Veden valamia

Tulevan viikonlopun suunnitelmia

14. toukokuuta 2013 | ei kommentteja

Olen ollut kolme viimeistä viikonloppua kiinni töissä, mutta nyt on edessä vihdoin vapaa viikonvaihde. Harkinnassa onkin ensimmäinen mätsärivierailu Norpan kanssa (la 18.5. Sahaajankadun kenttä, Herttoniemi). Kävin sitä silmällä pitäen ostamassa näyttelyhihnan ja olemme harjoitelleet ahkerasti sekä seisomista että ravaamista. Molemmat sujuvat hienosti tutussa ja rauhallisessa paikassa, mutta en tosin ole vielä aivan varma uskallammeko ilmoittautua kehään vai tyydymmekö vain katselemaan. Norpalle tekisi ihan hyvää opetella jo pelkästään rauhoittumaan muiden koirien lähellä.

Muita kummempia kuulumisia ei oikeastaan tällä hetkellä ole kertoa. Paitsi, että Norpan kaikki kulmahampaat ovat vaihtuneet pysyviin. Osa poskihampaista on vielä vaihtumatta ja pysyvät kulmuritkaan eivät ole vielä täydessä mitassaan, mutta likalla alkaa pikkuhiljaa olla aikuisen hurrrja hammaskalusto.

Kuvasatoa lenkiltä, osa X

8. toukokuuta 2013 | 2 kommenttia

+19 °C ja kaunis keväinen sää – kyllä kelpaa lenkkeillä!

Eräs maanantainen lenkki

6. toukokuuta 2013 | ei kommentteja

Harjoiteltiin tänään päivälenkin yhteydessä seuraamista, luoksetuloa ja muutamia noutoja. Seuraaminen ja luoksetulo sujuvat jo yleensä varsin hienosti, mutta noutaminen vaihtuu helposti sunnuntaikävelyksi. Paria noutoa enempää ei kannata yhdellä harjoituskerralla ottaa, koska pennun mielenkiinto tuntuu sammuvan nopeasti. Olen myös alkanut hiljalleen opettaa Norpalle sivulletuloa ja ainakin jotakin niin sanotun perusasennon suuntaista.

Sitten plutattiin ihan huolella. En usko, että se oli itse tarkoitus, mutta pentu tavoitteli vesimittareita (mokomat härnäsivät sitä!) ja taisi arvioida syvyyden väärin. Norppa pääsi vedestä ylös yhtä nopeasti kuin oli sinne joutunutkin, mutta vahinko oli pentuhepulin arvoinen suoritus.

Traumoja ei yllättävästä uintireussusta näyttänyt jääneen, sillä pentu kahlaili pian hepuloinnin jälkeen taas vanhaan malliin rantavedessä. Jos joku ihmettelee veden samean ruskeaa väriä, se johtuu virran mukanaan kuljettamasta aineksesta. Kävelimme pienen, rauhallisesti virtaavan joen rantaa.

Paluumatkalla tuli rusakko ensimmäistä kertaa eteen. Se lähti tietenkin vauhdilla pakoon. Norppa otti lyhyen spurtin jänöjussin perään, mutta palasi jo muutaman laukka-askeleen jälkeen tutkimaan paikkaa, josta rusakko lähti liikkeelle. Korvat koiralta kuitenkin katosivat kokonaan (se ei tosin liene yllätys).

Kesän suunnitelmista sen verran, että mätsärit ja vierailu Rajasaaren koirapuistossa pyörivät mielessä. Tarkoitus olisi käydä ensin Norpan kanssa jossakin mätsärissä/kesänäyttelyssä vierailijana, jotta näen miten pystyn handlaamaan tuon, kun ympärillä pyörii useita muita koiria. Toivottavasti päästäisiin sen jälkeen johonkin mätsäriin keräämään vähän kehäkokemusta, jos vaikka uskallettaisiin lähteä kokeilemaan virallista näyttelyä, kunhan Norpalle tulee pentuluokkaan vaaditut 7 kuukautta täyteen heinäkuussa.

PunkkiALARM

6. toukokuuta 2013 | ei kommentteja

Yäääh, nyt se on sitten kohdattu – nimittäin ensimmäinen punkki. Irrotin torstaina Norpan rinnasta kyseisen elukan ja mietin siinä samalla, etten ole tainnut aiemmin edes nähdä moista öttiäistä. En ollut ymmärtänyt hankkia punkkipihtejä, mutta taisin onnistua näpertämään punkin kokonaisena irti tavallisilla pinseteillä kuin ihmeen kaupalla. Kävin jo torstaina hankkimassa punkkilasson ja Norppa sai samana iltana niskaansa Bayvantic-karkotteen. Saas nähdä kuinka tehokkaaksi tuo osoittautuu ja miten sen teho kestää veden kanssa paljon läträävällä koiralla. Olen kuullut ja lukenut pelkästään hyvää kyseisestä aineesta, joten odotukset ovat korkealla.

Aloitin kesätyöt viikko sitten perjantaina, joten en ole ehtinyt raapustella juurikaan kuulumisia. Meillä menee kuitenkin edelleen kaikin puolin oikein mukavasti. Lyhyesti tiivistettynä: Lumien sulamista seuranneet hienoiset pissaus- ja kakkausongelmat ovat tiessään – pentu tekee tarpeensa ruohikolle/heinikolle/tmv. kuin vanha tekijä. Pienet naskalihampaat lähtivät vaihtumaan pysyviin jo useita viikkoja sitten, mutta ensimmäiset poskihampaat taisivat irrota viime viikolla. Luoksetulot ovat pienen taantumuskauden jälkeen parantuneet huomattavasti, vaikka niiden kanssa riittää vielä tekemistä. Norppa lähti perjantaina metsikössä linnun perään, mutta palasi kutsusta välittömästi takaisin.

Olin viikonlopun käytännössä täysin töissä, joten Norpan ulkoilutukset olivat vanhempieni vastuulla. Norppa olikin eilen päässyt paitsi isovanhempieni luokse myös pitkähkölle lenkille Sipoon metsiin. Kyseiseltä reissulta ei ole kuvia, mutta pari videota koneen kätköissä kylläkin. Pitää varmaan joskus pyytää isän videokamera lainaksi, niin saisin tänne videomateriaaliakin Norpasta. Alla kuitenkin muutamia kuvia perjantailta, kun olin itse Norpan kanssa pellolla ja metsässä. Raapustan tänään vielä toisen kuvapainotteisen tekstin tältä päivältä.

Profiiliyritelmä – Norppa näyttää todella innostuneelta!

Pystykorvainen perhosennoutaja ja muita juttuja

22. huhtikuuta 2013 | 6 kommenttia

Välttelin tenttiin lukemista viemällä Norpan tänään ensi kertaa sulalle pellolle juoksemaan. Tosin Norppa ei malttanut lopulta ottaa kovinkaan monta juoksuaskelta keskittyessään tutkimusmatkailuun. Vähäisestä juoksutuksesta huolehtivat lähinnä perhoset ja tuulen kuljettamat lehdet. Minä otin pennun kanssa hiukan seuraamista hihnassa ja ilman sekä odottamista istuen, koska maasto oli niihin mitä mainioin.

Meinasin menomatkalla polttaa käämini muiden koiranulkoiluttajien takia. Osa koiranomistajista ymmärtää antaa tilaa nähdessään, että harjoittelemme ohittamista. Toiset antavat tilaa sitä pyydettäessä. Sitten on kuitenkin se joukkio, jolle viesti ei mene perille sitten millään. Tänäänkin yksi koiranulkoiluttaja yritti syöttää pikkukoiraansa Norpalle: ”Antaisit niiden tervehtiä, kun molemmat niin kovasti haluavat!” Totesin toistamiseen, että ei nyt, koska meillä on koulutus kesken. Seuraavaksi sainkin kuulla valistusta siitä, kuinka Norppa on vielä liian pieni koulutettavaksi.

Norppa on valtavassa innostuksen puuskassaan ilmeisesti niin vastustamattoman söpö, että joku yrittää syöttää sille koiraansa vähintään viikoittain – yleensä useamminkin. Tiedän millaisia tohottajia nuoret labbikset voivat olla enkä usko, että koulutusyrityksiäni sabotoivat koiranomistajatkaan ovat otettuja, jos nuori Norppa pyrkii vähän varttuneempana tekemään tuttavuutta kuin höyryjyrä.

Ohitukset onnistuvat jo kohtalaisesti, jos pystymme väistämään riittävän kauas vastaantulevasta koirakosta. Aina se ei ole kuitenkaan mahdollista kapealla jalkakäytävällä. Silloin nämä ei-sanaa ymmärtämättömät koiranulkoiluttajat koettelevat hermoja.

”Kato minkä aarteen mä löysin!”

Viereinen pelto oli muuttunut järveksi.

« uudemmat merkinnät — vanhemmat merkinnät »