Veden valamia

Perusasentoon laatikkometelmällä

13. elokuuta 2013 | ei kommentteja

Luin taannoin niin sanotusta laatikkomenetelmästä, jonka avulla koira on varsin helppo opettaa käyttämään takapäätään oikein sivulletulossa ja käännöksissä. Tässä norjalainen opetusvideo kyseisestä menetelmästä:

Olemme Norpan kanssa ehtineet jo treenata sivulletuloa melko paljonkin ja Norppa tulee kyllä kivasti sivulle, mutta perusasento jää herkästi vinoksi. Takapää ei siis tahdo pysyä aina täysin etupään mukana. Päätin ottaa tämän menetelmän käyttöön suoristaakseni perusasentoa ja opettaakseni Norpalle takapään käyttöä.

Laatikkotreenejä on nyt viikon verran takana ja takamus pyörii hienosti mukana! Seurasin melko tarkkaan videon ohjeita, mutta vaihdoin laatikon (aka pesuvadin) pienempään kulhonkanteen ennen kuin luovuin apuvälineestä täysin. Teemme tällä hetkellä harjoituksia välillä apuvälineen kanssa ja välillä ilman. Vadin/kannen kanssa Norppa osaa jo pyörähtää hienosti suoraan perusasentoon. Ilman apuvälinettä kriteerit täytyy pitää vielä toistaiseksi alhaisempina, mutta koira on selvästi alkanut kiinnittää huomiota takapäänsä sijaintiin.

Oikea paikka on vielä vähän hakusessa ilman kantta, mutta Norppa on viikon aikana alkanut oikeasti pysytellä sivullani ilman, että joudun kokoajan kannustamaan sitä mukaan. Voin ottaa askeleen suuntaan tai toiseen ja koira todella tulee mukana pyrkien oikeaan asentoon.

Laatikkoharjoitusten alettua sujua olemme harjoitelleet myös vastapäivään pyörimistä / vasemmalle kääntymistä. Aloitin harjoitukset kävelemällä itse koiran ympärillä ja palkitsemalla aina, kun etujalat pysyivät kutakuinkin paikallaan takapään pyöriessä. Tämä osoittautuikin helpoksi tehtäväksi laatikkoharjoitusten jälkeen, joten vaikeutin harjoitusta varsin pian alkamalla itse pyöriä paikallani. Koiran takamus ei vielä pysy aina ihan mukana, mutta selvää yritystä on ilmassa!

Palkitsemisesta ja vireestä

2. elokuuta 2013 | ei kommentteja

Mitä nyt vähän labbiksista tiedän, väitän, että Norppa on rotuisekseen rauhallinen tapaus. Sen kanssa ei ole tarvinnut juuri harjoitella rauhoittumista tai malttia, koska se on pienestä pitäen osannut heittäytyä pitkäkseen, jos mitään mielenkiintoista ei tapahdu. Höseltämisen ja häsläämisen jalon taidon se hallitsee vain harvoissa ja valituissa tilanteissa. Näiden piirteidensä vuoksi Norppa on varsin vaivaton arjessa ja helppo ottaa mukaan liikenteeseen. Niin paljon kuin Norpan hötkyilemättömyydestä pidänkin, sillä on myös kääntöpuolensa. Nimittäin, Norpan vireen nostaminen koulutustilanteissa on osoittautunut haastavaksi tehtäväksi. Olen itsekin samantyyppinen luonne, joten ollaan välillä kumpikin pönötetty treeneissä hölmöinä tahoillamme.

Lukemani perusteella koiralle kannattaa ensin opettaa tekniikka ja vasta sitten alkaa nostaa virettä. Tällä periaatteella olen aikani treenannut ja mulla on hetkittäin ollut varsin mallikelpoinen esimerkki lahnaksi heittäytyvästä koirasta. Näyttelylinjainen labbis nyt ei muutenkaan ole mikään käyttöbortsun kaltainen tykki, mutta Norppa menettää äkkiä mielenkiintonsa koko touhuun. Aloin jo pari viikkoa sitten ymmärtää, että nykyinen taktiikka ei vaan toimi meillä. Nyttemmin mua kehotettiinkin jo harjoittelemaan reippaasti vireen nostamista ja hiomaan yksityiskohtia vasta sitten, kun Norppa oppii toivottavasti itsekin nostamaan virettään huomatessaan treenien alkavan.

Mun täytyy opetella lirkuttelemaan koiralle ja leikkimään Norpan kanssa ihan kunnolla. Lelulla saan vauhtia ja nameilla tarkkuutta, mutta jälkimmäisten kanssa täytyy olla varovainen, jottei koiran vire laske liian alas. Ruokakupin tuominen koulutustilanteeseen (= ruokapalkka tulee kupista) pitää vireen hyvänä ruoalla palkitessa.

Vireen nostamiseen tuo haastetta vielä se, että Norppa vaikuttaa toisinaan hiukan epävarmalta. Oletan tämän kuuluvan ikäkauteen/kehitysvaiheeseen, mutta minun täytyy siis paitsi innostaa myös kannustaa koiraani. Onnistumisen tuomaa varmuutta me ollaan alettu hakea temppuilun merkeissä niin kotona kuin ulkoillessakin. Vain mielikuvitus on rajana temppuja kehitellessä: lyhtypylväiden tai puiden kiertäminen, kiville kiipeily, kaatuneen puunrungon ali ryömiminen, ”kadonneiden” avainten ilmaiseminen tai vaikka tassun nostaminen kannolle.

Jos jotakin olen jo oppinut, niin sen, että Norppaa tulee palkita tiheästi ja kriteerejä nostaa pienin askelin, mutta riittävän nopeasti. Sheippaus kunniaan! Harjoitusten pituus täytyy pitää lyhyenä ja toistojen määrä maltillisena. Kompastuskiveksi muodostuu liian usein se, että heittäydyn liian ahneeksi enkä osaa lopettaa silloin, kun koira tekee innokkaasti ja toimii haluamallani tavalla. Kait sitä on vaan opetettava itselleen malttia ja pitkäjänteisyyttä.

Katsaus viime päivien treeneihin

Joidenkin juttujen kohdalla voin toki hioa jo yksityiskohtiakin. Tätä olen tehnyt muun muassa sivulletulossa ja noudoissa. Noutojen luovutuksissa on muuten tapahtunut hurjaa edistystä jo parissa päivässä! Norppa on selvästi alkanut ymmärtää, että damista päästetään irti vasta kiitos-sanan raikuessa. Voin nyt kumartua Norpan suuntaan ja jopa tarttua damiin ilman, että se putoaa heti koiran suusta. Tähän on päästy ihan vaan naksuttimen ja namien avulla.

Olen edelleen kahden vaiheilla mitä namipalkkauksen kannattavuuteen noudoissa tulee, mutta Norppa tuntuu menettävän mielenkiintonsa noutamiseen, jos palkkiona ovat vain vuolaat kehut ja rapsutukset. Ajattelin kokeilla lähipäivinä erilaisia palkkauskeinoja (pitäisi vain keksiä namien, vetoleikkien ja pallon perässä säntäilyn rinnalle muitakin ideoita) ja katsoa kuinka koiran vire pysyy niillä yllä.

Luovutusten ohella ollaan otettu nyt sivulletuloa ja seuraamista. Seuraamista harjoittelimme jo keväällä, mutta se on jäänyt sittemmin täysin muiden asioiden varjoon. Aloitinkin seuraamisen opettamisen ihan alkeista ja painotan nyt erityisesti liikkeellelähtöjä. Keväällä Norppa seurasi lyhyitä matkoja hyvässä kontaktissa, mutta liikkeellelähdöt tuottivat ongelmia: katse siirtyi eteenpäin ja/tai koira jäi istumaan paikalleen kuin tatti. Nyt olen ottanut vain askeleen tai kaksi ja palkinnut suorituksia, joissa takapuoli nousee maasta ja Norppa ainakin selvästi yrittää pitää katsekontaktin.

P.S. Norppa spurttasi eilen metsässä kohti toista koiraa, mutta pysähtyi kuin seinään huutaessani sitä nimeltä. Käännyin ympäri kutsuen Norppaa luokseni ja valtavaksi yllätyksekseni Norppa lähti kuin lähtikin minun perääni eikä toisen koiran luokse! Olin ja olen edelleen aivan ällikällä lyöty.

Suo, frisbee ja Norppa

29. heinäkuuta 2013 | 2 kommenttia

Työnsarkaa noutojen osalta

27. heinäkuuta 2013 | ei kommentteja

Norppa taitaa olla poikkeuksellisen herkkä lämmölle, koska se tuntuu käyvän puoliteholla heti, kun elohopea ylittää +20 °C. Lenkkeily onkin jäänyt viime päivinä vähän vähemmälle painottuen aamuihin ja iltoihin. Tänään suuntasimme suolle, koska ajattelin, että siellä voisi olla viileämpi ulkoilla. Norppa löysi kuin löysikin viilennyksen mutakylvyistä ja turvenaamioista.

En ole viime aikoina uskaltanut pitää Norppaa kovinkaan paljon vapaana, koska se vaikutti tosiaan unohtaneen korvansa jonnekin. Olemmekin nyt viikon verran treenanneet tehostetusti luoksetuloa. Norppa oli tänään pitkästä aikaa kunnolla irti ja sain ilokseni huomata, että treeni näyttäisi tuottaneen tulosta. Tai sitten tuo on vaan löytänyt korvansa taas ainakin hetkeksi. Luoksetulosta on tullut paitsi aiempaa varmempi myös huomattavasti vauhdikkaampi, mikä johtunee lelulla palkkaamisesta.

Luoksetulon ohella ohjelmassa on ollut runsaasti noutoja. Norpalla ei ole ollut oikein mielenkiintoa tuoda damia minulle, joten olemme keskittyneet palautuksiin. Yritin aikani saada koiraa damin kanssa luokseni kutsumalla, innostamalla, juoksemalla vastakkaiseen suuntaan ja piiloutumalla pensaiden taakse – kaikilla tuloksetta. Norppa vain tuijotti minua dami suussaan tai tiputti sen niille sijoilleen ja ryntäsi luokseni tyhjin suin.

Kun mikään edellä olevista tavoista ei toiminut, lyhensin noutoetäisyyden todella lyhyeksi ja päätin kokeilla palkata namilla. Johan alkoivat palautuksetkin toimia! Norppa jää toisinaan edelleen seisomaan paikoilleen dami suussaan, mutta tulee nyt kutsuttaessa luokse damin kanssa. Namipalkkauksessa on vain yksi ongelma, josta olin tietoinen jo ennen niiden käyttöönottoa: dami tulee kyllä hienosti mulle asti, mutta putoaa usein varpaideni eteen. Nyt aletaan sitten nähdä vaivaa sen eteen, että palautukset tulisivat käteeni asti.

Nyt viimeisen viikon aikana olen alkanut ymmärtää, että Norppa ei jaksa kovinkaan montaa peräkkäistä toistoa oli sitten kyse noudoista tai tottiksesta. Noutoja kannattaa ottaa tällä hetkellä vain 3-4 lyhyttä tai 1-2 pitempää kerrallaan, koska sen jälkeen Norpan mielenkiinto alkaa laskea kuin lehmän häntä.

Lainasin taannoin kirjastosta palkitsemiseen perustuvasta tottelevaisuuskoulutuksesta kertovan Tavoitteena täysi kymppi -kirjan. En ole varma riittääkö mulla kärsivällisyys tokon hiomiseen, mutta ainakin omaksi iloksi harrastelu ei olisi hullumpaa. Tai oikeastaan, varsinaista tottelevaisuuskoulutusta enemmän mua kiehtoisi rally-toko. Noh, katsotaan.

Viestin loppuun vielä parit palloleikit. Norppa sai riehua narupallon kanssa, kun oli ensin keskittynyt tovin tottikseen. Otimme sivulletuloja sekä paikallaanmakuuta ja luoksetuloja.

Ensimmäisiä vesinoutoja

14. heinäkuuta 2013 | 2 kommenttia

Lisää uittokuvia luvassa! Norppa sai taannoin alennusmyynnistä pelastusliivit. Nuo on tarkoitettu nimenomaan uimista opettelevalle koiralle eivätkä sovellu veneilykäyttöön. Liivit pääsivät testiin eilen.

Pelastusliivit antoivat Norpalle selvästi varmuutta uimiseen, tai pikemminkin siihen hetkeen, kun jalat irtoavat pohjasta. Kääntöpuolena oli tosin takajalkojen täydellinen käyttämättömyys. Norppa ui eilispäivän ja hetken vielä tänäänkin liivien kanssa, mutta ne saivat uintitekniikan tähden jäädä rannalle. Vaikka pelastusliivit lähtivät, niiden tuoma itsevarmuus jäi. Norppa näytti ensimmäisen kerran innostuvan uimisesta ihan tosissaan.

Uintitekniikka paranee kyllä koko ajan, mutta vauhdin kasvaminen toi aivan uusia asioita ilmi. Pelastusliivien poisottamisen myötä Norppa otti taas takajalkansa käyttöön, tosin turhan heikosti edelleen. Mitä enemmän vauhtia uimiseen tuli, sitä herkemmin etutassut kauhoivat hetkittäin ilmaa. Pääsääntöisesti Norppa ui kuitenkin tasaisesti ja maltilla, mitä nyt unohtaa potkia takajaloillaan. Harjoitusta lisää vaan.

Aijai, damin hakeminen vedestä osoittautui superkivaksi jutuksi! Maalla palautukset eivät suju tällä hetkellä kovinkaan kehuttavasti, sillä Norppa koittaa joko haastaa ”Ota kiinni jos saat!” -leikkiin tai käy vain katsomassa, että tänne se dami tipahti ja jatkaa sitten omia touhujaan. Damin hakeminen uimalla taisi olla niin hauskaa, että se kannatti palauttaa mulle heittojen välissä.

Koirien murrosiän olemassaolo jakaa mielipiteitä. En osaa kertoa omaa kantaani, mutta jotakin sen suuntaista on meillä selvästi ilmassa. Mahtavatko ensimmäiset juoksut tehdä tuloaan vai mistä lie kyse, kun peruskäskyt luoksetulosta lähtien kaikuvat tällä hetkellä vähän turhankin usein kuuroille korville. Ei-sanan käyttö puolestaan lietsoo vain kahta kauheammin ja uusien asioiden opettelu ei voisi usein vähempää kiinnostaa. Joinakin päivinä olen ollut täysin vakuuttunut siitä, että tuon pienet aivot ovat korvautuneet umpiluulla.

No joo, osaa se olla ihan söpö ja tottelevainenkin neiti edelleen. Siis jos niin haluaa.

« uudemmat merkinnät — vanhemmat merkinnät »