Veden valamia

Havaittavissa kehitystä keskittymiskyvyssä

31. lokakuuta 2013

Täytyy kehua hieman Norppaa, koska se on voittanut jos minkälaisia houkutuksia viimeisen viikon aikana.

Olemme käyneet ottamassa pääasiassa tottista puistossa, jossa on välillä runsaastikin liikennettä. 30-50 metrin päässä meistä on muun muassa potkittu palloa, rällätty mopolla ja lennätetty radio-ohjattavaa helikopteria. Ohitsemme on mennyt myös useampia kävelijöitä, pyöräilijöitä ja jopa koirakkojakin. Kaikista häiriötekijöistä huolimatta Norppa on malttanut työskennellä minulle sen sijaan, että olisi pyrkinyt ohikulkijoiden luokse. Toki tuo on ollut koko ajan varmuuden vuoksi 10-metrisessä liinassa, mutta mun on tarvinnut tarttua liinaan vain kerran.

Eilen teetin Norpalla seuraamista, kun noin 30 metrin päähän meistä pysähtyi kaksi ihmistä parin amerikanakitan kanssa. Juttelivat siinä pari-kolme minuuttia koirien touhutessa ympärillä. Norppa vilkuili koiria, mutta malttoi seurata hyvässä kontaktissa lyhyitä pätkiä. Otin myös yhden paikallaanmakuun ihan vain kokeillakseni pysyykö tuo paikallaan hetkeäkään. Pysyihän se ne vaatimani hurjat 15 sekuntia! Tänään tosin jouduin nappaamaan liinasta kiinni, kun Norppa meinasi karata paikallaanmakuusta näköpiiriin ilmestyneen mäyräkoiran luokse. Se ehti ottaa muutaman askeleen spurtin, mutta palasi ongelmitta makuulleen muistutettuani sitä tehtävästään.

Noudoista raapustan lähiviikkoina tekstin. Olen alkanut vaihtaa dameilla leikkimistä taas hiljalleen noudoiksi. Vauhtia ja intoa tekemiseen on löytynyt, mutta niiden mukana ovat kuvioon tulleet muun muassa kunniakierrokset ja varaslähdöt vanhoja tuttuja damien tiputteluja unohtamatta. Toisaalta intoa puhkuvan koiran kanssa työskentely on huomattavasti mukavampaa kuin koiran, jota ei voisi damin palauttaminen vähempää kiinnostaa. Nyt Norppa sentään laukkaa damin kanssa luokseni ja tovin intoaan purettuaan myös usein lopulta palauttaa sen käteen asti.