Veden valamia

Luento: Koirien DNA-tutkimukset

23. maaliskuuta 2013

Luvassa kuunteluoppilaan huomioita Helsingin yliopiston koira-aiheisella luentokurssilta. Aiheena olivat tällä kertaa koirien DNA-tutkimukset ja luennoitsijana koirien geenitutkimusryhmän johtaja Hannes Lohi.

Miksi koiria kannattaa tutkia?

Koiran genomi on 95 %:sti samanlainen kuin ihmisen genomi. Koirien DNA-tutkimuksia voidaankin hyödyntää paitsi koirien jalostuksessa ja eläinlääketieteessä myös ihmislääketieteessä. Koirat ovat yleisesti tautimalleina käytettyjä hiiriä parempia malleja, sillä niiden sairaudet muistuttavat hyvin paljon ihmisten sairauksia (esim. epilepsia, rintasyövät ja atopiat) ja toisaalta koirien hoidosta ollaan myös valmiita maksamaan.

Koirien geenitutkimuksen hyödyntämistä ihmislääketieteessä lähestyttiin luennolla useiden esimerkkien kautta, esimerkiksi lagotto romagnolojen pentuajan ohimenevää epilepsiaa tutkimalla on saatu tietoa lapsuusiän epilepsiasta. Vastaavasti koirien ääniarkuuden on havaittu mallintavan melko hyvin ihmisten paniikkihäiriötä.

Kameleontti nimeltä koira

Koiria ja kissoja on jalostettu liki yhtä kauan, mutta siitä huolimatta kissa ei ole taipunut lähellekään yhtä moneen muotoon kuin koira. Tutkijat ovatkin erityisen kiinnostuneita siitä, mikä selittää valtavan kirjon koira-nimisen lajin sisällä.

Koirarotujen väliset geneettiset erot ovat jopa 3-4 kertaa suurempia kuin ihmisten välillä havaitut geneettiset erot. Poikkeuksellisen suuret geneettiset erot eivät rajoitu pelkästään rotujen välille, vaan myös rotujen sisällä selvää geneettistä jakautumista, esimerkiksi käyttö- ja näyttölinjoihin jakautunut saksanpaimenkoira koostuu geneettisestikin kahdesta selvästi erillisestä populaatiosta. Yksi syy koirien geneettiseen monimuotoisuuteen voi olla mutaatio meioosin aikaista rekombinaatiota säätelevässä PRDM9-geenissä. Koira on toistaiseksi ainoa nisäkäs, jolla on havaittu mutaatio tässä geenissä.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon koiran ja suden genomien vertailu. Koiralla ja sudella 36 domestikaatioon liittyvää geenialuetta, jotka eroavat toisistaan. Yksittäisenä esimerkkinä luennoitsija mainitsi, että koirat hyödyntävät tärkkelystä paremmin kuin sudet. Syy tähän löytyy koiran ja ihmisen välisestä suhteesta: Ihmisten ruuantähteitä ravinnokseen käyttäneiden koirien/susien esi-isien ruokavalio erosi villien lajitovereidensa ruokavaliosta. Tärkkelyksen hyödyntämiskyky oli eduksi ruuantähteitä ravinnokseen käyttäneille yksilöille, sillä valtaosa ihmisravinnon hiilihydraateista koostuu tärkkelyksestä.

MyDogDNA

Luennon mielenkiintoisinta antia oli ehdottomasti MyDogDNA-hankkeen esittely. MyDogDNA on pilottivaiheessa oleva hanke, jonka tavoitteena on helpottaa koirien geneettisen terveyden kartoittamista.

Tällä hetkellä laajamittainen perimän kartoittaminen edellyttää useiden erilaisten testien ostamista. MyDogDNAn myötä koiran koko perimä pystytään kartoittamaan yhden DNA-testin avulla. Tämä testi antaa tietoa koirayksilön geneettisistä sairauksista, monimuotoisuudesta ja tietyistä ulkomuodollisista seikoista (esim. värit). DNA-tutkimusten tulokset tallennetaan koiran DNA-terveyspassiin, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi eläinlääkäreiden vastaanotoilla hoitopäätöksiä tehtäessä. Kaikkien testattujen koirien tulokset kerätään myös tietokantaan, joka tarjoaa rotuyhdistyksille ja kasvattajille tietoa rodun linjaisuudesta, monimuotoisuudesta ja tautifrekvensseistä.

• Tutustu MyDogDNA-terveyspassin esitteeseen (PDF)

MyDogDNA Breeder -työkalu auttaa kasvattajia etsimään nartulleen sopivimman uroksen: Se etsii koiralle genotyypiltään sopivimman astutuskumppanin huomioiden myös kasvattajan asettamat toiveet (esim. rakenne, luonne ja koetulokset). Ohjelma karsii pois letaalien sairauksien kantajuudet ja nostaa korkeammalle ne yksilöt, joiden kanssa koira saisi mahdollisimman monimuotoiset pennut. MyDogDNAn toivotaan näin tuovan jalostuksen piiriin myös sellaisia jalostusarvoltaan hyviä yksilöitä, jotka tällä hetkellä jäävät varjoon. Toisaalta MyDogDNA voisi myös karsia niitä yksilöitä, jotka kantavat useita eri sairauksia eivätkä ehkä ole siksi jalostusarvoltaan niin hyviä yksilöitä, vaikka terveitä ovatkin.

MyDogDNA-hankkeeseen liittyy tiettyjä ongelmia (esimerkiksi koiramaailman avoimuus tai sen puute sekä patentoidut geenit, joita ei saa testata ilman lisenssejä), mutta ainakin itse pidän sitä erittäin kiinnostavana mahdollisuutena. Luennoitsijan mukaan niin Kennelliitto kuin rotuyhdistyksetkin ovat osoittaneet suurta mielenkiintoa MyDogDNAta kohtaan. Jään mielenkiinnolla odottamaan tuloksia pilottikartoituksesta ja toivon, että MyDogDNA saa tuulta siipiensä alle.