Veden valamia

Mitä vuoteen mahtuu?

26. tammikuuta 2014

Norppa ja allekirjoittanut alkoivat tallata samoja polkuja tasan vuosi sitten. Mitähän kaikkea nämä 12 kuukautta ovatkaan pitäneet sisällään?

• vakavat luusto-ongelmat ja niiden aiheuttama epävarmuus tulevaisuudesta
• raju oksennustauti, katkennut maitokulmuri, sitkeä korvatulehdus ja kuoriutunut antura
• varsin hyvälle mallille saatu peruskoulutus, tosin ohitukset ja irtiolo vaativat työstöä yli-innokkuuden vuoksi
• tokon ja nomen alkeet, mutta nyttemmin harrastushaaveiden kuoppaaminen luusto-ongelmien vuoksi

Norppa on osoittautunut aivan ihastuttavaksi koirapersoonaksi, jota on alkuhankaluuksien jälkeen ollut erittäin mukava kouluttaa. Valitettavasti tämä ei vaan pois kaikkea sitä surua, mitä erityisesti viime kuukaudet ovat tuoneet. Enpä olisi Norpan tullessa taloon osannut kuvitellakaan, että joudun ensimmäisen vuoden aikana pohtimaan asioita, joita toivoisi joutuvansa miettimään vasta koiravanhuksen kohdalla. Tässä on ”saanut” ihan rytäkällä tutustua koiranomistajuuden ikäviin puoliin ja luultavasti jokaisen koiranomistajan painajaiseen.

Jalkavaivat määrittelevät arkeamme nyt ja tulevaisuudessa. Hyppyyttäminen on kielletty, kova alusta ei tee hyvää ja ruuan kanssa uppoaa nivelrikkoa ehkäiseviä ravintolisiä, mutta silti nivelrikko lienee vain ajankysymys. Rikon ilmenemisajankohtaa ja voimaakkuutta ei pysty kukaan ennustamaan. Harrastushaaveet ovat mennyttä, sillä kinnervaivaisen koiralla ei voi teettää edes kovin vakavaa tokoa. Norpan kaltaisen koiran kanssa pitäisi yrittää elää päivä, kuukausi ja vuosi kerrallaan – helpommin sanottu kuin tehty.

Kaikesta huolimatta Norppa näyttää tällä hetkellä nauttivan elämästään: metsässä vapaana juoksemisesta, jokaikisesta lammikosta ja lutakosta, hanskojen retuuttamisesta, yhdessä touhuamisesta… Vaikka harrastushaaveet on kuopattu, touhuamme omaksi iloksemme niin rally-tokoa kuin nomeakin, mutta tämä tarkoittaa sitä, etten vaadi koiralta esimerkiksi vauhtia, äkkipysähdyksiä ja hyppyjä. Kesällä olisi tarkoitus lisätä pulikoinnin määrää ja treenata niin vepen alkeita kuin vesinoutojakin ihan vaan aktivointimielessä. Nenänkäyttöä kaikissa sen muodoissa (mm. namien etsintä, verijälki, jäljestys ja haku) tulen myös lisäämään entisestään, sillä se lienee niitä harvoja harrastuksia, joita Norpan kanssa voi melko huoletta tehdä. Ja koira tykkää hullunlailla!