Taulukkoihin merkityt annokset on laskettu/arvioitu 30-kiloiselle koiralle (Norppa n. 27 kg).

Makana Glucosamine HCl 750 mg aamuin illoin

Makana Chondroitin Sulfate 500 mg aamuin illoin

Olen syöttänyt Norpalle useita erilaisia nivelravinteita Nutrolin Nivel monitehosta, Seraquinin kautta Synoquin EFAan. Tein alkuvuodesta hieman laskelmia ja päätin niiden johdosta vaihtaa Makanan tuotteisiin. Facebookin Koiran nivelrikko -ryhmässä Makana alkaa olla jo varsin tunnettu tuotemerkki, mutta ajattelin esitellä sen nivelravinteet blogissakin. Makanan etuna ovat puhtaus ja annoshinta. 1 kg glukosamiinia, 500 g kondroitiinisulfaattia ja 1 kg MSM:ä ovat tyyris kertaostos yli 140 €:n yhteishinnallaan, mutta tulevat pidemmän päälle halvemmiksi kuin useimmat muut laadukkaat vaihtoehdot.

Yhtä asiaa en Makanan tuotteissa miettinyt loppuun asti. Nimittäin punnitsemista. Milläs punnaat jauheita alle gramman ilman laboratoriovaakaa? Hyvin hankalasti millään. Päädyin punnitsemaan kuinka paljon kymmenen maustemitallista sekä glukosamiinia että kondroitiinisulfaattia painaa ja laskin sillä perusteella päiväannokset maustemitoissa. Päädyin lopulta antamaan molempia noin maustemitallisen aamuin illoin, mutta en tiedä onko se lähelläkään oikeita milligrammamääriä. Toivotaan, että heitosta ei ole haittaa…

Makana MSM (methylsulfonylmethane) 1 tl aamuin illoin

Back on Track ruusunmarjarouhe 1 tl aamuin illoin

Uusina tuotteina mukaan tulivat MSM ja ruusunmarja. MSM:llä kerrotaan olevan nivelrikkoa hillitseviä ominaisuuksia, mutta sitä me ei olla aiemmin edes kokeiltu. Norpan kinnervaivasta kärsivä sisko on sen sijaan käsittääkseni saanut MSM:ää ainoana nivelravinteena alusta lähtien ja omistajansa kertoman mukaan voi varsin hyvin. Lienee siis ihan kokeilemisen arvoinen valmiste.

Jokainen tähän asti käytössä ollut nivelravinne on sisältänyt C-vitamiinia, joka uhkasi jäädä nyt kokonaan pois. FB:n nivelrikkoryhmässä paljon kehuja saanut Back on Trackin ruusunmarja pääsi siksi kokeiluun. C-vitamiinin kerrotaan vähentävän vapaiden radikaalien aiheuttamia vaurioita. Norppaakin hoitanut Timo Talvio oli tosin ihmetellyt jollekin nivelrikkoryhmäläiselle sitä, että koira pystyy syntetisoimaan ihmisestä poiketen itse C-vitamiinia. Lisäksi C-vitamiini lisää kuuleman kalkin imeytymistä eikä siksi välttämättä ole eduksi nivelrikossa. Olenkin miettinyt sen määrän alentamista yhteen teelusikalliseen, koska annosteluohje 30-kiloiselle on 3-6 g/vrk ja Norppa taitaa saada tällä hetkellä maksimimäärän tai jopa hieman enemmän.

Grizzlyn Villinlohen öljy Alaskasta 7 ml aamuin illoin

Nutrolin Sportti 2,5 ml aamuin illoin

Öljynä meillä on ollut jo pitkään Grizzlyn Villinlohen öljy Alaskasta. Valintaan ovat pääsääntöisesti vaikuttaneet omega-3/omega-6-suhde ja hinta: Grizzlyn öljyn omega-3/omega-6-suhde on 9-10:1, kun kasvatetuista lohista valmistetuissa öljyissä se on vain 2-3:1. Nivelrikkoiselle tärkeämpiä ovat tulehdusta hillitsevät omega-3-rasvahapot, sillä omega-6-rasvahapot voivat puolestaan jopa ylläpitää tulehdusta. EPA/DHA-suhde ei öljyssä ilmeisesti ole otollisin, mutta tämä on lompakolle armollisin vaihtoehto runsaasti omega-3:a sisältävistä öljyistä. Norpan saama annos on suurempi kuin pullon kyljessä oleva ohje, mutta se on valikoitunut ortopedi Esa Eskelisen ohjeiden perusteella: lohiöljyä noin 5 % ruuan määrästä.

Makanaan siirtymisen jälkeen otin Grizzlyn öljyn rinnalle Nutrolin Sportin. Kaksi öljyä on melko älytön valinta, mutta Synoquin EFA -nivelravinne piti sisällään tulehdusta hillitsevän Dehaxanin. Dehaxan piti sisällään EPAa, DHAta ja astaksantiinia, joita ei Makanaan siirtymisen jälkeen saanut. Halusin pitää kiinni tulehdusta hillitsevistä osasista, mikä johti sitten EPAa, DHAta ja astaksantiinia sisältävään Nutrolin Sporttiin. Mietin myös pelkän Sportin antamista. Sen päiväannos 30-kiloiselle on kuitenkin 12,5 ml ja ainoa pakkauskoko 500 ml, joten pullo kestäisi vain reilun kuukauden. Nutrolinin litrahinta on noin 80 € ja Grizzlyn noin 30 €, joten lompakko huusi kauhusta jo pelkästä ajatuksesta vaihtaa Nutroliniin. Grizzlya on muutenkin vielä niin paljon jäljellä, että näillä mennään toistaiseksi. Myöhemmin voisi sitten harkita muita vaihtoehtoja.

Tällä kokoonpanolla on nyt menty noin kuukauden päivät. Vaikutukset? Syötin Norpalle taannoin seitsemän päivän ajan Norocarp-tulehduskipulääkettä nähdäkseni muuttuuko sen käytös kipulääkityksen myötä. Kuvittelin, että se olisi ollut hieman tavanomaista vilkkaampi, mutta enpäs tiedäkään. Se alkoi lääkitysviikolla loikkia minua vasten aiempaa enemmän innostuessaan (yrittää napata hanskoja, heijastimia jne.). Paha tapa, jonka luulin kouluttaneeni pois… Ajattelin, että syynä loikkimiseen oli kipulääkitys, mutta lääkkeettömiä päiviä on ollut jo useampi ja loikkiminen jatkuu edelleen. Ehkäpä taustalla on uusi nivelravinnekombo? Tai IRAP? Tai liukkaiden kelien vähentyminen? Vaikea sanoa, koska niin moni kintereisiin vaikuttava asia on muuttunut tässä viimeisen kuukauden tai kahden aikana.

Ajattelin blogin päivittämisoperaation sivupalkin blogivinkkien karsimisesta ja uusien kiinnostavien blogien lisäämisestä. Seikkailin tunteja koirablogista toiseen, mutta kaikesta vaivasta huolimatta lukukelpoisten blogien lista jäi säälittävän lyhyeksi. Useimpien koiraharrastajien blogit täyttyvät lähinnä treenituskailuista, koehehkutuksista, näyttelyuutisista ja/tai valokuvista. Kasvattajienkin sivut pullottelevat toinen toistaan menestyksekkäämpiä kasvatteja ja omia koiria. Yhtä aikaa keskustelupalstoilla jauhetaan kuinka useiden rotujen terveys on kärsinyt ulkomuotopainotteisen rotukoirajalostuksen vuoksi. Missä ne kaikki sairaat koirat ovat?

Varsinkin nuoret koiraharrastajat ajavat erinäisillä keskustelupalstoilla hyvinkin kärkkäästi tervehenkisempää jalostusta ja tuomitsevat jyrkästi näyttelykeskeisen kasvatuksen. Toisten valintoja kritisoidaan kyllä kovaan ääneen, mutta omat opit unohtuvat heti, kun saarna on saatu pitää. Yllättävän harva jakaa blogissaan esimerkiksi kattavia terveystietoja koiristaan. Viralliset terveyslausunnot ovat kyllä usein kauniissa rivissä esittely-sivulla, mutta ne osaa jokainen vähääkään valistunut koiraharrastaja käydä katsomassa Kennelliiton jalostustietojärjestelmästäkin. Mites allergiat, korvatulehdukset, hotspotit, autoimmuunisairaudet, mahavaivat… Tai Norpan tapauksessa kintereet. Norppa näyttää KoiraNetin tietojen valossa terveeltä koiralta eivätkä satunnaiset vastaantulijat erota ongelmaa päällepäin, mutta se on silti kaikkea muuta kuin terve koira. Norpan terveystiedot ovat olleet esillä kinnernivelen diagnoosista lähtien. Niihin voit tutustua täällä. Olenko mä tosiaan ainoa koiranhankinnassa epäonnistunut ihminen täällä netin ihmeellisessä maailmassa?

Erityisesti kasvattajien sivuilla toivoisi näkevän kattavampia terveystietoja. Joku tosin totesi taannoin jollakin keskustelupalstalla, että tietoja ei saa julkaista ilman omistajan lupaa. Noh, omat jalostuskoirat olisivat hyvä kohde aloittaa terveystietojen jakaminen. Kasvattien omistajiltakin voisi edes kokeilla pyytää lupia. Vaikea uskoa, että jokainen kasvatinomistaja kieltäisi koiransa tietojen julkaisemisen. Joku fiksumpi ehdotti, että yksittäisten koirien terveystietojen sijaan kasvattaja voisi kirjoittaa jokaisesta pentueestaan yleiskuvauksen: millaisia puutteita ja hyviä puolia tässä kyseisessä yhdistelmässä on tullut esiin.

Yhä useampi kasvattaja on löytänyt tiensä myös blogien pariin. Nuorten koiraharrastajien tapaan myös kasvattajien blogit tuntuvat kuitenkin täyttyvän lähinnä treenipulinoista, koe-/näyttelymenestyksestä ja koirien yleisistä kuulumisista. Miksi niin harva jakaa blogissa näkemyksiään kasvattamisesta, jalostustamisesta, kasvatusrodustaan, luonne- ja terveysasioista taikka koiramaailmasta yleensä? Tällaisten asioiden pyöritteleminen luulisi olevan kaiken perusta vastuuntuntoiselle kasvattajalle. Kissan pöydälle nostaneiden kasvattajien saama vastaanotto ei toki ole useinkaan imarteleva. Ongelmakohtia rohkeasti esiin nostaneita ja omia virheitään avoimesti myöntäneitä kasvattajia on kuitenkin kiittäminen siitä, että allekirjoittaneella on jäljellä vielä edes hitunen uskoa koiramaailmaan.

Loppuun lainaan vielä erästä Noyal Thoughts -blogin kommentoijaa, joka puki ajatukseni sanoiksi:

Näin kommentoi R-niminen anonyymi ”Tähän loppuu minun ystävällisyyteni” -merkintään 17.12.2014 klo 22:04. Tämä kommentoija on asian ytimessä. En allekirjoita lähellekään kaikkia Noyal Thoughts -blogin ylläpitäjän näkemyksiä, mutta hän sentään yrittää tarttua ongelmakohtiin ja tuo omia mielipiteitään rohkeasti ilmi. Siihen ajattelin itsekin jatkossa pyrkiä.

Naksutinkoulutus

Teen vain pienen pintaraapaisun naksutinkoulutukseen, koska netti on pullollaan aiheeseen liittyviä vinkkisivustoja ja keskusteluja. Naksutinkoulutus on sitä kukkahattutäteilyä, jota toiset niin kritisoivat. Ihan vakavasti ottaen, naksutinkoulutusta voidaan hyödyntää niin aktivointiin tähtäävässä temppuilussa, arkipäiväisessä koirankoulutuksessa kuin harrastustenkin parissa. Sitä on käytetty jo pitkään muun muassa delfiinien ja kissapetojen koulutuksessa, sillä yritäpä pakottaa miekkavalas hyppäämään tai leijona huitomaan tassullaan. Juu ei.

Naksutinkoulutuksen koirakansan tietoisuuteen tuoneen Karen Bryorin esittelemä menetelmä rakentuu seuraaville perusperiaatteille:

• positiivinen vahvistaminen – palkitse onnistumisista ja jätä epäonnistumiset huomiotta
• koiran oma-aloitteisuus – sano ei houkuttelulle, ohjaamiselle ja pakottamiselle
• oikea-aikainen palkitseminen – naksauksen avulla palkitset tarkalleen haluamastasi toiminnasta
• keskitytään toimintaan – reagoi siihen mitä näet, älä tee oletuksia koiran ajatusmaailmasta

Kaikessa yksinkertaisuudessaan, mutkia suoriksi vetäen: Naksutinkoulutuksessa koira ehdollistetaan naksuttimelle, naksuttimen avulla merkitään oikea toiminta ja koira palkitaan varsinaisella palkkiolla. Tarkoitus on saada koira itse tarjoamaan toimintoja eikä turvautua nameilla houkutteluun tai esimerkiksi takapuolen maahan painamiseen. Kaupallisen naksuttimen tilalla voi halutessaan käyttää vaikkapa pilliä, kielellä naksauttamista tai Piltti-purkin kantta.

Koira lienee helpoin ehdollistaa naksuttimelle naksauttamalla ja palkitsemalla se sitten välittömästi. Näin koira oppii, että naksausta seuraa palkkio. Naksautuksen ja palkkion välistä aikaa voi hiljalleen alkaa pidentää koiran edistyessä. Muista kuitenkin, että naksautusta tulee aina seurata palkkio! Jos naksutin naksahtaa vahingossa, koira saa palkkionsa ja kouluttaja takoo päätään seinään oman mokansa takia. Varsinainen koulutus alkaa vasta, kun koira on ehdollistunut naksuttimelle. Ehdollistumisen voi testata naksauttamalla koiran touhutessa omiaan. Jos koira kääntyy sinua kohti, se mitä luultavimmin osaa odottaa palkkiota naksauksen kuullessaan.

Haluttua toimintaa voidaan kaivaa tai odottaa esiin useammallakin eri tavalla:

• sieppaaminen – napataan haluttu toiminta koiran tehdessä sen spontaanisti
• sheippaaminen – napataan halutun toiminnan osia ja edetään askel askeleelta kohti tätä toimintaa
• kohdentaminen – opetetaan koira koskettamaan esineitä ja hyödynnetään niitä toiminnan esiin saamiseksi
• houkuttelu – autetaan koiraa tekemään haluttu toiminta esimerkiksi ruuan avulla
• fyysinen ohjailu – käytetään fyysisiä keinoja toiminnan esiin saamiseksi

Naksutinkoulutuksessa pyritään hyödyntämään pääsääntöisesti kolmea ensimmäistä. Ohjailu ja houkuttelu ovat kuuluneet perinteisempään koirankoulutukseen ja ovat yleensä koiraa passivoivia tapoja. Itse käytän toisinaan houkuttelua yrittäessäni antaa Norpalle vinkkejä haluamastani toiminnasta, mutta pyrin välttämään sitäkin, koska ainakin Norppa niin sanotusti ”jää helposti kiinni” kehonkieleen ja varsinkin houkuttimena toimivaan makupalaan. Tämän vuoksi ohjaajan kehonliikkeitä, esimerkiksi sitä namikättä, on työlästä häivyttää pois.

En mene tällä kertaa sen enempää naksutinkoulutukseen, mutta kiinnostuneet tutustukoot Karen Bryorin kirjastoon (englanniksi). Youtubesta löytyy myös lukuisia erilaisia opetusvideoita, mutta erityisen lämpimästi suosittelen Morten Egtvedtin ja Cecilie Kosten Naksutinkoulutusta koirallesi -nimistä kirjaa.

Ruokapalkka vs. lelupalkka – jalkavaivaisen palkitseminen

Harrastamishaaveet Norpan kanssa karisivat koipivaivojen takia, mutta se ei estä meitä temppuilemasta, kunhan en vaadi esimerkiksi äkkikäännöksiä ja pysähtymisiä kovasta vauhdista. Sopivan palkkaustavan avulla kierrokset eivät nouse liian korkealle ja tekeminen pysyy innokkaana, mutta silti maltillisena. Suosin ruokapalkkaa, sillä sitä pidetään rauhoittavana ja leluja kiihdyttävänä palkkana. Norppa on tarpeeksi ahne, jotta sen mielenkiinto säilyy hyvinkin pitkään ruokapalkalla, muttei niin ahne, että kierrokset nousisivat liikaa.

Pelkästään ruuallakin voi palkata monella tapaa. Mä annan yleisimmin kädestä, mutta toisissa tempuissa se voidaan ja jopa kannattaakin antaa vaikkapa maasta tai erillisestä rasiasta. Norpan kohdalla ruokakupin käyttäminen palkkauksessa (= palkka tulee kupista) tekee ihmeitä, jos mielenkiinto tahtoo muutoin harhailla. Joissakin tilanteissa etäpalkka (esim. huoneen tai kentän toiselle laidalle sijoitettu ruokakuppi herkkuineen) on varsin toimiva palkkauskeino.

Lelupalkkausta en ole enää jalkadiagnoosin jälkeen harrastanut, sillä käytin lelupalkkauksessa aiemmin lähinnä pallonheittoa tai taisteluleikkiä, mutta ne ovat nyt kiellettyjen listalla. Pitäisi varmaankin pohtia erilaisia lelupalkkoja ja opettaa Norppa jollekin maltillisemmalle leikkipalkalle. Luulen tosin, että ruoka toimii tuolla ahmatilla paremmin kuin rauhalliset (tyyyylsääät…) leikit.

Meillä hallussa tai työn alla

Opetellaan vielä joskus

• erilaisten muotojen ja värien tunnistaminen
• esineen vieminen ihmiseltä toiselle
• etutassujen ristiminen makuulla ollessaan
• huopaan kääriytyminen tai muutoin itsensä peittely
• mukista ”juominen”
• kaappien/laatikoiden avaaminen narusta vetämällä (uskaltaakohan ahneelle labbikselle opettaa tätä?)
• kengät paikoilleen eteiseen
• kohteen kiertäminen (esim. puun, lyhtypylvään tmv.)
• lattian pyyhkiminen rätillä
• lelujen tunnistaminen nimeltä (yritetty on, mutta laihoin tuloksin…)
• loppujen sormien tunnistaminen (peukalo, etusormi ja keskisormi hallussa)
• nurkkaan häpeämään (ei rangaistuksena, vaan hauskana temppuna :D)
• pallon pyörittäminen kuonolla (oikeastaan osataan jo, mutta käskysana puuttuu)
• pään nyökyttäminen

Temppuvideoita inspiraatiota kaipaaville

• 45 CUTE DOG TRICKS (mm. huopaan kääriytyminen, häkkiin sulkeutuminen, kohteen kiertäminen)
• Amazing Dog Tricks (by Kyra the rescue dog) (mm. ryömiminen, tassujen ristiminen, kuppien pinoaminen)
• Border collie Zoe & AMAZING dog tricks! (mm. ontuminen, voltti ihmistä vasten loikkaamalla, pää jalkojen väliin)
• Dog Tricks for a Rainy Day (mm. pään kääntely, nurkkaan häpeämään, tiskit koneeseen)
• The most unusual and amazing dog tricks! (mm. useita temppuja kahdelle koiralle, etujalkojen pomputtaminen kävellessä)
• Useful Dog Tricks performed by Jesse (mm. vetoketjun avaaminen, verhojen sulkeminen, sängyn petaaminen)
• Useful Dog Tricks 2 performed by Jesse (mm. lakanat pois sängystä, tavarat laatikkoon, roskat poljinroskikseen)
• Useful Dog Tricks 3 performed by Jesse (mm. pölyhuiskan käyttö, pöntön kansi kiinni, lattiarätin käyttö)

Voisin joku päivä videoida Norpankin taitoja. Norpasta ei ole videoita nimeksikään ja niitä muutamaa hassua olemassa olevaakaan en ole koskaan täällä esitellyt. Järkkärissäni on videokuvausmahdollisuus, mutta edellisen kerran kun sitä kokeilin, sain aikaan vain järkyttävää pikselimössöä. Pitääpä huomenna kokeilla uudemman kerran.

Lopuksi vielä pari upotettua videota. Ensimmäisellä niistä on täyttä asiaa siitä, että temppuilun pitää aina olla koiralähtöistä – tunne koirasi rajat. Toinen on tyypillinen temppuvideo mainion sanoman kera: palkintojen tai temppujen määrällä ei ole väliä, kun sekä sinulla että koirallasi on hauskaa!

P.S. Jos tiedät lisää hyviä temppuvideoita, otan vinkkejä auliisti vastaan! Ei mitään hurjaa koiraparkouria, vaan mieluusti videoita, joiden temppuja (ainakin osaa niistä) voi teettää myös luustovaivaisella koiralla.

Miksi koiria kannattaa tutkia?

Koiran genomi on 95 %:sti samanlainen kuin ihmisen genomi. Koirien DNA-tutkimuksia voidaankin hyödyntää paitsi koirien jalostuksessa ja eläinlääketieteessä myös ihmislääketieteessä. Koirat ovat yleisesti tautimalleina käytettyjä hiiriä parempia malleja, sillä niiden sairaudet muistuttavat hyvin paljon ihmisten sairauksia (esim. epilepsia, rintasyövät ja atopiat) ja toisaalta koirien hoidosta ollaan myös valmiita maksamaan.

Koirien geenitutkimuksen hyödyntämistä ihmislääketieteessä lähestyttiin luennolla useiden esimerkkien kautta, esimerkiksi lagotto romagnolojen pentuajan ohimenevää epilepsiaa tutkimalla on saatu tietoa lapsuusiän epilepsiasta. Vastaavasti koirien ääniarkuuden on havaittu mallintavan melko hyvin ihmisten paniikkihäiriötä.

Kameleontti nimeltä koira

Koiria ja kissoja on jalostettu liki yhtä kauan, mutta siitä huolimatta kissa ei ole taipunut lähellekään yhtä moneen muotoon kuin koira. Tutkijat ovatkin erityisen kiinnostuneita siitä, mikä selittää valtavan kirjon koira-nimisen lajin sisällä.

Koirarotujen väliset geneettiset erot ovat jopa 3-4 kertaa suurempia kuin ihmisten välillä havaitut geneettiset erot. Poikkeuksellisen suuret geneettiset erot eivät rajoitu pelkästään rotujen välille, vaan myös rotujen sisällä selvää geneettistä jakautumista, esimerkiksi käyttö- ja näyttölinjoihin jakautunut saksanpaimenkoira koostuu geneettisestikin kahdesta selvästi erillisestä populaatiosta. Yksi syy koirien geneettiseen monimuotoisuuteen voi olla mutaatio meioosin aikaista rekombinaatiota säätelevässä PRDM9-geenissä. Koira on toistaiseksi ainoa nisäkäs, jolla on havaittu mutaatio tässä geenissä.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon koiran ja suden genomien vertailu. Koiralla ja sudella 36 domestikaatioon liittyvää geenialuetta, jotka eroavat toisistaan. Yksittäisenä esimerkkinä luennoitsija mainitsi, että koirat hyödyntävät tärkkelystä paremmin kuin sudet. Syy tähän löytyy koiran ja ihmisen välisestä suhteesta: Ihmisten ruuantähteitä ravinnokseen käyttäneiden koirien/susien esi-isien ruokavalio erosi villien lajitovereidensa ruokavaliosta. Tärkkelyksen hyödyntämiskyky oli eduksi ruuantähteitä ravinnokseen käyttäneille yksilöille, sillä valtaosa ihmisravinnon hiilihydraateista koostuu tärkkelyksestä.

MyDogDNA

Luennon mielenkiintoisinta antia oli ehdottomasti MyDogDNA-hankkeen esittely. MyDogDNA on pilottivaiheessa oleva hanke, jonka tavoitteena on helpottaa koirien geneettisen terveyden kartoittamista.

Tällä hetkellä laajamittainen perimän kartoittaminen edellyttää useiden erilaisten testien ostamista. MyDogDNAn myötä koiran koko perimä pystytään kartoittamaan yhden DNA-testin avulla. Tämä testi antaa tietoa koirayksilön geneettisistä sairauksista, monimuotoisuudesta ja tietyistä ulkomuodollisista seikoista (esim. värit). DNA-tutkimusten tulokset tallennetaan koiran DNA-terveyspassiin, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi eläinlääkäreiden vastaanotoilla hoitopäätöksiä tehtäessä. Kaikkien testattujen koirien tulokset kerätään myös tietokantaan, joka tarjoaa rotuyhdistyksille ja kasvattajille tietoa rodun linjaisuudesta, monimuotoisuudesta ja tautifrekvensseistä.

• Tutustu MyDogDNA-terveyspassin esitteeseen (PDF)

MyDogDNA Breeder -työkalu auttaa kasvattajia etsimään nartulleen sopivimman uroksen: Se etsii koiralle genotyypiltään sopivimman astutuskumppanin huomioiden myös kasvattajan asettamat toiveet (esim. rakenne, luonne ja koetulokset). Ohjelma karsii pois letaalien sairauksien kantajuudet ja nostaa korkeammalle ne yksilöt, joiden kanssa koira saisi mahdollisimman monimuotoiset pennut. MyDogDNAn toivotaan näin tuovan jalostuksen piiriin myös sellaisia jalostusarvoltaan hyviä yksilöitä, jotka tällä hetkellä jäävät varjoon. Toisaalta MyDogDNA voisi myös karsia niitä yksilöitä, jotka kantavat useita eri sairauksia eivätkä ehkä ole siksi jalostusarvoltaan niin hyviä yksilöitä, vaikka terveitä ovatkin.

MyDogDNA-hankkeeseen liittyy tiettyjä ongelmia (esimerkiksi koiramaailman avoimuus tai sen puute sekä patentoidut geenit, joita ei saa testata ilman lisenssejä), mutta ainakin itse pidän sitä erittäin kiinnostavana mahdollisuutena. Luennoitsijan mukaan niin Kennelliitto kuin rotuyhdistyksetkin ovat osoittaneet suurta mielenkiintoa MyDogDNAta kohtaan. Jään mielenkiinnolla odottamaan tuloksia pilottikartoituksesta ja toivon, että MyDogDNA saa tuulta siipiensä alle.