Veden valamia

Onnea on sujuva hihnalenkkeily

18. syyskuuta 2013 | 1 kommentti

Latasin heinäkuun lopulla iLuuriini SportsTracker-ohjelman tarkoituksena käyttää sitä kaikilla lenkeillämme. Minkäänlaisia treenitavoitteita ei ole sen puoleen minulla kuin koirallakaan, kunhan huvikseni haluan seurailla lenkkiemme pituuksia ja reittejä. Arvatkaa vaan onko tämä lahopää muistanut käyttää tuota ohjelmaa. No, eipä ole kuin satunnaisesti. Ohjelmaan taltioituneet lenkit kertovat kuitenkin jo suuntaa-antavaa tietoa:

• Lenkkien määrä: 24
• Kesto yhteensä: 33:58:31
• Keskimääräinen kesto per lenkki: 01:24:55

• Kävelty matka yhteensä: 136,13 km
• Keskimääräinen matka per lenkki: 5,67 km
• Pisin kuljettu lenkki: 9,86 km

• Keskinopeus: 4,1 km/h
• Kulutus yhteensä: 7029 kcal

Noihin 24 neljään lenkkiin sisältyy niin reilun parin tunnin metsälenkkejä kuin puolen tunnin hihnapissatuksiakin. Ja kilometrimäärähän on vain se, jonka minä olen kävellyt. Vapaana kulkiessaan Norppa vaeltelee lähettyvilläni, joten sen kulkema kilometrimäärä on taatusti vielä jonkin verran suurempi. Voisin väittää, että Norppa on ollut vapaana tuosta reilusta 136 kilometristä 50±10 kilometriä. Tämä on puhdas veikkaus, mutten usko sen heittävän kovinkaan paljon, koska olen pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan suuntaamaan lenkit paikkoihin, joissa koiraa voi pitää irti.

Tämä onkin loistava aasinsilta aiheeseen hihnakäytös. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin kävellä koiran kanssa, joka kiskoo jokaisen vastaantulijoiden luokse, vaeltelee koko jalkakäytävän leveydellä, syöksyy ahmimaan pientareelle pudonneita omenoita ja ryntäilee tuulen kuljettamien lehtien perään. Nimim. ”Koettu on.” Norpan hihnakäytös alkaa kuitenkin hiljalleen olla sillä mallilla, että sen kanssa kävelee jo ihan mielellään kadulla ja jopa etsii haastavampia ohituksia.

Ihmisten perään hinkumisen Norppa lopetti jo varhaisessa vaiheessa. En tiedä luopuiko se siitä itsekseen vai oliko koulutusyrityksilläni vaikutusta asiaan. Ihmisistä mentiin ohi ”katsekontakti, naks ja namia” -periaatteella elikkäs naksautin ja palkitsin aina, kun Norppa käänsi katseensa vastaantulijasta minuun. Ihmisistä mennään nykyään niin hyvällä draivilla ohi, että palkitsen enää kaikkein haastavimmista ohituksista. Näitä ovat esimerkiksi lapset, muutoin äkkinäisiä liikkeitä tekevät ihmiset ja vastaantulijat kapealla väylällä. Ihmisten ohituksissa ei siis ole enää suuremmin ongelmia. Silloin tällöin tulee vastaan joku, jota Norppa pysähtyy tuijottamaan syystä tai toisesta. Näistäkin päästään kuitenkin yleensä ohi muutamalla ”Ohi!”-kehotuksella.

Koirien ohituksissa yritin käyttää samaa taktiikkaa kuin ihmisten ohittamisessa, mutta Norppa on niin täpinöissään muista koirista, että se ei todellakaan ota noin vain vahingossakaan katsekontaktia minuun. Olin jo jossakin vaiheessa heittämässä kirvestä kaivoon, koska ohituksemme olivat lukuisista koulutusyrityksistäni huolimatta kuin sirkusta konsanaan. Nyt olemme viimein löytäneet yhteisen sävelen, joka toimii jo noin 80 %:ssa ohituksia. Sen avulla olemme päässeet nätisti ohi jopa useammasta suuremman luokan remmirähjästä.

Kaiken A ja Ö on se, että mä päätän mennä enkä meinata ja otan Norpan huomion itseeni tarpeeksi aikaisin enkä yksinkertaisesti anna sille tilaisuutta innostua vastaantulijasta. Tämä onnistuu kehumalla, kehumalla ja kehumalla. Jos annan Norpalle ohi-käskyn ja kävelen ohituksen muuten ääneti viilipyttynä, ohitus lässähtää kasaan heti alkumetreillä. Kun kehun koiraa vuolaasti oikeasta käytöksestä ohituksen aikana, se keskittyy minuun eikä vastaantulevaan koiraan. Namejakaan ei tarvitse syöttää kuin liukuhihnalla. Riittää, kun annan yhden Norpan huomatessa vastaantulijan ja kääntäessä katseensa minuun, ja toisen sitten, kun ollaan päästy nätisti ohi. Pahimpia remmirähjiä ohitettaessa olen tosin palkinnut ruualla hiukan tiheämmin varmistaakseni onnistuneen ohituksen.

Mikäli Norppa pääsee kääntämään huomionsa vastaantulevaan koiraan, peli on 50-50. Vilkuilun onnistun vielä katkaisemaan ja toisinaan pidemmänkin katseen, mutta jos Norppa ehtii kerätä kierroksia vastaantulijasta, peli on usein menetetty. Näissä tilanteissa olen väistänyt pientareelle, koittanut parkkeerata itseni koirien väliin ja pyrkinyt istuttamaan Norpan aloilleen vaihtelevalla menestyksellä.

Muusta hihnakäytöksestä sen verran, että Norppa tietää mitä ”ei vedä”, ”ohi”, ”mentiin”, ”ei ota” ja ”irti” tarkoittavat. Se kuinka hyvin niitä noudatetaan on tosin asia erikseen. Norppa poikkoilee vielä jonkin verran edestakaisin hajujen, ruuaksi kelpuuttamiensa herkkujen ja liikkuvien lehtien perässä, mutta osaa yleensä himmata vasemmalle sivulleni ”ei vedä” -käskyllä. Erityistä työstöä vaativat varsinkin ”ei ota”- ja ”irti”-käskyt. Koira luopuu tupakka-askeista, nenäliinoista yms. suosiolla, mutta banaaninkuorten, omenoiden ja muiden ruuantähteiden metsästämisessä ja popsimisessa se tavoittelee maailmanennätysaikoja.

P.S. En tiedä onko Norppa niin fiksu, että se yrittää jallittaa meikäläistä vai luuleeko tuo, että sen täytyy merkata roskat. Norppa harrastaa toisinaan nimittäin sitä, että se parkkeeraa itsensä roskien viereen, iskee kirsunsa roskaan kiinni ja tuijottaa mua odottavasti kulmiensa alta. Jos en anna ”ei ota” -käskyä ja palkitse oikeasta toiminnasta, se saattaa kokeilla roskaa varovasti hampaillaan ja tuijottaa sitten taas mua odottavasti.

Ohjattavuutta pillillä ja käsimerkein

14. syyskuuta 2013 | 2 kommenttia

Kenttäkurssikiireiden vuoksi Norpan treenaaminen jäi elo-syyskuun vaiheessa minimiin, mutta siitä huolimatta olemme saaneet jotain aikaankin. Treenimme ovat keskittyneet hiljan pitkälti ohjattavuuteen: luoksetuloon, pysähtymiseen ja suuntiin, joihin on liitetty käsimerkit ja osaan pillikäsky.

Aloin opettaa Norppaa pillille ennen kenttäkurssin alkamista ja kaksi perustavanlaatuista pillikäskyä (pysähtyminen ja luoksetulo) alkavat olla jo hyvällä mallilla. Norppa reagoi pilliin paljon sähäkämmin kuin sanalliseen huuteluun, esimerkiksi pillitetty luoksetulo on paljon nopeampi kuin ns. ”normaali luoksetulo”. Suuntiin (vasen, oikea ja taakse) en ole pilliä toistaiseksi liittänyt, sillä sen käyttö vaatii vielä vähän harjaantumista minulta itseltäni.

Tässä vielä kooste Norpan hallitsemista, ohjattavuuteen liittyvistä käskyistä:

Sanallinen käsky	Pillikäsky	Käsimerkki
tänne	pii pii	Molemmat kädet alaviistossa (45 asteen kulmassa)
stop	piiii	Oikea käsi ylhäällä
vasvas (= vasen)	ei ole toistaiseksi	Vasen käsi sivulla (90 asteen kulmassa)
oikoik (= oikea)	ei ole toistaiseksi	Oikea käsi sivulla (90 asteen kulmassa)
taakse	ei ole toistaiseksi	Pystyssä oleva oikea käsi tekee nopean liikkeen eteenpäin
etsi (= lähihaku)	pipipipipipipi	– (treenit pillitysten osalta vielä hyvin alkuvaiheessa)

Norppa hallitsee pillitykset ja käsimerkit hyvin ohjattavuustreeneissä ja vapaana ulkoillessaan. Ongelmaksi on kuitenkin osoittautunut niiden liittäminen noutotilanteisiin. Norppa työskentelee noutaessaan niin itsenäisesti, että hakemis-/etsimistoimintaa vaikea katkaista pillillä tai sanallisestikaan. Seuraavaksi pitäisikin sitten keksiä kuinka koiran saisi kuulolle näissä tilanteissa…

Takaisin sorvin ääreen

14. syyskuuta 2013 | 2 kommenttia

Edellisestä merkinnästä on ehtinyt vierähtää jo tovi, sillä mennyt kuukausi täyttyi allekirjoittaneen osalta mm. kasvillisuuskartoituksista, vesi- ja planktonnäytteenotosta sekä kalaverkkojen kokemisesta. Neljän viikon kenttäkurssi on nyt onnellisesti takanapäin, joten lienee aika päivitellä hieman Norpan kuulumisia. Treenikuulumisia on luvassa seuraavassa merkinnässä (yllä).

Monet lapset ovat viime aikoina vallan ihastuneet Norppaan ja juosseet tiheään tahtiin moikkailemassa sitä. Tämä on osoittautunut loistavaksi siedätyshoidoksi koiralle, joka näyttää vierastavan lapsia. Ymmärtäähän sen, että pienet ihmiset ovat sangen epäilyttäviä äkkinäisten ja yllättävien liikkeidensä vuoksi. Rauhallisen silittelyn ja makupalojen syöttämisen ansiosta Norppa tervehtii tuttuja lapsia jo innokkaasti häntä vispaten.

Kävimme viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa koirapuistossa niin, että siellä oli useampia muitakin koiria paikalla. Norppa oli menossa puistoon kovalla innolla, mutta pieni jännitys iski päälle, kun viisi muuta puistoilijaa tulivat tekemään tuttavuutta. Muiden karvakuonojen tutustumisinnon hiukan laannuttua, Norppa uskaltautui painimaan labbista muistuttavan sekarotuisen ja puolivuotiaan saksanpaimenkoiran kanssa.

Norppa joutui ensimmäisten juoksujensa ja kenttäkurssini vuoksi ulkoilemaan hihnassa käytännössä jatkuvasti reilun kuukauden ajan. Tämä oli oiva tilaisuus harjoitella ohittamista. Meille haastavimmaksi osoittautunut vastaantulevien koirakoiden ohittaminen on alkanut hiljalleen sujua. Vielä on paljon tekemistä, mutta viimeisen kuukauden aikana tapahtunut harppaus on ollut huomattava parannus aiempaan.

Mitäs muuta… Norppa sairasti ensimmäisen (hiivan aiheuttaman) korvatulehduksensa taannoin. Sitkeä, kuukauden päivät kestänyt korvatulehdus on kuitenkin nyt nitistetty. Pitää nyt seurailla tuon koiran korvia. Jos hiivaa ja tulehdusta pukkaa uudelleen, edessä on luultavasti ruokinnan muuttaminen. Tällä hetkellähän meillä syödään Orijen Puppy Large -kuivamuonaa. Ruokinnasta puheenollen, lunastin Norpalle eilen ilmaisen MUSH B.A.R.F. Vaisto-aterian. Tarkoitus olisi syöttää tuo Norpalle sen omien pentunappuloiden rinnalla ja kirjoitella sitten ajatuksia kyseisestä sapuskasta.

Lopuksi ihan vaan vinkkinä kaikille, että joskus kannattaa haahuilla päämäärättömästi, koska silloin saattaa törmätä mitä upeampiin paikkoihin. Tässä kuvasatoa sellaisista paikoista viime viikonlopulta ja tältä päivältä:

Norppa ja Norpan lempipaikka

25. elokuuta 2013 | 2 kommenttia

Vähän on jo ahdasta, mutta vielä sopii!

Norppa matkusti ensimmäiset automatkansa pyykkikorissa. Vielä nykyäänkin sen löytää usein pyykkikorista seisomasta/istumasta/makaamasta, jos sellainen sattuu unohtumaan hetkeksi lattialle. En tosin tiennyt Norpan mahtuvan enää koriin täysin makuulleen, mutta näin sopuisasti se kierähti sinne kerälle.

Profiiliviritelmiä

13. elokuuta 2013 | ei kommentteja

Ja paino todellakin sanalla viritelmiä, koska ongelmiahan meillä seisotuksessa vielä riittää. Niistä suurimpina se, että Norppaa ottaa sitkeästi katsekontaktia, jolloin kaula menettää luonnollisen asentonsa ja koko koira nojaa taaksepäin. Tähän ratkaisuksi ajattelin kokeilla jonkinlaista käsimerkkiä, johon haluan Norpan suuntaavan katseensa. Pitää kuitenkin opiskella vielä vähän lisää aiheesta, erityisesti Gerard O’Shean opit kiinnostaisivat suuresti.

Toinen suuri ongelma ovat koivet, jotka eivät tahdo asettua oikein nätisti. Norpan takajalat jäävät usein joko rungon alle tai sitten leveään haara-asentoon. Etujalat eivät puolestaan halua pysyä rinnakkain. Koipiongelmiin minulla ei ole vielä ratkaisuideoita, mutta Google käy kuumana.

P.S. Loppukevennyksenä Norpan oma näkemys kehäkettuilusta:

« uudemmat merkinnät — vanhemmat merkinnät »