Veden valamia

Sairastelua

11. maaliskuuta 2013

Johan oli tapahtumarikas viikonloppu. Tapahtumarikas kuitenkin hiukan erilaisessa mielessä kuin alunperin oli tarkoitus. Kalenteriin oli merkitty lauantaille kasvattajan järjestämä pentutapaaminen ja sunnuntaille hoitokoirani ”synttärit”. Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi, kun päädyimme lauantaina Viikin pieneläinsairaalan päivystykseeen.

Norppa ei ollut ehtinyt saada edes aamuruokaansa, kun se aloitti lauantaiaamuna hiukan ennen yhdeksää oksentelun. Aamupäivän aikana pentu oli vielä normaali leikkisä itsensä, mutta kun vauhti alkoi hyytyä eikä vesikään pysynyt sisällä, eläinlääkäriasemalta kehotettiin lähtemään päivystykseen, jotta vierasesineen mahdollisuus voidaan sulkea pois ja pentua nesteyttää tarpeen vaatiessa.

Päivystävälle eläinlääkäriasemalle pääseminen olikin sitten oma tehtävänsä. Eläinsairaala Aistissa oli kuuleman tupa täynnä väkeä ja Hertassa puolestaan häslinki päällä, joten molemmista kerrottiin, että eläinlääkärille pääseminen voisi viedä useamman tunnin. Lähdettiin sitten Viikkiin, jossa päästiin eläinlääkäri(opiskelija)n juttusille jo puolessa tunnissa.

Norpalta otettiin perustutkimuksen jälkeen verinäytteet, jotka olivat normaalit. Parvotestinkin oltua negatiivinen suuntasimme röntgeniin. Röntgenkuvissa ei näkynyt selvää vierasesinettä, mutta epäilyttävä kaasukupla kuitenkin. Eläinlääkäri halusi tarkistaa vielä ultraäänellä, että suoliston ja mahalaukun liikkeet ovat normaalit, sillä kaikki tukoksenaiheuttajat eivät kuuleman näy selvästi röntgenissä. Ultrassa oli kuitenkin kaikki ok, joten diagnoosina oli todennäköisimmin raju oksennus-ripulitauti.

Norppa jäi tutkimusten jälkeen vielä muutamaksi tunniksi Viikkiin nesteytykseen ja tarkkailuun. Sieltä se palasi reippaana itsenään illalla ja teki hetimiten ensimmäiset kakatkin sitten aamun.

Sunnuntaiaamuyönä pennun maha meni löysälle. Eläinlääkäri totesi lauantai-iltana Norppaa kotiutettaessa, että ripuli saattaa alkaa myöhemmin. En tosin usko, että tässä on kyse taudin aiheuttamasta ripulista, sillä ”varpusparvien äkillisiä pyrähdyksiä” ei ole esiintynyt sunnuntaisen aamuyön jälkeen. Saimme ohjeen aloittaa ruokinnan kevyesti (keitetyn riisin joukkoon vähän laktoositonta raejuustoa, seitä ja keitettyä kanaa + pikku hiljaa kuivamuonaa), joten epäilen, että ruokavalion muutos pisti pennun mahan sekaisin.

Eilispäivän Norppa oli hiukan normaalia vaisumpi, mutta tänään on jo toinen ääni kellossa. Pitääkin tästä suunnata pihalle tuon energiaa pursuavan pennun kanssa, sillä ulkoilut jäivät viikonloppuna ymmärrettävästi melko vähälle.