoittanutkin. Ainakin tällä hetkellä tuo suhtautuu vieraisiin varsin alistuvasti ja mielistellen. Mielistely kuulostaa korvaani ikävän negatiiviselta termiltä, mutta pyrin itsekin välttelemään ristiriita-tilanteita parhaani mukaan.

4. Millaisia persoonallisia tapoja koirallasi on?

Apua en mä tiedä. Hauskoja tapoja tuolla on jonkin verran, mutta yksikään niistä ei taida olla kovinkaan persoonallinen. Norppa nukkuu selällään vaikka keskellä lattiaa, kaikki neljä jalkaa omiin ilmansuuntiinsa, jos niikseen tulee. Hepulin iskeässä päälle kannattaa mummojen ja männynkäpyjen varoa, koska silloin juostaan nelivetorallia hullunkiilto silmissä. Viimeistään Norpan myötä olen ymmärtänyt puppy eyesilla tarkoitetaan: tuo osaa aamukiireiden keskellä parkkeerata viereen, istua siinä korvat luimussa ja silmät suurina rapsutuksia kerjäten.

5. Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa?

Sitä ei ole Norpan tulon jälkeen juuri ollut, jos ei luennoilla istumista ja kenttäkurssia lasketa. En tosin pane lainkaan pahakseni, sillä johan tuota koiraa tuli odotettua ainakin se 12 vuotta. Noh, kavereita on tullut nähtyä ilman koiraa, mikä luettanee koirattomaksi vapaa-ajaksi.

6. Onko sinulla jotain koiramaailman mentoria? Kuka?

Eipä taida olla ketään, jota voisin kutsua varsinaiseksi mentoriksi. Mielenkiintoisia koiramaailman hahmoja ovat kuitenkin ainakin seuraavat henkilöt: Karen Pryor, Gerard O’Shea ja Anders Hallgren. Victoria Stilwellin ohjelmiakin on tullut katseltua melkoinen määrä.

7. Miksi kirjoitat koirablogia?

Jaa, enpäs tiedä. Pitäisikö siihen olla jokin hyvä syykin? Tykkään kirjoittaa ja valokuvata, joten mikä olisikaan parempi väylä julkaista koira-aiheisia tekstejä ja kuvia.

8. Mistä koirarodusta unelmoit ollessasi nuorempi (noin 6-8 -vuotias)?

En tiedä unelmoinko erityisesti mistään rodusta vielä 6-8-vuotiaana. Ensimmäinen koirahaave taisi kuitenkin olla Remi-niminen saksanpaimenkoirauros. Saksanpaimenesta haaveilusta syytän poliisikoira Rexiä, susikoira Roita ja silloisen naapurin sakemanneja. Vähän myöhemmin ihastuin sitten landseereihin ja kyseinen haave elää yhä edelleen.

9. Koetko olevasi liian jyrkkä mielipiteissäsi koira-asioiden suhteen? Eksytkö helposti väittelemään asioista?

Noup, omistan näyttelytankin, kukkahattuilen naksuttimen kanssa ja syötän koiralleni nappulaa – aijai! Koira-asioiden suhteen olen kokeilunhaluinen kultaisen keskitien kannattaja, mutten jaksa alkaa inttää fanaatikkojen kanssa. Jos jollekulle jokin asia on henki ja elämä, niin olkoon. Tosin myönnettäköön, että kyllä mua välillä ärsyttää vaahtoaminen siitä kuinka kaikki näyttelylinjaiset ovat läskejä karvahirviöitä, kuivamuonan syöttäminen suorastaan rikollista ja johtajuusteoriaan uskovat idiootteja tai naksuttelijat kukkahattutätejä.

10. Mitkä ovat tämän hetkisiä lyhyen tähtäimen tavoitteitasi koirasi kanssa?

Prioriteetti nro 1 on ehdottomasti ohitusten kuntoon saaminen. Tämän suhteen aletaankin olla hiljalleen, jos ei vielä selvillä, niin ainakin tyynillä vesillä. Toinen iso asia olisi kontaktin parantaminen häiriötekijöiden läsnäollessa. Kotona ja tutussa, rauhallisessa paikassa Norppa työskentelee jo varsin kivasti, mutta vieras paikka ja ohikulkijat… Juu, siitä ei kannata edes puhua. Touhu on nimittäin verkkaista ja haahuilevaa. Jos jotain yksityiskohtaisempaa pitäisi mainita, niin perusasento ja seuraaminen kuntoon, luoksetuloon nopeutta ja noutoihin lisäintoa. Sitten voisi olla jo erittäin tyytyväinen.

11. Millaisessa tilanteessa näet itsesi ja koirasi kolmen vuoden kuluttua?

Ennen kaikkea toivottavasti terveinä. Allekirjoittanut haluaisi viisastua yhden jos toisenkin koiriin liittyvän asian suhteen. Mitäs muuta… MH-luonnekuvaus ja pari näyttelyä saisivat ainakin olla takanapäin. Taipparikurssikin houkuttelisi suuresti, mutta ennen kaikkea haluaisin, että meillä olisi treenipaikka jossakin veperyhmässä. Tosin tunku niihin on niin valtava, että haaveiluksi taitaa jäädä…

Suurin osa lukemistani koirablogeista taitaa jo olla haastettu, mutta koitetaas nyt vielä haastaa seuraavat, vaikka täyttä yhtätoista en haastettavaksi keksinytkään:

1. Jos voisit palata ajassa taaksepäin, mitä tekisit toisin koirasi/koiriesi koulutuksessa?
2. Mikä on mielestäsi koiramaailman suurin epäkohta ja miten siihen tulisi puuttua?
3. Onko sinulla sellaista rotuihastusta, jota et kuitenkaan voisi kuvitella itse omistavasi? Mikä?
4. Millaisissa asioissa sinulla olisi kehittymisen varaa koiranomistajana?
5. Miksi alunperin hankit koiran?
6. Jos saisit tehtäväksesi kehitellä täysin uuden koiraharrastuslajin, millainen siitä tulisi?
7. Onko sinulla koiriin/koiramaailmaan liittyviä haaveita (eläintarvikeliikkeen omistaminen, ulkomuototuomariksi ryhtyminen, eläinlääkärin opinnot jne.)? Mitä?
8. Millaisiin asioihin kiinnittäisit erityisesti huomiota jalostustyössäsi, jos kasvattaisit omaa rotuasi/omia rotujasi?
9. Millainen on ikimuistoisin hetkesi koirien parissa?
10. Mikä on paras puoli koirassasi/koirissasi? Miksi juuri se?
11. Osaatko katsella omaa koiraasi/omia koiriasi kriittisin silmin? Millaisia asioita parantaisit siinä/niissä?

Kategoriat: sekalaiset

Pala paratiisia keskellä Helsinkiä

23. syyskuuta 2013 | ei kommentteja

Vihdoin ja viimein tuli tehtyä se, mitä olen koko kesän suunnitellut tehtäväksi. Kävimme nimittäin viimeinkin Norpan kanssa tutustumassa Rajasaaren koirapuistoon. Paikka teki vaikutuksen sekä allekirjoittaneeseen että koiraan.

Pidin Norpan aluksi hihnassa, sillä halusin nähdä vähän millainen alue on kyseessä ja millaiset käytännöt siellä vallitsevat. En myöskään luottanut alkuunkaan siihen, että Norppa pysyisi kuulolla kohdatessaan vapaana toisia koiria. Katseltuani meininkiä jonkin tovin uskaltauduin päästämään Norpan irti. Tuo teini yllätti minut (taas kerran) erittäin positiivisesti: Norppa on aiemmin rynnännyt pää viidentenä jalkana kaikkien koirien luokse, mutta vaikuttaisi nyt saaneen älliä päähänsä asian suhteen. Se ei enää rynni suoraan toisten suuhun, vaan osaa ainakin toisinaan katsella vähän tilannetta. Rajasaaressa Norppa kävi tervehtimässä/tsekkaamassa vastaantulijat, mutta palasi sitten kutsuttaessa luokse ja malttoi jatkaa matkaa eteenpäin. Olin täysin ällikällä löyty siitä, kuinka hyvin tuo totteli tänne-käskyä muista koirista huolimatta!

Puistossa oli vierailumme aikana varsin kirjava joukko koiruuksia: suomenlapinkoira, basenji, saksanpaimenkoiria, kultainennoutaja, sekarotuisia, irlanninsettereitä, snautsereita, corgi, ranskanbulldoggi… En edes muista mitä kaikkea. Norppa suhtautuu ainakin tällä hetkellä koiriin (ja vieraisiin ihmisiin) hyvin alistuvasti. Pennut ja osa pienistä koirista näyttävät olevan mieluista leikkiseuraa. Sen sijaan isoja koiria (esimerkiksi saksanpaimenkoiria) ja äänekkäitä lajitovereitaan se väistää tai jää katselemaan epävarmana. Tosin, toisia noutajia se ei tunnu juuri vierastavan. Noutajilla näyttäisi muutenkin olevan aivan omat juttunsa.

Rajasaari-vierailu oli Norpan osalta yhtä hepulia toisensa perään. Niin vedessä kahlailu, koirakaverien kanssa leikkiminen, märkä heinikko kuin hiekassa pyöriminenkin saivat tuon vetämään rallia hullunkiilto silmissä.