Veden valamia

Palkitsemisesta ja vireestä

2. elokuuta 2013

Mitä nyt vähän labbiksista tiedän, väitän, että Norppa on rotuisekseen rauhallinen tapaus. Sen kanssa ei ole tarvinnut juuri harjoitella rauhoittumista tai malttia, koska se on pienestä pitäen osannut heittäytyä pitkäkseen, jos mitään mielenkiintoista ei tapahdu. Höseltämisen ja häsläämisen jalon taidon se hallitsee vain harvoissa ja valituissa tilanteissa. Näiden piirteidensä vuoksi Norppa on varsin vaivaton arjessa ja helppo ottaa mukaan liikenteeseen. Niin paljon kuin Norpan hötkyilemättömyydestä pidänkin, sillä on myös kääntöpuolensa. Nimittäin, Norpan vireen nostaminen koulutustilanteissa on osoittautunut haastavaksi tehtäväksi. Olen itsekin samantyyppinen luonne, joten ollaan välillä kumpikin pönötetty treeneissä hölmöinä tahoillamme.

Lukemani perusteella koiralle kannattaa ensin opettaa tekniikka ja vasta sitten alkaa nostaa virettä. Tällä periaatteella olen aikani treenannut ja mulla on hetkittäin ollut varsin mallikelpoinen esimerkki lahnaksi heittäytyvästä koirasta. Näyttelylinjainen labbis nyt ei muutenkaan ole mikään käyttöbortsun kaltainen tykki, mutta Norppa menettää äkkiä mielenkiintonsa koko touhuun. Aloin jo pari viikkoa sitten ymmärtää, että nykyinen taktiikka ei vaan toimi meillä. Nyttemmin mua kehotettiinkin jo harjoittelemaan reippaasti vireen nostamista ja hiomaan yksityiskohtia vasta sitten, kun Norppa oppii toivottavasti itsekin nostamaan virettään huomatessaan treenien alkavan.

Mun täytyy opetella lirkuttelemaan koiralle ja leikkimään Norpan kanssa ihan kunnolla. Lelulla saan vauhtia ja nameilla tarkkuutta, mutta jälkimmäisten kanssa täytyy olla varovainen, jottei koiran vire laske liian alas. Ruokakupin tuominen koulutustilanteeseen (= ruokapalkka tulee kupista) pitää vireen hyvänä ruoalla palkitessa.

Vireen nostamiseen tuo haastetta vielä se, että Norppa vaikuttaa toisinaan hiukan epävarmalta. Oletan tämän kuuluvan ikäkauteen/kehitysvaiheeseen, mutta minun täytyy siis paitsi innostaa myös kannustaa koiraani. Onnistumisen tuomaa varmuutta me ollaan alettu hakea temppuilun merkeissä niin kotona kuin ulkoillessakin. Vain mielikuvitus on rajana temppuja kehitellessä: lyhtypylväiden tai puiden kiertäminen, kiville kiipeily, kaatuneen puunrungon ali ryömiminen, ”kadonneiden” avainten ilmaiseminen tai vaikka tassun nostaminen kannolle.

Jos jotakin olen jo oppinut, niin sen, että Norppaa tulee palkita tiheästi ja kriteerejä nostaa pienin askelin, mutta riittävän nopeasti. Sheippaus kunniaan! Harjoitusten pituus täytyy pitää lyhyenä ja toistojen määrä maltillisena. Kompastuskiveksi muodostuu liian usein se, että heittäydyn liian ahneeksi enkä osaa lopettaa silloin, kun koira tekee innokkaasti ja toimii haluamallani tavalla. Kait sitä on vaan opetettava itselleen malttia ja pitkäjänteisyyttä.

Katsaus viime päivien treeneihin

Joidenkin juttujen kohdalla voin toki hioa jo yksityiskohtiakin. Tätä olen tehnyt muun muassa sivulletulossa ja noudoissa. Noutojen luovutuksissa on muuten tapahtunut hurjaa edistystä jo parissa päivässä! Norppa on selvästi alkanut ymmärtää, että damista päästetään irti vasta kiitos-sanan raikuessa. Voin nyt kumartua Norpan suuntaan ja jopa tarttua damiin ilman, että se putoaa heti koiran suusta. Tähän on päästy ihan vaan naksuttimen ja namien avulla.

Olen edelleen kahden vaiheilla mitä namipalkkauksen kannattavuuteen noudoissa tulee, mutta Norppa tuntuu menettävän mielenkiintonsa noutamiseen, jos palkkiona ovat vain vuolaat kehut ja rapsutukset. Ajattelin kokeilla lähipäivinä erilaisia palkkauskeinoja (pitäisi vain keksiä namien, vetoleikkien ja pallon perässä säntäilyn rinnalle muitakin ideoita) ja katsoa kuinka koiran vire pysyy niillä yllä.

Luovutusten ohella ollaan otettu nyt sivulletuloa ja seuraamista. Seuraamista harjoittelimme jo keväällä, mutta se on jäänyt sittemmin täysin muiden asioiden varjoon. Aloitinkin seuraamisen opettamisen ihan alkeista ja painotan nyt erityisesti liikkeellelähtöjä. Keväällä Norppa seurasi lyhyitä matkoja hyvässä kontaktissa, mutta liikkeellelähdöt tuottivat ongelmia: katse siirtyi eteenpäin ja/tai koira jäi istumaan paikalleen kuin tatti. Nyt olen ottanut vain askeleen tai kaksi ja palkinnut suorituksia, joissa takapuoli nousee maasta ja Norppa ainakin selvästi yrittää pitää katsekontaktin.

P.S. Norppa spurttasi eilen metsässä kohti toista koiraa, mutta pysähtyi kuin seinään huutaessani sitä nimeltä. Käännyin ympäri kutsuen Norppaa luokseni ja valtavaksi yllätyksekseni Norppa lähti kuin lähtikin minun perääni eikä toisen koiran luokse! Olin ja olen edelleen aivan ällikällä lyöty.