Veden valamia

Reilut kuusi viikkoa tähystyksestä

16. tammikuuta 2014

Norpan kinnerten tähystyksestä tuli maanantaina kuluneeksi kuusi viikkoa. Muutama asia Norpan toipumisessa on mietityttänyt minua, joten soitin maanantaina kinnerten kontrolliajan Apexiin. Menemme Norpan leikanneen Esa Eskelisen vastaanotolle ensi keskiviikkona. Kintereistä otetaan kontrolliröntgenit, niin eipähän tarvitse sen jälkeen enää pohtia sitä, mitä kintereille mahtaa nyt kuulua.

Eniten minua on huolestuttanut ylösnousemisen hitaus, sillä vaikka jäykkyyttä ei ole enää leikkauksen jälkeen ollut, takapuolen nostaminen maasta vei pitkään aikansa. Tässä asiassa on kuitenkin tapahtunut yhtäkkinen muutos parempaan viimeisen viikon-parin aikana ja takapää pysyy tällä hetkellä vaivatta mukana. Mahtaakohan sillä olla jotakin tekemistä asian kanssa, että Norppa on saanut liikkua vapaana (ts. 10 metrin liinassa) päivittäin ja ulkoilua on kertynyt enemmän kuin ensimmäisen toipumiskuukauden aikana.

Toinen huoli on se, että Norpan kintereet vaikuttavat mielestäni hieman paksummilta kuin ennen leikkausta. Ne eivät ole samalla tavalla turvoksissa kuin tikkien poiston jälkeen, mutta ylimääräistä paksuutta näyttäisi olevan kinnerten sisäpuolella, juuri leikkaushaavojen kohdalla. Toivon, että kyse on joko takajalkojen ohuen karvapeitteen aiheuttamasta illuusiosta ja/tai vielä paranemisvaiheessa olevista leikkausarvista eikä turvotuksesta. En ainakaan ole havainnut, että kintereiden paksuus vaihtelisi esimerkiksi rasituksen mukaan.

Norpan ulkoiltua nyt pari viikkoa enemmän ja vähemmän vapaana, olen huomannut useitakin positiivisia merkkejä sen liikkumisessa ja käytöksessä. Mainitsinkin jo ylösnousemisen helpottumisen. Tällä hetkellä olen myös varma, että Norpan ravissa on aiempaa selvempi takapotku, vaikkei se tuon kulmauksilla mikään erityisen näyttävä olekaan. Pari merkintää takaperin kirjoittelin rapsutteluongelmista, mutta nyt Norppa näyttäisi kykenevän rapsuttamaan itseään niin vasemmalla kuin oikeallakin takajalalla. Takajalkojen kynsiä joutuu leikkelemään selvästi aiempaa useammin. Olemme toki liikkuneet lähinnä pehmeillä alustoilla, mutta leikkaustarpeen tihentyminen kertonee myös siitä, että Norppa on aiemmin (mun tajuamattani) kävellyt voimakkaammin varpaillaan.

Norppa tutuu touhottavan myös ulkona aiempaa enemmän. Norppa viihdyttää itseään mm. heittelemällä kiviä ja ryntäilemällä niiden perään, rikkomalla jäätä onnessaan ja kiskomalla oksia/pieni puita irti. Kyllä se ennenkin hepuloi ja touhusi kaikkea edellä mainittua jo ennen leikkaustakin, mutta meininki on kyllä lisääntynyt irtopalojen poiston jälkeen. Norppa käy myös aiempaa useammin oma-aloitteisesti luonani ulkoilun aikana. Se on aivan täpinöissään, jos temme esimerkiksi lyhyitä seuraamispätkiä kesken lenkin.

Pupulaukkaa esiintyy kyllä edelleen enkä usko, että pääsemme siitä koskaan täysin eroon. Tarkoitus olisi silti edelleen käydä hakemassa fysioterapeutilta jumppa-, venyttely- ja hierontavinkkejä, jotta liikkumisesta saataisiin puhtaampaa eivätkä lihasjumit kiusaisi. Tarkoitukseni olisi vihdoin huomenissa soitella Viikin Yliopistolliseen eläinsairaalaan kyselläkseni kuinka heillä on aikoja ja päästäänkö me Norpan kanssa ilman eläinlääkärin lähetettä YES:iin. Ennaltaehkäisevään fysioterapiaan otetaan YES:ssä ajanvarauksen kautta, mutta sairaalta eläimeltä edellytetään ilmeisesti eläinlääkärin lähete. En vielä tiedä kumpaan joukkoon Norppa luetaan.

Viime päivät ovat kuluneet paitsi Norpan koipia tuijotellen myös sen ruokintaa pohtien. Norppa on syönyt tähän asti Orijenin isojen rotujen penturuokaa, mutta se pitäisi nyt hiljalleen vaihtaa aikuisten muonalle. Orijen on turhan tyyristä, koska nivelvalmisteet lohkaisevat jo ruokintabudjetista aimo palan. En ole valmis nipistämään niistä, joten haussa on jokin Orijeniin rinnastettava, mutta kilohinnaltaan edullisempi täysravinto.

Ostin Messarista kokeeksi kolme kiloa Brit Caren isojen rotujen junioreille tarkoitettua kuivaruokaa ja vaihdoin siihen nyt kun viimeisen Orijen-säkin pohja paljastui. Täysin viljatonhan tuo vaihtoehto ei ole (sisältää riisiä) eikä mun nähdäkseni Orijeniin rinnastettavissa, mutta ajattelin kokeilla, koska sitä ovat toiset kehuneet. Norppa on syönyt viikon verran Brit Carea ja ensimmäinen kilon säkki loppui juuri. En ole oikein vakuuttunut Brit Caren sopivuudesta, sillä hajuhaittoja riittää… Katsotaan nyt vielä nuo kaksi jäljellä olevaa kilon säkkiä. Muita harkitsemiani vaihtoehtoja ovat Purizon ja Taste of the Wild. Näistä ainakin ensin mainittu menee kokeiluun.