Voihan koivet
2. helmikuuta 2014
Oikean takajalan tassun tilanne on tällä hetkellä seuraavanlaiselta:
Kuoriutunut antura näyttää valokuvassa hurjemmalta kuin luonnossa, kiitos salaman aiheuttaman kontrastin. Se on livenä ihan siisti ja lähtenyt parantumaan hyvin, mutta eipä meillä näköjään mikään suju ilman ongelmia… En ole tassusiteen teko-ohjeista ohjeista huolimatta onnistunut kietomaan sellaista sidettä, joka pysyisi kunnolla paikallaan. Kaikki siteet ovat valuneet enemmän tai vähemmän pois paikaltaan ja ilmeisesti siksi jalkaterän sisäreuna on hankautunut ja turvonnut ärsytyksestä. Turvotus näkyy kuvan yläreunassa.
Anturan hoito jatkuu samanlaisena kuin tähänkin asti, mutta desinfioin laimennetulla Betadinella nyt myös tuota turvonnutta kohtaa ja koitan saada sen tasoittumaan Vetramil-voiteen avulla. Pitänee pehmustaa kyseinen kohta siteen sisällä myös aiempaa paremmin. Pehmusteena on ollut koko ajan kerros kipsinalusvanua, pitänee lisätä sen kerroksia tai haavataitoksia tuohon hankauman kohdalle. Tänä iltana jalka saa kuitenkin huilia pelkässä kevyessä sukassa, jotta ärsyyntynyt kohta pääsee vähän hengittämään.
Norppa on viime päivinä ontunut satunnaisesti, tänään jo huomattavasti. En ole aina saanut kiinni siitä, mikä jalka vaivaa, mutta useimmiten olen tullut siihen tulokseen, että kyse on tassuhaavasta kärsivä oikea takajalka. Toivottavasti ontumiseen tulee helpotusta nyt, kun löysin tuon hankauman ja pystyn hoitamaan (sitäkin) ongelmaa.
Pakkaset ovat tuoneet uuden vaivan: halkeilevat anturat. Ongelma ei ole vielä mitenkään mainittavan vakava eli pahoja halkeamia tai haavaumia ei terveissä anturoissa ole. Taistelua halkeilua vastaan käydään nyt kuitenkin Tummelin voimin. Toivon, että halkeilusta päästään pelkällä ulkoisella rasvaamisella. Rasvahappojen saanti on turvattu kalaöljyn muodossa jo luustovaivojen takia. Kalaöjyä uppoaa itse asiassa reilusti enemmän kuin pullon kyljen suositukset sanovat, sillä noudatan ortopedilta saamaani annosteluohjetta. Lisäksi ruuan joukossa on mennyt Nutrolin Iho & Turkkia jo pienen ikuisuuden ajan. Tämä valmiste on kuitenkin tarkoitus jättää pois tai vaihtaa halvempaan vastaavaan vaihtoehtoon, kunhan nykyisen pullon pohja paistaa.
2 kommenttia merkintään Voihan koivet
Oho, onpas hurjan näköinen! Aidanilla oli joulukuussa samanlainen vaiva, mutta siinä kannuskynnen viereisessä ”liikavarpaassa” vai mikä se nyt onkaan nimeltään. Ei siis osunut maahan, ja oli pienempi kohta kuin Norpalla. Nyt onneksi jo parantunut, ja jossain vaiheessa se kyllä näytti samalta kuin tuo.
Paranemisia ressulle!
Auts. :/ Mietinkin, että miksi noita voisi kutsua ja jonkin sortin liikavarpaitahan ne tosiaan muistuttavat.
Kiitos!