Veden valamia

Se ui sittenkin!

3. heinäkuuta 2013 | 2 kommenttia

(Kuvauksissa ei vahingoitettu koiria tai Norppia.)

Kolme kunnollista uittokertaa, namipalat ja hienovarainen kannattelu tekivät ihmeitä: Norppa uskaltaa kahlata aiempaa syvemmässä vedessä ja ui sunnuntaina useampaankin otteeseen ihan oma-aloitteisesti. Ei se edelleenkään syöksy uimaan riemusta kiljuen, sillä pohjan katoaminen jalkojen alta on edelleen sangen epäilyttävää. Huomattavaa edistystä on kuitenkin havaittavissa jo näinkin lyhyessä ajassa.

Uintitekniikassa on vielä harjoittelemisen varaa. Norppa ei onneksi pärski vettä naamalleen, kuten olen kuullut joidenkin uimista opettelevien koirien tekevän. Norpan kohdalla ongelmana ovat heikko kelluvuus ja takajalkojen vähäinen käyttö. Perheeni mielestä tältä labbislikalta puuttuu kelluttava rasvakerros. Vaikka edessä on vielä paljon tehtävää, uiminen on näyttänyt jokaisella uintikerralla yhä varmemmalta.

Uimaan ei siis meillä syöksytä (ainakaan vielä) riemusta kiljuen, mutta rantavesi roiskuu sitten sitäkin suuremmalla innolla. Alla muutama Norpan tyylinäyte aitoon Baywatch-henkeen.

Kahlailu- ja uintihetkiä seuraakin sitten aina Hepuli. Olen pitänyt näitä hepuleita pentujen/nuorison kehitykseen liittyvinä erikoisuuksina, mutta jos erästä labbiskeskustelua on uskominen, niitä saattaa olla luvassa vielä aikuisiälläkin. Kaitpa näissä säilyy läpi elämän ripaus koirakakaraa – ja ihan hyvällä tavalla siis!

Toisinaan hepulointiin riittää jokin aivan mitätönkin asia. Vedessä läträäminen yhdistettynä rannalta löytyneeseen kertakäyttökahvikuppiin (mikä sanahirviö) aiheutti uintireissun päätteeksi nelivetorallin:

Norpasta on tullut varsinainen herkkusuu mitä mansikoihin tulee. Kerroinkin jo edellisessä viestissäni siitä, kuinka ahomansikat häviävät tienposkesta nanosekunnissa parempiin suihin. Norppa ei ole osannut tähän asti juuri kerjätä, mutta mansikkalautanen herätti tuon kerjääjätaipumukset kertaheitolla. Lisäksi koiralapsi aiheutti tänään hilpeyttä istumalla minuuttitolkulla kuistilla kirsu kohti katossa riippuvia amppelimansikoita. Hypnotisoiva tuijotus ei teettänyt tällä kertaa tulosta, sillä yksikään mansikka ei tipahtanut täyttämään pikkumustan mansikkanälkää.

Lopputerveisinä vielä lauantainen auringonlasku Porvoon saaristosta:

Asuntovaunuelämää

27. kesäkuuta 2013 | ei kommentteja

Norppa pääsi viikonvaihteessa maistamaan asuntovaunuelämää. Vaunupaikka on koiran kannalta vallan ihastuttava, sillä vaunu sijaitsee pienen ”kärrypolun” varrella keskellä metsää. Lähistöllä on kaksi muuta vaunupaikkaa, mutta ne katoavat täysin puiden lomaan. Merenrantaan vie lyhyt polunpätkä.

Kaikenlaiset mutaojat, lätäköt ja lutakot ovat superhauskoja juttuja, mutta tulipahan nähtyä, että Norpasta ei ainakaan vielä ole uimariksi. Rantavedessä kahlaaminen on kivaa, mutta jännitys iskee heti, kun pohja alkaa kadota jalkojen alta. Säälittävä uikutus kertoo, että kovasti tekisi mieli rynnätä lelun/oksan/ihmisen perään, mutta kantti ei vielä ihan kestä. Norppa ui kyllä pari kertaa ihan kunnollakin, ensin hakiessaan puunpalan ja sitten lähtiessään minun perääni. Olipahan muuten elämys! Koita siinä sitten uida (= pysyä pinnalla), kun koira hakee susta tukea ja yrittää kiivetä niskaan.

Tällä hetkellä tuo pentu luulee siis ilmeisesti olevansa kellumatonta sorttia oleva noutaja. Joku fiksu vielä meni ja nimesi kyseisen hännänheiluttajan Norpaksi. Noh, katsotaan josko ikä toisi vähän varmuutta, koska halua uimiseen selvästi löytyisi.

Tästä tulikin mieleeni, että Norppa näki torstaina ensimmäistä kertaa kunnolla hanhia. Ne jäivät kunnioittavan välimatkan etäisyydelle metelöimään. Mitä tekee noutajanalkuni: Kipittää jalkojeni juureen turvaan moisilta epäilyttäviltä olennoilta. Ainakin elävät hanhet ovat siis tämän noutajapennun mielestä hiukan arveluttavia, mutta silti uteliaisuutta herättäviä elukoita. (Toisaalta noutajan tehtävähän on hakea nimenomaan ammutut vesilinnut, joten elävistä viis. ;))

Uusi paikka tarjosi jälleen uusia makuelämyksiä ja sehän sopii koiralle, joka tuntuu välillä elävän syödäkseen. Tämän hetken ylivoimaisesti paras sesonkiherkku ovat mansikat: hihnalenkkeily on hankalaa, kun pentu oikein hakemalla hakee ahomansikoita tienposkista ja pistelee ne kitusiinsa ennennäkemätöntä vauhtia. Mansikoiden ohella myös levät maistuisivat koiraparalle… Ahdinparta ja rakkolevä (olihan muuten uskomattoman paljon rakkolevää!) tuskin täydentävät Norpan ruokavaliota, vaikka sen omassa ruuassa taitaa olla merilevää itsessään.

Norpan kahdelta sisarukselta on löytynyt leikkausta vaativia kinnerongelmia. Tsempitykset sinnepäin! Norppa ei onneksi oireile samalla tavalla kuin nämä kaksi sisarustaan. *koputtaa puuta* Edellisessä merkinnässä mainitsemani lyhyet ja ”tököttävät” taka-askeleet ovat nekin lieventyneet samaan aikaan, kun voimakkain takakorkeus on kadonnut. Pupuloikkia esiintyy kuitenkin laukatessa edelleen, samoin jäykkyyttä takajaloissa levon jälkeen. Keskustelimme kasvattajan kanssa siitä, että Norppa voitaisiin kuvata elokuussa 8 kuukauden iässä. Virallisia kuviahan silloin ei toki vielä saa. Toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että mitään vakavaa ei löydy.

Huh (viime viikon) hellettä

13. kesäkuuta 2013 | ei kommentteja

Norppa koki elämänsä ensimmäiset helteet toissa viikonloppuna. Kuuma ilma imi mehut labbislapsesta, joten lenkkeilyt piti siirtää aikaiseen aamuun ja myöhäiseen iltaan. Tämä tosin sopi omiin aikatauluihini mainiosti, sillä olin itse pahimpien hellepäivien paahteisimmat tunnit töissä. Norppa pakoili hellettä vanhempieni hoivissa ja keksi muun muassa, että vesikupin kaataminen ja syntyneessä lätäkössä makoilu viilentävät mukavasti. Helteiden laannuttua pennulla olikin sitten perjantaina jälleen energiaa kirmailla pitkin metsiä.

Mitähän muuta… Olemme harjoitelleet pentukurssilta saaduilla eväillä erityisesti sivulletuloa ja edistyneet mukavasti vähäisestä harjottelusta huolimatta. Kasvattaja huomasi eilisellä kurssikerralla, että Norppa keventää takapäätään jo melko hitaassakin vauhdissa ja ravaa lyhyin taka-askelin. Koirien liikkumista hyvin vähän seuranneena en ollut osannut itse edes kiinnittää huomiota tällaisiin asioihin. Norpan (taka)jalkojen liikkeet ovat nyt sitten tarkan syynin alla.

Kävimme eilen Norpan kanssa hakemassa siskon töistä ja ihmettelimme samalla huvipuiston ääniä Linnanmäen pääportin tuntumassa. Norppa ei pahemmin välittänyt vieressä kolisseesta Ukko-laitteesta ja sen kyydissä kiljuvista ihmisistä. Sen sijaan rapsuttelijoiden runsas määrä näytti yllättäen ujostuttavan Norppaa: Työskentelemme siskon kanssa molemmat Lintsillä, joten moni työkaveri tuli moikkaamaan pentua huvipuiston sulkeuduttua. Kerta se oli ensimmäinenkin, kun näin Norpan vierastavan ihmisiä.

Teimme perjantaina lenkin suolla, joka oli ilta-auringon värjäämässä suovillapaljoudessaan kuin satumaailma. Valitettavasti minulla ei ollut kameraa matkassa, joten tuo tunnelma jäi ikuistamatta. Vierailimme tänään uudelleen suolla, mutta valitettavasti valaistus oli jotakin aivan muuta. Tässä kuitenkin ”muutama” kuva tältä päivältä:

P.S. Vanhempani vuokrasivat asuntovaunupaikan saaristosta. Asuntovaunu on ilmeisesti tarkoitus viedä sinne nyt tulevana viikonloppuna. Jos sää suosii ja muistan napata kameran mukaan, niin alkuviikosta on luvassa kuvapäivitystä meren ääreltä!

Norppa edestä, Norppa takaa, Norppa istuu, Norppa makaa…

30. toukokuuta 2013 | 2 kommenttia

Luvassa siis jälleen satsi valokuvia. Ennen sitä kuitenkin hiukan kuulumisia.

Me ollaan tässä parin päivän aikana kohdattu jonkinlainen idioottien invaasio Norpan kanssa. Joku iäkkäämpi ”herrasmies” yritti jyrätä meidät Kampissa. Emme edes seisseet keskellä kulkuväylää tai mitään, mutta mies katsoi mua ja käveli silti suoraan päin. Mahtoiko herralla olla alkomahoolia veressään vai mitä. Sanaista arkuaan hän ei kuitenkaan vaivautunut missään vaiheessa avaamaan. Norppa ei yllättävää kyllä reagoinut tapahtuneeseen millään tavalla, vaikka yleensä se huitoo häntää jokaiselle sitä (= meitä) kohti kävelevälle.

Joku arviolta 10-vuotias tyttö taas päätti iskeä kätensä Norpan kuonon eteen pyöräillessään ohitsemme. Tyttö ei selvästikään yrittänyt lyödä, mutta osui sormillaan Norpan kirsuun. Näin jälkikäteen harmittaa, etten ehtinyt sanoa tytölle mitään tänen temppunsa riskialttiudesta. Norppa ei onneksi tälläkään kertaa juuri reagoinut tapaukseen: vilkaisi nopeasti tytön perään, mutta jatkoi matkaa nätisti vierelläni. Meillä on viimeisen viikon-parin aikana ollut havaittavissa hienoista takapakkia ohituksissa, joten olin kovin ylpeä pikkumustastani tässä tilanteessa.

Lapsista puheenollen, Norppa tapasi taannoin ensimmäistä kertaa pikkulapsen. 1,5-vuotias lapsonen säikähti ensin isoa mustaa koiraa. Norppa teki kuitenkin tuttavuutta oikein nätisti haistelemalla lasta varovasti. Norppa käyttäytyi kaiken kaikkiaan vallan hienosti lapsen seurassa. Tiedä sitten oliko pentukin vähän hämmentynyt pikkuihmisestä. Lapsen pelko koiraa kohtaan hävisi melko nopeasti ja hän kärräsi pian mm. kumisaappaan leluksi Norpalle.

Aloitimme tiistaina Norpan kasvattajan järjestämän pentukurssin. Ensimmäisellä kerralla paikalla oli Norpan lisäksi vain yksi pentu, Norppaa päivää vanhempi labbisuros. Oli mielenkiintosta huomata, kuinka eri tavalla nämä kaksi koiraa käyttäytyivät koulutustilanteissa. Norppa vaikuttaa monellakin tapaa ilmeisen rauhalliselta labbikselta. Koulutettaessa sitä sai innostaa selvästi voimakkaammin kuin kurssilla ollutta labbisurosta. Ensimmäiseltä tunnilta jäi käteen mm. vinkki kokeilla palkitsemisessa lelua. Olemme nyt parin päivän ajan treenanneet luoksetuloa ja sivulletuloa lelun kanssa. Viimeksi mainittu on vielä aivan alkutekijöissään, mutta luoksetuloon tuntuu tulleen lisää vauhtia lelun myötä!

P.S. Norppa hyödyntää sesonkituotteita. Näin keväällä sen herkkua tuntuvat olevan voikukat. Pentu söisi varmaan kokonaisen pellon tyhjäksi voikukista, jos vain aikaa naposteluun suotaisiin ja sallisin sen popsia kaiken suuhunsa.

Debyytti mätsärikehässä

19. toukokuuta 2013 | 2 kommenttia

Norppa (reilut 5 kk) kera ensimmäisen mätsäriruusukkeensa – sijoituksena PUN2

Heittäydyin eilen (uhka)rohkeaksi ja päätin ilmoittautua mätsäriin Norpan kanssa, kun oltiin kerran paikanpäällekin saavuttu. Näin jo sieluni silmin kuinka Norppa ei malta seistä paikallaan sekuntiakaan, ottaa laukka-askeleita ravaamisen sijaan ja heittäytyy selälleen tuomarin jalkoihin. Uusi paikka ja muiden koirien paljous taisivat kuitenkin imeä pennusta suurimmat mehut, sillä se esiintyi kehässä vallan mallikelpoisesti!

Norppa seisoi ja ravasi aivan uskomattoman nätisti. Huomio herpaantui muutamaan otteeseen jännien hajujen tai haukkuvien koirien takia, mutta pentu malttoi niistä huolimatta kuunnella käskyjäni. Eniten jännitin tuomarin käsittelyä ja sitä kuinka Norppa reagoi siihen. Norppa rrrakastaa kaikkia uusia tuttavuuksia. Se ei yleensä hypi, mutta tuppaa kerjäämään rapsutuksia heittäytymällä selälleen ihmisten jalkoihin. Nyt Norppa malttoi kuitenkin seistä paikallaan tuomarin kopeloidessa sen runkoa ja katsoessa hampaat.

En ehtinyt vilkuilla kauheasti parinamme olleen koirakon esiintymistä, mutta muutaman vilkaisun perusteella sekä kaksijalkainen että nelijalkainen vaikuttivat yllättävän kokeneilta esiintyjiltä. Olinkin vallan yllättynyt, kun tuomari ojensi meille punaisen nauhan.

Norppa jatkoi hienoa esiintymistään punaisen saaneiden isojen pentujen kehässä, jossa oli kuusi osanottajaa. Tyttö vaikutti tosin jo hiukan tylsistyneeltä ja heittäytyi odotellessa pariinkin otteeseen makuulle. Hiukan laiskasta esiintymisestä huolimatta sijoituimme kehässä toiseksi ja olin jälleen kerran ällikällä lyöty!

Ehkä tämän kokemuksen siivittämänä uskaltaudumme näyttelykehään vielä loppukesän tai alkusyksyn aikana. Tosin Mustista & Mirristä ensihätään ostettu parin euron näyttelyhihna menee kyllä vaihtoon hetimiten. Hihnan litteä muotoilu ei ole toimivaa nähnytkään.

Ostin eilen kesän ensimmäisellä palkallani uuden, valovoimaisemman objektiivin, joten tässä ”hiukan” testikuvia:

Sivulletulo-harjoitus

« uudemmat merkinnät — vanhemmat merkinnät »