Veden valamia

Aivot narikassa – noo, vähän onnistumisiakin

21. lokakuuta 2013

Väliviikon kunniaksi on luvassa vähän pidemmälti tekstiä meidän viime aikaisista kuulumisista, lähinnä koulutuksesta.

Irtipito ja luoksetulo

Norppa tuntuu tällä hetkellä jättävän korvansa herkästi narikkaan uloslähtiessämme, joten olen joutunut katselemaan irtipitopaikkoja vielä aiempaakin tarkemmin. Tänään päätin, että vapaana juoksentelu rajoittuu toistaiseksi liinassa ulkoiluun, niin ärsyttävää kuin liinan kanssa pelaaminen metsässä onkin. Vapaaksi päästän tuon vain joissakin todella syrjäisissä paikoissa.

Ongelmana ovat vastaantulijat, sillä Norppa ampaisee pää viidentenä jalkana näiden luokse kuullessaan heidän äänensä. Jos se menettää näkö- ja kuuloyhteyden, saan sen luokseni juoksemalla itse vastakkaiseen suuntaan. Mikäli vastaantulijat pysyvät näkö- ja kuuloetäisyydellä, Norppa ei edes muista olemassaoloani. Liinalla saan katkaistua päättömän ryntäämisen ja Norppa ottaa muhun lopulta kontaktin huomatessaan, ettei pääsekään vastaantulijan luokse. Näin pystyn palkitsemaan sen pysähtymisestä ja odottamisesta. Tarkoitus olisi treenata luoksetuloakin vastaantulijoiden läheisyydessä, kunhan koiran kierrokset näyttävät laskevan sopivasti.

Ainoa ongelma on, että mikään kokeilemani palkkio ei tunnu voittavan vastaantulijoihin kohdistuvaa mielenkiintoa. Oma kuivamuona, keitetty kana, Natural Menu ja kuivatut broilerinsydämet uppoavat kaikki samanlaisella ruokahalulla, mutteivät päihitä vastaantulijoita. Seuraavaksi ajattelin kokeilla kissanruokaa palkitsemismielessä, sillä se on ilmeisesti monien koirien mielestä varsinaista superherkkua. Leikkiminenkään ei oikein onnistu, kun vastaantulijoita pitää vilkuilla vähän väliä. Mietinkin, että jos vastaantulija on kiinnostavampi kuin palkkio, toimivatko namit tai leikki oikeastaan kohtaamistilanteissa palkkiona ollenkaan?

Olen palkinnut Norppaa myös antamalla luvan tervehtiä vastaantulijaa, jos tämä on ollut siihen myötämielinen. Ajatuksenani on ollut, että koira oppisi lukemattomien toistojen jälkeen, että pysähtymisestä ja odottamisesta seuraa se kaikkein mieluisin asia: lupa tervehtiä vastaantulijaa. Tämä tosin vaatii ehkä sen, että Norppa ei pääsisi koskaan enää karkaamaan vastaantulijan luokse ilman lupaa, joten en sitten tiedä kuinka toimiva keino se on.

Kontakti ja hallinta

Korvien katoilemisen myötä olemme alkaneet treenata kontaktia entistä ahkerammin mitä erilaisemmissa paikoissa. Norppa toimiikin mainiosti hihnalenkeillä kadulla lukuisten häiriöiden keskellä: olemme kohdanneet muun muassa työmaakoneita, juoksevia ja kirkuvia lapsia sekä toisia koiria ja kaikista näistä on selvitty ainakin melkolailla kunnialla. Ongelmaksi ovat viimeaikoina muodostuneet nimenomaan metsälenkit, joilla ne yksittäiset vastaantulijat ovat ainoita häiriötekijöitä.

Aion jatkossa teettää Norpalla metsässä aiempaa enemmän erilaisia pieniä tehtäviä, esimerkiksi pöhköjä temppuja sekä avainten ja namien etsimistä. Josko minusta tulisi näin mielenkiintoisempi myös metsässä. Luoksetuloja treenataan kuten aiemminkin sekä pillillä että tänne-käskyllä. Jos löydän Norpalle jonkin superherkun, otan sen pillikäskyn palkkioksi ja yritän parhaani mukaan rakentaa pillityksestä ehdottoman. Pillitetty luoksetulo on edelleen tänne-käskyä nopeampi ja tehokkaampi, kiitos lelulla palkitsemisen, muttei sekään tällä hetkellä riittävän varma.

Toko ja noutujutut

Todettakoon heti alkuun, että noutojutut ovat jääneet viime viikkoina vähemmälle tarkoituksella. Ajattelin tällä viikolla kokeilla, josko pitkä tauko olisi tuonut vähän intoa noutoihin. Tämän päivän treeni enteili hyvää, sillä kävin pellolla ottamassa sivulletuloa ja nome-seuraamista. Kun viimeksi useita viikkoja sitten yritin tehdä koiran kanssa pellolla yhtään mitään, se keskittyi vain ja ainoastaan maan nuuskuttamiseen. Nyt pienen alkukankeuden jälkeen sekä sivulletulo että seuraaminen toimivat varsin kivasti. Eivät ihan yhtä loistavasti kuin kotona, mutta paremmin kuin koskaan aiemmin ulkosalla.

Tokoa olemme tehneet viime aikoina vain ja ainoastaan kotona sisällä. Pitäisi siirtää niitäkin pikkuhiljaa ulos haastavampiin ympäristöihin. Norpan perusasento on suoristunut kummasti, kun käytin laatikkomenetelmää ja aloin kiinnittää huomiota palkkaukseen (palkka pään vasemmalta puolelta). Norpan rintamasuunta on toisinaan jopa liikaa vasemmalle, joten pitää olla varovainen tämän suhteen. Paikka on vielä hienoisesti hakusessa, sillä koira istahtaa usein pikkaisen liian eteen. Seuraamisessa olemme kiinnittäneet taas huomiota liikkellelähtöihin ja siihen, että katsekontakti säilyy takapuolen noustessa maasta. Hitaassa vauhdissa katse pysyykin ylhäällä, mutta hiukankin nopeampi liikkeellelähtivauhti ja katse putoaa heti eteen. Näiden ohella olemme harjoitelleet seuraamisen kestoa, käännöksiä ja liikkeestä maahanmenoa. Niistä lisää ehkä myöhemmin.

Nouto- ja tokotreeneihin liittyen minulla onkin tällä hetkellä paljon iltalukemista: Taisinkin jo aiemmin kertoa lainanneeni kirjastosta Tavoitteena täysi kymppi -tokokirjan. Sain myös taannoin labbiksen metsästyskaverikseen kouluttaneelta opiskelukaverilta lainaksi Noutajan metsästyskoulutus ja Noutajan pennusta metsästyskoiraksi -nimiset kirjat. Erityisesti ensinmainitussa on todella hyviä kaavioita ja vinkkejä erilaisista harjoituksista. Taidan iskeä sen ja tuon tokokirjan joululahjatoivelistalle.

Hieman ohi aiheen todettakoon, että myös näyttelyseisonta ja ravaaminen ovat olleet ahkerassa harjoittelussa, sillä olemme menossa lauantaina Labbiskerhon Puppy & Veteran Show’hun. Profiiliviritelmä-postauksen jälkeen opetin Norpan tuijottamaan käsimerkkiäni, jotta se ei seistessään tuijottaisi liian ylös. Norppa seisoo nykyään todella reippaana ja ryhdikkäänä! Takajalat harottavat välillä vähän turhan levällään ja etujalat eivät tahdo aina pysyä vierekkäin, mutta muuten esiintyminen on nähdäkseni oikein hienoa. Harjoittelua kaipaa lähinnä seisotuksen kesto, sillä jos en anna namia riittävän nopeasti, Norppa alkaa polkea vuoron perään jokaisella jalallaan. Ilmeisesti se kuvittelee, että en ole tyytyväinen niiden sijaintiin.

Pöhköt temput

Sitten niitä pöhköjä temppuja, joihin viittasin jo aiemmin tekstissä. Norppa tykkää ihan hulluna uusien temppujen opettelemisesta, joten olemme harjoitelleet jos minkälaisia turhanpäivisiä juttuja: lelujen kantamista laatikkoon, lelujen tunnistamista nimen perusteella, vilkuttamista, ”pupuasentoa”, jalkojeni pujottelemista, kuolleen leikkimistä, kumartamista, jalkojeni välissä peruuttamista jnejne. Johan meillä alkaa olla jo liikkeet kokonaiseen koiratanssiesitykseen!