Takaisin sorvin ääreen

14. syyskuuta 2013

Edellisestä merkinnästä on ehtinyt vierähtää jo tovi, sillä mennyt kuukausi täyttyi allekirjoittaneen osalta mm. kasvillisuuskartoituksista, vesi- ja planktonnäytteenotosta sekä kalaverkkojen kokemisesta. Neljän viikon kenttäkurssi on nyt onnellisesti takanapäin, joten lienee aika päivitellä hieman Norpan kuulumisia. Treenikuulumisia on luvassa seuraavassa merkinnässä (yllä).

Monet lapset ovat viime aikoina vallan ihastuneet Norppaan ja juosseet tiheään tahtiin moikkailemassa sitä. Tämä on osoittautunut loistavaksi siedätyshoidoksi koiralle, joka näyttää vierastavan lapsia. Ymmärtäähän sen, että pienet ihmiset ovat sangen epäilyttäviä äkkinäisten ja yllättävien liikkeidensä vuoksi. Rauhallisen silittelyn ja makupalojen syöttämisen ansiosta Norppa tervehtii tuttuja lapsia jo innokkaasti häntä vispaten.

Kävimme viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa koirapuistossa niin, että siellä oli useampia muitakin koiria paikalla. Norppa oli menossa puistoon kovalla innolla, mutta pieni jännitys iski päälle, kun viisi muuta puistoilijaa tulivat tekemään tuttavuutta. Muiden karvakuonojen tutustumisinnon hiukan laannuttua, Norppa uskaltautui painimaan labbista muistuttavan sekarotuisen ja puolivuotiaan saksanpaimenkoiran kanssa.

Norppa joutui ensimmäisten juoksujensa ja kenttäkurssini vuoksi ulkoilemaan hihnassa käytännössä jatkuvasti reilun kuukauden ajan. Tämä oli oiva tilaisuus harjoitella ohittamista. Meille haastavimmaksi osoittautunut vastaantulevien koirakoiden ohittaminen on alkanut hiljalleen sujua. Vielä on paljon tekemistä, mutta viimeisen kuukauden aikana tapahtunut harppaus on ollut huomattava parannus aiempaan.

Mitäs muuta… Norppa sairasti ensimmäisen (hiivan aiheuttaman) korvatulehduksensa taannoin. Sitkeä, kuukauden päivät kestänyt korvatulehdus on kuitenkin nyt nitistetty. Pitää nyt seurailla tuon koiran korvia. Jos hiivaa ja tulehdusta pukkaa uudelleen, edessä on luultavasti ruokinnan muuttaminen. Tällä hetkellähän meillä syödään Orijen Puppy Large -kuivamuonaa. Ruokinnasta puheenollen, lunastin Norpalle eilen ilmaisen MUSH B.A.R.F. Vaisto-aterian. Tarkoitus olisi syöttää tuo Norpalle sen omien pentunappuloiden rinnalla ja kirjoitella sitten ajatuksia kyseisestä sapuskasta.

Lopuksi ihan vaan vinkkinä kaikille, että joskus kannattaa haahuilla päämäärättömästi, koska silloin saattaa törmätä mitä upeampiin paikkoihin. Tässä kuvasatoa sellaisista paikoista viime viikonlopulta ja tältä päivältä: