 etusivu uutisblogi linkkilista copyright |
 |
 esittely omat koirat sijoituskoirat muistoissa |
 ajatuksia myyntiehdot pentueet kantakoirat |
 pelastuslajit kilpailut kasvattajaryhmät valiot |
Maan
ja meren kohtauspaikalla
Asuinpaikkamme on ainutlaatuinen meren ja maan kohtauspaikka, jossa voi yhtä aikaa tuntea poskillaan sekä Itämeren suolan että eteläisen Suomen maaperän lämmön. Tiluksemme ovat silmiä hivelevän kauniilla paikalla, kivikkoisen ja kallioisen niemen kärjessä. Ympäristön kauneudesta huolimatta seutu on haasteellista asua, sillä meren läheisyys tuo aina mukanaan hyötyjen ohella myös omat haittansa.
Sijaintimme on mitä ihanteellisin ajatellen koirien ylläpitoa, sillä kotimme sijaitsee rauhallisella maalaisalueella. Naapureista ei paljon vaivaa ole, sillä ainoa lähinaapurimme on maatilan omistava viisihenkinen lapsiperhe, jotka itsekin ovat koiraihmisiä. Perheellä on kaksi omaa bordercollienarttua, mutta 17-, 15- ja 12-vuotiaat tytöt käyvät mielellään meillä touhuamassa koirieni kanssa. Asuinpaikkamme hyviin puoliin kuuluvat myös ehdottomasti läheltä löytyvät loistavat lenkkeilymaastot ja parin kilometrin päässä pienehkössä taajamassa sijaitsevat välttämättömimmät palvelut. Suuremmat asioinnit hoidamme joissakin lähimmistä kaupungissa, noin 30 kilometrin säteellä.
Erinomaisia lenkkeilymaastoja löytyy sekä meren rannasta että mantereelta ja läheltä että kaukaa. Kennelin tiluksien välittömästä läheisyydestä löytyy runsaasti lenkkeilyyn sopivia metsiä, peltoja ja niittyjä. Niemen juuresta kulkevan tien toisella puolella avautuu yksityisen maatilan omistuksessa olevia peltoja ja laitumia. Maatilan omistaja on antanut meille kirjallisen luvan käyttää peltoja ulkoiluun talvisin sekä keväällä ennen kylvöä ja syksyllä puinnin jälkeen. Kesäisin viljan tallominen on kielletty, mutta pellon pientareita saamme käyttää niin paljon kun haluamme.
Sopivia lenkkeilymetsikköjä löytyy sekä niemen molemmin puolin että edellä mainitsemani maatilan ympäristöstä. Metsissä voi halutessaan hyödyntää merkittyjä ulkoilureittejä tai kulkea ihan omia polkujaan, jälkimmäinen vaihtoehto tosin edellyttää seutujen tuntemista eksymisen välttämiseksi. Metsikköjä löytyy myös kaikkeen makuun aina helppokulkuisesta mäntymetsästä vaikeakulkuiseen rämeikköön, unohtamatta puiden joukkoonsa piilottamia kauniita niittyjä ja pieniä metsälampia. Kilometrin säteellä kennelistämme löytyy myös yksi järvi, jossa on mahdollisuus uittaa koiria, jos merelle ei ole asiaa.
Vaihtelua kaivatessamme voimme ottaa auton allemme ja ajamme esimerkiksi suhteellisen lähellä sijaitsevalle ulkoilualueelle, joka on keskellä vallan kaunista seutua. Automatkan päästä löytyy paljon muitakin hyviä lenkkeilymaastoja, joita hyödynnämme lähinnä viikonloppuisin kun aikaa riittää seikkailuun.
Omalla asuinniemellämme kulkee jonkin verran merkittyjä ulkoilupolkuja, jotka ovat pääsääntöisesti vain omassa käytössämme. Alueella saa kyllä liikkua myös muita ihmisiä edellyttäen, että ympäristöä kunnioitetaan keräämällä roskat pois ja kulkemalla vain merkityillä alueilla. Reiteiltä ei kannata poiketa myöskään oman turvallisuutensa vuoksi, koska kalliokkoinen niemi voi olla petollinen niin vieraalle kuin seudun tuntevallekin. Tästä syystä niemellä tulee liikkua aina vähintään pareittain ja myrskyisällä säällä ei kannata lähteä ollenkaan kallioille seikkailemaan.
Niemen länsipuolelta löytyy puuportaat, jotka vievät alas kalliota pitkin. Niemi tekee tällä puolella mutkan niin, että syntyy rauhallinen poukama, jonne olemme rakentaneet venelaiturimme. Käytössämme on kaksi venettä: huvipurtena käytössä oleva purjevene ja tämän kuminen pelastusvene, jota käytämme myös vesipelastuksessa. Landseereista, leonberginkoirista ja newfoundlandinkoirista puhuttaessa todettakoon, että kaikki koiramme tottuvat jo pentuina veneilyyn, huolimatta siitä tulevatko ne myöhemmin harrastamaan vepeä vai ei. Poukaman läheisyydestä löytyy myös veperantamme, jossa treenaamme vepeä ja järjestämme lajin kokeita. Hyvällä säällä niemen kärjessä ja molemmilla reunoilla on myös muitakin uimiseen sopivia kohtia niin koirille kuin ihmisillekin.
Merihenkinen
koti ja kenneltilat
Välitön pihapiirimme ja niemen kärkeen johtava tie ovat onneksemme niin korkealla etteivät Itämeren rajuimmatkaan syysmyrskyt kykene peittämään niitä vaahtopäisiin tyrskyihinsä. Niemen kärkeen johtava tie on asfaltoitu ja varustettu suojakaitein. Tien reunoille on aikoinaan istutettu myös tuulelta suojaavia puita, jotka ovat ehtineet jo kasvaa ihan kiitettävään kokoon, mutta tästä huolimatta kehotamme autoilevia vieraitamme erityiseen varovaisuuteen, sillä tuuli puhaltaa toisinaan yllättävällä voimalla. Talvisin tie saattaa olla myös hyvin liukas tai luminen, sillä aurauksien hoito tutuu olevan vähän puutteellista.
Tonttimme on neliöltään valtava, joten liikkumatilasta ei varmasti ole puutetta suuremmankaan koiralauman kanssa. Pihapiirimme on huolellisesti aidattu, joten koirat voivat ulkoilla huoletta kunhan portit muistetaan sulkea kunnolla. Koiramme viihtyvätkin suurimman osan päivästä ulkona, satoi tai paistoi. Pihalle on rakennettu myös koirankoppeja, joihin nelijalkaiset voivat halutessaan mennä esimerkiksi tuulta, sadetta tai aurinkoa suojaan. Suunnitelmissa on rakentaa pihalle kissatarha, jotta myös kennelimme kissavahvistus pääsee ulkoilemaan mahdollisimman vapaasti. Tällä hetkellä Riio käy ulkona valjaissa.
Kalliopohjan vuoksi pihapiirimme on kasvien osalta kovin karunoloinen: Istutettu nurmikko kyllä kasvaa hyvin, mutta muita kasveja on aika harvakseltaan. Pihapiirissä kasvaa lähinnä istutettuja, tuulelta suojaa antavia puita ja muutamia muita istuttamiani kasveja. Suurempia kukkapenkkejä en ole edes yrittänyt pitää, sillä koirilla, ja varsinkin pennuilla, on tapana leikkiä omia puutarha-askareitaan. Muutamien kasvien lisäksi pihapiiristämme löytyy lammikko ja hiekkapohjainen treenikenttä.
Kennelimme sijaitsee vanhan majakan mailla, joten pihapiirissämme on itse majakan ohella pienehkö majakanvartijan rakennus. Myynti-ilmoitus vanhasta majakasta oli niin houkutteleva, että siihen oli tartuttava vaikka majakanvartijan mökki osoittautuikin näytössä aivan liian pieneksi. Ensimmäinen vuosi meni kuitenkin majakanvartijan mökissä asuessa, mutta yhtäaikaa rakensimme itsellemme sopivampaa asuinrakennusta pihapiiriin. Nyttemmin punatiilinen majakanvartijan mökki on remontoitu koulutushalliksemme. Pienehköhän se on, mutta kelpaa mainiosti meidän tarpeisiimme - onhan paljon mukavampaa treenata sateella ja tuulella katto päänpäällä! Asuinrakennuksen, majakanvartijan mökin ja majakan ohella pihapiiristä löytyy varsinainen kennelsiipi sekä varastorakennus. Muut rakennuksen majakkaa ja majakanvartijan mökkiä lukuun ottamatta ovat itse rakentamiamme.
Varsinainen asuinrakennus on reilu kaksikerroksinen valkoinen puutalo, jota koristaa paikoin vihreä puuverhoilu. Koirat saavat kulkea suhteellisen vapaasti asuinrakennuksessa, vain muutamia huoneita on niiltä suljettuna. Sisustuksemme on sekoitus merta ja kasvatusrotujani: Seiniltä löytyy meri- ja laiva-aiheisia tauluja sekä koirieni kuvia, hyllyjä koristavat laivojen pienoismallit, myrskylyhdyt, koirapatsaat ja kaikki muu mikä nyt henkeen sopii.
Talon pääsisäänkäynti löytyy mantereen puolelta, katetulta terassilta. Talon alakerrasta löytyvät eteinen, olohuone, yhdistetty keittiö ja ruokailuhuone, wc, kodinhoitohuone sekä kylpyhuone ja sauna. Koirilta on pääsy estetty lähinnä saunaan ja kylpyhuoneeseen, sillä ne ovat puhtaasti ihmisiä varten, myös keittiön ja ruokailuhuoneen ovella on portti, jonka avulla voi tarvittaessa estää koirien pääsyn keittiön puolelle.
Toisesta kerroksesta löytyy oma makuuhuoneeni, kaksi vierashuonetta ja vessa. Omaa makuuhuonettani en ole koirilta raaskinut sulkea, mutta vierashuoneisiin niillä ei ole asiaa. Vierashuoneisiin voidaan kuitenkin majoittaa esimerkiksi kasvatinomistajia tai muita vierailevia ihmistähtiä koirineen. Toisesta kerroksesta pääsee myös tikapuita pitkin vintille, jotta on säilytyksessä mitä erilaisimpia tavaroita.
Asuinrakennus, kennelsiipi ja majakka muodostavat yhtenäisen rakennuksen, joten kennelsiipeen pääse paitsi kahdesta ovesta ulkokautta myös asuinrakennuksen ensimmäisestä kerroksesta. Kuten todettu, koirat saavat liikkua aika vapaasti asuinrakennuksessa vaikka meiltä löytyy myös varsinainen kennelsiipi. Kennelsiipi jatkaa tyyliltään ja sisustukseltaan asuinrakennuksen linjaa.
Kennelsiivessä ovat koirien makuutilat, minikeittiö, trimmi- ja pesutilat sekä eteinen talutushihnahyllykköineen ja koirien ensiapukaappeineen. Kennelsiiven pikkukeittiö on lähinnä koirien ruokien säilytystä varten, sillä sieltä löytyy jääkaappi ruuille ja lääkkeille, kuivakaappeja kuivamuonille sekä pakastin lihoille. Varsinaiset ruuat, kuten kasvissoseet valmistetaan suuremmassa keittiössä ja säilytetään minikeittiössä, jossa yleensä täytämme ruokakupit. Koirien ruokailu tapahtuu yleensä ulkona, huonolla säällä kuitenkin kennelsiiven makuutiloissa ja eteisessä.
Pihan varastorakennus on nimestään huolimatta lämmitetty, täysin asuinkelpoinen rakennus. Mantereenpuoleisesta sisäänkäynnistä pääsee toimistotiloihin, josta löytyvät kaikki koirien paperit ja palkinnot, kyseessä on myös eräänlainen infopiste vierailijoillemme. Rakennuksen toiselta puolelta on kulku varastoihin. Näissä varastoissa säilytetään kaikki suuremmat ja ei päivittäin käytössä olevat koiratarvikkeet, kuten näyttelyhäkit ja vepevarusteet.
Kuvakierros
Meripelastajan tiluksilla
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|