Se ui sittenkin!

3. heinäkuuta 2013


(Kuvauksissa ei vahingoitettu koiria tai Norppia.)

Kolme kunnollista uittokertaa, namipalat ja hienovarainen kannattelu tekivät ihmeitä: Norppa uskaltaa kahlata aiempaa syvemmässä vedessä ja ui sunnuntaina useampaankin otteeseen ihan oma-aloitteisesti. Ei se edelleenkään syöksy uimaan riemusta kiljuen, sillä pohjan katoaminen jalkojen alta on edelleen sangen epäilyttävää. Huomattavaa edistystä on kuitenkin havaittavissa jo näinkin lyhyessä ajassa.

Uintitekniikassa on vielä harjoittelemisen varaa. Norppa ei onneksi pärski vettä naamalleen, kuten olen kuullut joidenkin uimista opettelevien koirien tekevän. Norpan kohdalla ongelmana ovat heikko kelluvuus ja takajalkojen vähäinen käyttö. Perheeni mielestä tältä labbislikalta puuttuu kelluttava rasvakerros. :D Vaikka edessä on vielä paljon tehtävää, uiminen on näyttänyt jokaisella uintikerralla yhä varmemmalta.

Uimaan ei siis meillä syöksytä (ainakaan vielä) riemusta kiljuen, mutta rantavesi roiskuu sitten sitäkin suuremmalla innolla. Alla muutama Norpan tyylinäyte aitoon Baywatch-henkeen.

Kahlailu- ja uintihetkiä seuraakin sitten aina Hepuli. Olen pitänyt näitä hepuleita pentujen/nuorison kehitykseen liittyvinä erikoisuuksina, mutta jos erästä labbiskeskustelua on uskominen, niitä saattaa olla luvassa vielä aikuisiälläkin. Kaitpa näissä säilyy läpi elämän ripaus koirakakaraa – ja ihan hyvällä tavalla siis!

Toisinaan hepulointiin riittää jokin aivan mitätönkin asia. Vedessä läträäminen yhdistettynä rannalta löytyneeseen kertakäyttökahvikuppiin (mikä sanahirviö) aiheutti uintireissun päätteeksi nelivetorallin:

Norpasta on tullut varsinainen herkkusuu mitä mansikoihin tulee. Kerroinkin jo edellisessä viestissäni siitä, kuinka ahomansikat häviävät tienposkesta nanosekunnissa parempiin suihin. Norppa ei ole osannut tähän asti juuri kerjätä, mutta mansikkalautanen herätti tuon kerjääjätaipumukset kertaheitolla. Lisäksi koiralapsi aiheutti tänään hilpeyttä istumalla minuuttitolkulla kuistilla kirsu kohti katossa riippuvia amppelimansikoita. Hypnotisoiva tuijotus ei teettänyt tällä kertaa tulosta, sillä yksikään mansikka ei tipahtanut täyttämään pikkumustan mansikkanälkää.

Lopputerveisinä vielä lauantainen auringonlasku Porvoon saaristosta:

Kategoriat: 6-12 kk, päiväkirja, ulkoilu, valokuvia

2 kommenttia merkintään Se ui sittenkin!

  • Terhi kirjoitti:
    8.7.2013 14:16

    Reipas Norppa! Nimi oli kuin olikin enne!
    Meidän Wiima-tyllerö ui viime kesänä, pentukesänään – ehkäpä juuri siksi että sen paras kaveri oli labbis :)
    Mutta tänä kesänä ei pimu ole uskaltautunut kahluuta pidemmälle.

    Vastaa
    • Hanna kirjoitti:
      27.7.2013 12:00

      Jeps. Kahlailu taitaa Norpankin mielestä olla edelleen varsinaista uimista kivempaa. Saas nähdä innostuuko se joskus uimaan enemmän oma-aloitteisesti, mutta ainakin tällä hetkellä tuo ui innokkaasti esimerkiksi dameja ja keppejä hakemaan.

      Vastaa

    • Jätä kommentti merkintään Terhi

    Napsauta peruuttaaksesi vastauksen.

    vaaditaan

    vaaditaan