Veden valamia

Eräs maanantainen lenkki

6. toukokuuta 2013

Harjoiteltiin tänään päivälenkin yhteydessä seuraamista, luoksetuloa ja muutamia noutoja. Seuraaminen ja luoksetulo sujuvat jo yleensä varsin hienosti, mutta noutaminen vaihtuu helposti sunnuntaikävelyksi. Paria noutoa enempää ei kannata yhdellä harjoituskerralla ottaa, koska pennun mielenkiinto tuntuu sammuvan nopeasti. Olen myös alkanut hiljalleen opettaa Norpalle sivulletuloa ja ainakin jotakin niin sanotun perusasennon suuntaista.

Sitten plutattiin ihan huolella. En usko, että se oli itse tarkoitus, mutta pentu tavoitteli vesimittareita (mokomat härnäsivät sitä!) ja taisi arvioida syvyyden väärin. Norppa pääsi vedestä ylös yhtä nopeasti kuin oli sinne joutunutkin, mutta vahinko oli pentuhepulin arvoinen suoritus.

Traumoja ei yllättävästä uintireussusta näyttänyt jääneen, sillä pentu kahlaili pian hepuloinnin jälkeen taas vanhaan malliin rantavedessä. Jos joku ihmettelee veden samean ruskeaa väriä, se johtuu virran mukanaan kuljettamasta aineksesta. Kävelimme pienen, rauhallisesti virtaavan joen rantaa.

Paluumatkalla tuli rusakko ensimmäistä kertaa eteen. Se lähti tietenkin vauhdilla pakoon. Norppa otti lyhyen spurtin jänöjussin perään, mutta palasi jo muutaman laukka-askeleen jälkeen tutkimaan paikkaa, josta rusakko lähti liikkeelle. Korvat koiralta kuitenkin katosivat kokonaan (se ei tosin liene yllätys).

Kesän suunnitelmista sen verran, että mätsärit ja vierailu Rajasaaren koirapuistossa pyörivät mielessä. Tarkoitus olisi käydä ensin Norpan kanssa jossakin mätsärissä/kesänäyttelyssä vierailijana, jotta näen miten pystyn handlaamaan tuon, kun ympärillä pyörii useita muita koiria. Toivottavasti päästäisiin sen jälkeen johonkin mätsäriin keräämään vähän kehäkokemusta, jos vaikka uskallettaisiin lähteä kokeilemaan virallista näyttelyä, kunhan Norpalle tulee pentuluokkaan vaaditut 7 kuukautta täyteen heinäkuussa.