Pystykorvainen perhosennoutaja ja muita juttuja
22. huhtikuuta 2013
Välttelin tenttiin lukemista viemällä Norpan tänään ensi kertaa sulalle pellolle juoksemaan. Tosin Norppa ei malttanut lopulta ottaa kovinkaan monta juoksuaskelta keskittyessään tutkimusmatkailuun. Vähäisestä juoksutuksesta huolehtivat lähinnä perhoset ja tuulen kuljettamat lehdet. Minä otin pennun kanssa hiukan seuraamista hihnassa ja ilman sekä odottamista istuen, koska maasto oli niihin mitä mainioin.
Meinasin menomatkalla polttaa käämini muiden koiranulkoiluttajien takia. Osa koiranomistajista ymmärtää antaa tilaa nähdessään, että harjoittelemme ohittamista. Toiset antavat tilaa sitä pyydettäessä. Sitten on kuitenkin se joukkio, jolle viesti ei mene perille sitten millään. Tänäänkin yksi koiranulkoiluttaja yritti syöttää pikkukoiraansa Norpalle: ”Antaisit niiden tervehtiä, kun molemmat niin kovasti haluavat!” Totesin toistamiseen, että ei nyt, koska meillä on koulutus kesken. Seuraavaksi sainkin kuulla valistusta siitä, kuinka Norppa on vielä liian pieni koulutettavaksi.
Norppa on valtavassa innostuksen puuskassaan ilmeisesti niin vastustamattoman söpö, että joku yrittää syöttää sille koiraansa vähintään viikoittain – yleensä useamminkin. Tiedän millaisia tohottajia nuoret labbikset voivat olla enkä usko, että koulutusyrityksiäni sabotoivat koiranomistajatkaan ovat otettuja, jos nuori Norppa pyrkii vähän varttuneempana tekemään tuttavuutta kuin höyryjyrä.
Ohitukset onnistuvat jo kohtalaisesti, jos pystymme väistämään riittävän kauas vastaantulevasta koirakosta. Aina se ei ole kuitenkaan mahdollista kapealla jalkakäytävällä. Silloin nämä ei-sanaa ymmärtämättömät koiranulkoiluttajat koettelevat hermoja.
”Kato minkä aarteen mä löysin!”
Viereinen pelto oli muuttunut järveksi.
6 kommenttia merkintään Pystykorvainen perhosennoutaja ja muita juttuja
Jätä kommentti
-
Taraino's Some Like It Hot eli Norppa on joulukuussa 2012 syntynyt labbisnarttu. Yli 10 vuoden haaveilun tulos. Ensimmäinen koirani, josta piti tulla unelmien täyttymys ja monipuolinen harrastuskaveri.
Toisin kävi.
Norpalla todettiin kasvuhäiriö molemmissa kinnernivelissä alle vuoden iässä. Tämä blogi kertoo arjesta nivelsairaan koiran kanssa. Siitä, kuinka Norpan sairastuminen on muuttanut suhtautumistani koiramaailmaan.
On se kyllä nätti tuo Norppa!
Tunnen tuon hihnankannattelijatyypin joiden mielestä olen ihan tiukkapipo kun koitan pitää kiinni siitä että hihnassa ollessa toiset koirat ohitetaan kauniisti.
Jotkut jäävät koiransa kanssa vielä siihen keskelle kävelytietä seisomaan ja vaanimaan meitä kun tulemme ja sitten minun pitäisi saada Wiima-koirani (1v)ymmärtämään että me olemme vain ohikulkumatkalla..ei se kyllä vieläkään oikein onnistu, mikäli joudmme ohittamaan lähietäisyydeltä, toivottavasti jonain päivänä.
Meitä koiraihmisiäkin on näköjään moneen junaan, vaikka keskimäärin mukavaa sakkia olemmekin
Norppa kiittää kehuista ja viestistäsi!
Voii miten söpö tuo veden äärellä istuva pikku-Norppa on! :3
Joo, mä niin jaan tuon tuskan noista muista koiranulkoiluttajista.. Täällä 99% koirista on tapana jäädä makaamaan maahan, kun toinen koira tulee vastaan. Omistajat jäävät siihen viereen tyytyväisinä seisoskelemaan, eivätkä tee elettäkään jatkaakseen matkaa. Ja mitä käy sitten kun kuljetaan ohi? No useimmiten se maassa ollut koira sitten hyökkää siitä ohikulkijaa, eli meitä, kohti. Huoh.
Me ei onneksi olla nähty vielä juurikaan kuvailemasi kaltaisia tapauksia. Yhden tätä harrastavan koiran olen kohdannut ennen Norpan tuloa. Kyseinen koira valitettavasti hyökkii myös koirattomia vastaantulijoita kohtaan. En viitsi rotua mainita, mutta rotu yhdistettynä koiran käytökseen tekevät siitä kyllä eräänlaisen kulmakunnan kauhun…
Niin ja hei, onhan se ok jos linkitän teidät meidän blogiin?
On ok!