Tai siis, suosikit roturyhmittäin. Jos kerran muutkin, niin miksen minäkin. Muita suosikkinsa valinneita ovat mm. Chocochilin Chillailua, Huurrekuonot, Koiria maalta, Luuhullut, Pieni koti maalla, Resko & Kasko, Tavoitteena tähtiin ja Valkoiset paimenet.

FCI 1 Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat)

Uuups, en ole muodikas koirabloggaaja, koska ykkösryhmä ei kiehdo oikeastaan yhtään. Paimenissa ja karjakoirissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ne on vaan liian… Noh, paimenia. Sileäkarvaista collieta mietin kyllä ihan tosissani toista koiraa etsiessäni. En onnistunut löytämään nahkasta mitään varsinaista vikaa, mutta mun näkökulmastani siitä puuttuu kokonaan Se Jokin, joka koirassa pitää olla.

FCI 2 Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat

Roturyhmä, josta mun rakkauteni koiriin lähti ja jolle sydän sykkii edelleen erityisesti.

Yksi yltää yhä edelleen ylitse muiden – landseer. Norpan terveysongelmat ovat kuitenkin laittanut miettimään, että uskaltaakohan sitä koskaan ihan aikuisten oikeesti harkitakaan jättirotua. Se vois olla sama kuin kerjäis verta nenästään… Lansun tunnetumpi serkku, newfoundlandinkoira, kiinnostaisi myös, mutta rodun terveystilanne ja kuohunta nöffipiireissä toimivat tehokkaina karkotteina eikä tuo ulkomuotokaan tätä nykyä oikein viehätä. Rotuvalintaa ei tarvitsisi miettiä hetkeäkään, jos newfoundlandinkoirat olisivat samanlaisia kuin 1930-luvun Newfoundlandissa syntynyt aikansa newfoundlandilainen, alla olevissa kuvissa esiintyvä Swansea Jack – WAUUU!

Kuvat lainattu sivustoilta Natural History ja Buying Puppies

Hovawart voisi olla myös kiinnostava ja terveystilanteensakin puolesta varteenotettava vaihtoehto, jos kaipaan joskus pk-koiraa. Kummasti tämänkin rodun taustalta löytyy mm. sitä newfoundlandinkoiraa. Liekö valkomustien hoffien väri niitä peruja? Sääli, että väri ei ole hyväksytty, sillä tuollainen koira on kyllä silmiä hivelevä olento!

FCI 3 Terrierit

Amerikanstafforshirenterrieri voisi olla ihan hauska ilmestys, mutta… Terrieri? Mulle? Voin ihan kainostelematta myöntää olevani olevani ennakkoluuloinen ja nojaavani stereotypioihin. Mulle useimmat terrierit ovat pieniä ja äänekkäitä termiittejä. Näen sieluni silmin kuinka ne roikkuvat vielä aikuisinakin lahkeissa ja varpaissa. Tai ainakin olen satavarma, että onnistuisin tekemään niistä kauhukuvieni kaltaisia. 😛 Kiitosta vaan, mutta ei kiitos ehkä kuitenkaan.

FCI 4 Mäyräkoirat

Ei nappaa, ei sitten niin yhtään. Miksikö? Jalattomuus, pieni koko, alkuperäinen käyttötarkoitus ja sieltä juontuvat ominaisuudet eivät istu toiveisiini jnejne. Toisaalta, jos olisi pakko ottaa jokin ”jalaton” rotu, niin voisin ehkä harkita karkeakarvaista mäyräkoiraa, mutta todennäköisemmin ottaisin siinä tilanteessa FCI 5 -ryhmästä löytyvän länsigöötanmaanpystykorvan.

FCI 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat

Samojedinkoiralla on erityinen paikka sydämessäni, koska ulkoilutin erästä sammarirouvaa viikoittain melkein vuosikymmenen veran. Siinä sivussa tuli myös pieni kosketus näyttelymaailmaan ja pentuarkeen. En siltikään koe, että samojedi olisi mulle välttämättä sopivin koirarotu enkä oikein muutenkaan syty pystykorville ja alkukantaisille.

FCI 6 Ajavat ja jäljestävät koirat

Pohtiessani toisen koiran rotua tutustuin enemmän tai vähemmän tosimielellä pariin kuutosryhmän edustajaan: dalmatiankoiraan ja rhodesiankoiraan. Totesin melko pian, että rhode ei ehkä ole ihan mun juttuni, mutta dalmis vaikuttaa edelleen kivalta. Kyseisessä rodussa vaan tökkii pahasti värijalostus, johon ymmärtääkseni liittyy kuuroutta ja virtsakiviongelmia.

FCI 7 Kanakoirat

Seiskaryhmässä on paljon kauniita koiria, mutta toisaalta jo niiden katseleminen hengästyttää enkä tiedä niistä oikeastaan juuri mitään. Tykkään useimpien seisojien ja maltillisilla turkeilla varustettujen settereiden ulkonäöstä. En kuitenkaan voisi ainakaan tällä hetkellä kuvitella sellaisia itselleni. Sininenpicardienspanielissa ja ranskanspanielissa on kiinnostavia elementtejä, mutta Suomesta ei oikein taida löytyä tarjontaa. Stabyhoun kiehtoo myös omalla tavallaan, muttei syystä tai toisesta ole kuitenkaan tuntunut varteenotettavalta vaihtoehdolta.

FCI 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat

No niin, nyt päästiin taas asiaan! Kasiryhmä on alkanut tuntua vuosi vuodelta enemmän ”omalta”. Näen noutajissa ja osin spanieleissakin jotakin samaa kuin lansuissa ja nöffeissä. Ehkäpä siksi en osannut erityisemmin yllättyä huomatessani, että newfoundlandinkoirat, landseerit ja useimmat noutajat polveutuvat samoista Newfoundlandin ja Labradorin alueen koirista. Noutajat ja spanielit ovat vaan kompaktimmassa, terveemmässä ja toimintakykyisemmässä paketissa.

Spanieleista voisin huolia englanninspringerspanielin ohella myös fieldspanielin. Noutajatkin kiinnostavat edelleen enkä ole hylännyt täysin ajatusta toisesta labbiksesta. Käyttölinjainen labradorinnoutaja tulee kuitenkin konkreettiseksi vaihtoehdoksi vasta siinä tapauksessa, jos innostun tosissani harrastamisesta. Muista noutajista kiharakarvainen noutaja kiinnostaisi kovasti, mutta minulle on jäänyt vähän ikävä mielikuva rodun epilepsiatilanteesta.

© Mattias Agar, Flickr.com (BY-SA)

FCI 9 Seurakoirat ja kääpiökoirat

Seurakoiraryhmän rodut ovat monet kovin pieniä kavereita allekirjoittaneen makuun. Törmäsin kuitenkin jokunen vuosi sitten amerikkalaisiin käyttövillakoirakasvattajiin. Heidän lintukoirina toimiveet isovillat olivat niin makeita, että voisin huolia sellaisen isovillakoiran! Sääli vain, että Suomessa villakoirapiirit taitavat olla melkolailla näyttelyorientoituneita.

FCI 10 Vinttikoirat

Kymppiryhmäkään ei oikein tunnu omalta, koska vinttikoirat ovat nähdäkseni niin omaa luokkaansa. Whippet vaikuttaa kuitenkin vinttikoiraksi varsin monipuoliselta – ja ennen kaikkea koiramaiselta. Muutamaa vipukkaa sivusta seuranneena se voisi olla jopa melkein varteenotettava vaihtoehto jossakin mielentilassa.

FCI:n ulkopuolelle jäävät rodut

Jos totta puhutaan, tämä porukka ei ole kovin tuttu, mutta yksi rotu on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Jos haluaisin pienen seurakoiran, se olisi luultavasti lähdettävä reissun päälle ja haettava koira Alankomaista. Markiesje on todella herttaisen oloinen pikkukaveri, mutta valitettavan harvinainen.