Vaeltava kuusi

Ne hakkasi pois minut juuriltain –
kohu korven soi minun korvissain –
mun saattoivat salihin kimmeltävään,
joka puolelta peileistä itseni nään,
ne hellivät oksani helyihin
paperkukkasin, omenin kultaisin,
ja kirjovöin ja kynttilöin
niin kirkkain kuin taivahan lamput on öin,
ne hymyilivät, ne lymyilivät,
ne naavaista partaani pitelivät,
ne pyörivät piirissä ympäri mun
ja lauloivat: “On hyvä olla sun!”

Alat lumiset eessäni aukee vain –
kohu korven soi minun korvissain –
käyn sinne ma, kussa on kantani,
kotirimpeni, kotirantani;
taas juutun ma vanhoille juurillein,
saan suden ja kontion seuraksein,
surut suuret ja tuskat tulla voi,
taas vapaana latvani laulu soi,
taas puuta puhdasta, yhtä oon,
käyn kanssa taivahan taisteloon,
en armoa pyydä enkä saa,
olen kova kuin valkean talven maa.

Katkelmia Eino Leinon runosta Vaeltava kuusi

Rauhallista joulua itse kullekin säädylle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *