Veden valamia

Asuntovaunuelämää

27. kesäkuuta 2013

Norppa pääsi viikonvaihteessa maistamaan asuntovaunuelämää. Vaunupaikka on koiran kannalta vallan ihastuttava, sillä vaunu sijaitsee pienen ”kärrypolun” varrella keskellä metsää. Lähistöllä on kaksi muuta vaunupaikkaa, mutta ne katoavat täysin puiden lomaan. Merenrantaan vie lyhyt polunpätkä.

Kaikenlaiset mutaojat, lätäköt ja lutakot ovat superhauskoja juttuja, mutta tulipahan nähtyä, että Norpasta ei ainakaan vielä ole uimariksi. Rantavedessä kahlaaminen on kivaa, mutta jännitys iskee heti, kun pohja alkaa kadota jalkojen alta. Säälittävä uikutus kertoo, että kovasti tekisi mieli rynnätä lelun/oksan/ihmisen perään, mutta kantti ei vielä ihan kestä. Norppa ui kyllä pari kertaa ihan kunnollakin, ensin hakiessaan puunpalan ja sitten lähtiessään minun perääni. Olipahan muuten elämys! Koita siinä sitten uida (= pysyä pinnalla), kun koira hakee susta tukea ja yrittää kiivetä niskaan.

Tällä hetkellä tuo pentu luulee siis ilmeisesti olevansa kellumatonta sorttia oleva noutaja. Joku fiksu vielä meni ja nimesi kyseisen hännänheiluttajan Norpaksi. Noh, katsotaan josko ikä toisi vähän varmuutta, koska halua uimiseen selvästi löytyisi.

Tästä tulikin mieleeni, että Norppa näki torstaina ensimmäistä kertaa kunnolla hanhia. Ne jäivät kunnioittavan välimatkan etäisyydelle metelöimään. Mitä tekee noutajanalkuni: Kipittää jalkojeni juureen turvaan moisilta epäilyttäviltä olennoilta. Ainakin elävät hanhet ovat siis tämän noutajapennun mielestä hiukan arveluttavia, mutta silti uteliaisuutta herättäviä elukoita. (Toisaalta noutajan tehtävähän on hakea nimenomaan ammutut vesilinnut, joten elävistä viis. ;))

Uusi paikka tarjosi jälleen uusia makuelämyksiä ja sehän sopii koiralle, joka tuntuu välillä elävän syödäkseen. Tämän hetken ylivoimaisesti paras sesonkiherkku ovat mansikat: hihnalenkkeily on hankalaa, kun pentu oikein hakemalla hakee ahomansikoita tienposkista ja pistelee ne kitusiinsa ennennäkemätöntä vauhtia. Mansikoiden ohella myös levät maistuisivat koiraparalle… Ahdinparta ja rakkolevä (olihan muuten uskomattoman paljon rakkolevää!) tuskin täydentävät Norpan ruokavaliota, vaikka sen omassa ruuassa taitaa olla merilevää itsessään.

Norpan kahdelta sisarukselta on löytynyt leikkausta vaativia kinnerongelmia. Tsempitykset sinnepäin! Norppa ei onneksi oireile samalla tavalla kuin nämä kaksi sisarustaan. *koputtaa puuta* Edellisessä merkinnässä mainitsemani lyhyet ja ”tököttävät” taka-askeleet ovat nekin lieventyneet samaan aikaan, kun voimakkain takakorkeus on kadonnut. Pupuloikkia esiintyy kuitenkin laukatessa edelleen, samoin jäykkyyttä takajaloissa levon jälkeen. Keskustelimme kasvattajan kanssa siitä, että Norppa voitaisiin kuvata elokuussa 8 kuukauden iässä. Virallisia kuviahan silloin ei toki vielä saa. Toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että mitään vakavaa ei löydy.