Takakoivet murheena jälleen

17. marraskuuta 2013

Kesäkuiset jalkavaivat tekivät paluun, joten Norpalle on varattu aika keskiviikoksi Apexiin Esa Eskeliselle. Norppa jäykistelee taas takajalkojaan levon jälkeen, mutta ihan uutena oireena on vasemman takajalan ontuminen levolta noustessa. Tämä alkoi erityisen selvänä perjantai-iltana paljon juoksemista ja painimista sisältäneen koirapuistovierailun jälkeen, mutta olin kiinnittänyt huomiota pieneen vasemman jalan keventämiseen jo aiemmin.

Kaivelin perjantai-iltana tietoa kinnernivelen irtopalasta, sillä kahdelta Norpan sisarukselta on tosiaan leikattu irtopala kinnernivelestä. Soitin eilen kasvattajalle, joka oli kuitenkin sitä mieltä, että Norpan oireet viittaavat enemminkin lonkkiin. Kuultuani häneltä hieman enemmän Norpan sisaruksilla esiintyneistä oireista, totesin itsekin, etteivät ne oikein täsmää Norppaan.

Odotan kauhulla mitä röntgenkuvista paljastuu. Olen yrittänyt minimoida mahdollisten nivelvaivojen puhkeamista parhaani mukaan ruokkimalla Norppaa korkealaatuisella kuivamuonalla, pitämällä sen hoikkana ja antamalla sen juosta vapaana mitä erilaisimmissa maastoissa liki päivittäin. Norppa alkaa nähdäkseni olla onneksi melko hyvässä lihaskunnossa ja liikkuu erittäin mielellään. Niin mielellään, ettei se malttaisi lenkin jälkeen palata takaisin sisälle…

Josko puhuttaisiin kuitenkin hieman positiivisemmista asioista keskiviikon lausuntoa odotellessa.

Olen koittanut liikuttaa Norppaa eilisen ja tämän päivän ajan hieman kevyemmin siinä toivossa, että ehkä ontuminen menee ohi levolla. Eilinen sujui hienosti ja onnistuin toppuuttelemaan menoa jopa Norpan ollessa vapaana. Tänään tuolla kakralla on ollut mahdottomasti energiaa, vaikka olen koittanut purkaa sitä aktivointiharrastuksilla. Myrskytuuli ja ylienerginen labbisteini, jonka riehumista pitäisi rajoittaa – huono yhdistelmä sanon ma! Norppa ei ole juuri välittänyt tuulen kuljettamista lehdistä/roskista/oksista/yms. enää kevään ensi-innostuksen jälkeen, mutta myrskytuuli riepotteli tänään houkuttelevasti milloin mitäkin suoraan nenän edessä. Remmilenkkeily asfaltilla oli ihan toivotonta, koska koira yritti parin metrin välein rynnätä jonkin edessä viuhuvan jutun perään.

Pellolla lenkkeily sujui vähän paremmin, sillä siellä ei lennellyt irtaimistoa solkenaan nenän edestä. Tuulen mukaansa sieppaama muovipussi aiheutti tosin pakoreaktion korvat luimussa ja häntä koipien välissä. Muovinen kiusanhenki sai kuitenkin lopulta hampaasta, kun Norppa uskalsi rohkeudenpuuskassa kohdata hirmupelottavan vastustajansa. Minä ilkimys jouduin vaan (taas vaihteeksi) takavarikoimaan Suuren Aarteen koiralta, jottei se vaan keksi vedellä sitä kitusiinsa. Onneksi mulla oli kerrankin pari Norpan lempilelua matkassa mukana.

Viestin loppuun taas kerran sekalainen joukko edellisen blogimerkinnän jälkeen räpsittyjä valokuvia. Korvien katoilemisen vuoksi me ulkoillaan vapaana juoksentelut edelleen liinassa. Vaikka olen polttanut niin hermoni kuin näppinikin tuohon naruun, se näyttää kuin näyttääkin toimivan tarkoituksessaan! Pellolla ohitsemme meni pari koirakkoa ja pari maastopyöräilijää. En tiedä huomasiko Norppa heitä ollenkaan, koska se taisi olla jokaisella kerralla haltioissaan damista, mutta ainakaan se ei yrittänyt sännätä ainoankaan ohikulkijan luokse.


Ei vielä kommentteja. Olisitko sinä ensimmäinen kommentoija?

Jätä kommentti

vaaditaan

vaaditaan