Molemmat kasvatusrotuni kuuluvat FCI2:n suuriin vuoristokoiriin. Newfoundlandinkoiran syntylegendan mukaan tämä vaikuttava koira syntyi Newfoundlandin saaren kalastajakansa avuksi. Siinä yhdistyvät karhun raskasta työtä kestävä runko ja säiltä suojaava paksu turkki, hylkeen pehmeät uintiin soveltuvat muodot, delfiinien iloinen ja eloisa mieli sekä koiran uskollinen sydän. Vaikka kuvaus koskeekin alun perin newfoundlandinkoiraa, en osaisi itse kuvailla paremmin näitä kolmea hienoa ja uniikkia rotua.

Newfoundlandinkoiraa ja landseeria yhdistävät monet asiat, mutta toisaalta varmasti yhtä monet seikat erottavat niitä tänä päivänä. Newfoundlandinkoiran nykyinen muoto on kotoisin Newfoundlandin saarelta, Kanadan itärannikolta. Rodun synty ja alkuperäinen syntymäseutu on kuitenkin epäselvä, aiheesta liikkuu monia vaikuttavia tarinoita - se mikä niistä on oikea, tai onko mikään, ei ole tiedossa. Eurooppalaiset kalastajat toivat kuitenkin mukanaan näitä koiria Eurooppaan ja epätavallisen ulkomuotonsa vuoksi koirat saavuttivat suuren suosion erityisesti Englannissa. Mustien yleistyessä valkomustien suosio hiipui, mutta onneksemme näitä valkomustia koiria oli viety paljon Manner-Eurooppaan. Englantilaisten mustien koirien ja mannermaisten valkomustien koirien kehittyessä pikkuhiljaa erilleen syntyivät tuntemamme newfoundlandinkoirat ja landseerit.

Tänä päivänä landseer ja newfoundlandinkoira ovat kaksi eri rotua, vaikkakin esimerkiksi Englannissa ja Yhdysvalloissa landseer tunnetaan valkomustana newfoundlandinkoirana. Landseerit ovat kuitenkin yleensä säkäkorkeudeltaan newfoundlandinkoiria suurempia ja korkearaajaisempia. Niiden pää on kapeampi, kuono pidempi ja otsapenger loivempi. Landseerin turkki on lyhyempää ja sitä on vähemmän kuin newfoundlandinkoiralla. Myös toivotussa värityksessä on eroja: landseerille toivotaan valkoista piirtoa kun newfoundlandinkoiran pää saa olla kokonaan musta. Luonteessakin voidaan havaita eroja, sillä landseeria pidetään yleensä vilkkaampana ja toiminnallisempana rotuna.

©Hanningfield

©L'Odyssée des Anges

©Hanningfield

©Aresibo

Luonne on koiran ominaisuuksista tärkein ja sen merkitys korostuu entisestään kun puhutaan suuresta ja voimakkaasta koirasta. Tavoitteenani on rodunomainen, mutta ystävällinen ja sosiaalinen eli ennen kaikkea yhteiskuntakelpoinen luonne. Niin landseerilla kuin newfoundlandinkoiralla saa ja tuleekin olla luonnetta ja omaa päättelykykyä, jotta ne sopivat alkuperäisiin käyttötarkoituksiinsa. Molempien rotujen tulisi soveltua luonteensa puolesta myös ensimmäiseksi koiraksi. Landseer on se vilkkaampi, toiminnallisempi ja miellyttämisenhaluisempi rotu, newfoundlandinkoira puolestaan itsepäisempi. Sekä landseerien että newfoundlandinkoirien edustajien tulee kuitenkin olla aidosti ystävällisiä.

Landseereista ja newfoundlandinkoirista puhuttaessa ei voida sivuuttaa rakkautta veteen. Landseerien ja newfoundlandinkoirien perusluonteeseen kuuluu mieltymys vesityöskentelyyn ja vietti pelastaa vedenvaraan joutunut. Näitä viettejä tulee vaalia ajatellen rotujen alkuperäistä käyttötarkoitusta, mutta toisaalta viettejä ei saa olla liikaa, jotta koira on hallittavissa. Toiselta koiralta löytyy enemmän taipumuksia kuin toiselta ja tästä syystä pyrin valitsemaan mahdollisimman tarkkaan kasvattieni kodit.

Rakenne ja terveys kulkevat käsi kädessä. Pyrin pitämään aina mielessä rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen ja sitä kautta kasvattamaan tasapainoisia ja terverakenteisia koiria. Niin vesi- kuin vetotyöskentelyynkin soveltuvalta koiralta vaaditaan esimerkiksi sopivia kulmauksia, kylmältä suojaavaa turkkia ja voimakasta kehoa, mutta myös monet pienet yksityiskohdat kuten varpaiden välien räpylät ja oikeanlainen korvanrakenne ovat tärkeitä. Painotankin nimenomaan sanaa tasapainoinen: Sopusuhtainen kroppa takaa yleensä parhaan mahdollisen suorituskyvyn. Jos vain ainoastaan yhteen ominaisuuteen tai kehonosaan kiinnitetään huomiota, saatetaan aiheuttaa vakavaa vahinkoa jollekin toiselle ominaisuudelle.

Monet virtuaalikasvattajat sanovat tänä päivänä kasvattavansa joko käyttö- tai näyttölinjaisia koiria. Itse en halua lähteä jakamaan koiria tällä tavoin kategorioihin, vaan tavoitteenani on niin käyttöön kuin näyttöönkin soveltuva yksilö. Kun kaikki osa-alueet ovat hyvässä tasapainossa, tuloksena on terve ja sekä fyysisesti että henkisesti tasapainoinen koira arvostetusta suvusta.


Virtuaalimaailmassa kasvattaja kykenee todellisuudessa vaikuttamaan hyvin vähän kasvatteihinsa. Uuden omistajan valitsemat kuvat, kirjoittama luonne ja harjoittama kilpailuttaminen määräävät hyvin pitkälle kasvatin ominaisuudet. Virtuaalisesti kykenemme "jalostamaan" oikeastaan vain koirien sukutauluja niissä esiintyvien nimien ja meriittirivien kautta. Virtuaalikoirien parissa onkin ollut tapana kiinnittää huomiota sukulaisten meriittiriveihin. Toivon itse pystyväni tarjoamaan tulevaisuudessa rotujeni harrastajille paitsi menestyksekkäistä myös pitkäsukuisista ja tasaisista, harkinnalla rakennetuista linjoista tulevia landseer- ja newfoundlandinkoirayksilöitä.

Landseer ja newfoundlandinkoira ovat virtuaalisesti suhteellisen tuoreita ja pienilukuisia rotuja, joiden yksilö määrät ovat kuitenkin lähteneet ilahduttavaan nousuun. Rotujen suurimpia ongelmia ovat pysyvien harrastajien puute: Harrastajia ja sen myötä myös koiria tulee ja menee jatkuvasti. Hyvää jalostusmateriaalia menetetään niin suvullisten kuin evm-koirienkin kadotessa virtuaaliavaruuteen. Tästä johtuen kasvatustyö on tällä hetkellä lähinnä uusien linjojen luomista kannan vahvistamiseksi.

EVM-sukuiset koirat ovat tärkeitä uusien linjojen perustajayksilöitä. Niillä on erityisen merkittävä osa landseerien ja newfoundlandinkoirien tapaisten pienilukuisten rotujen geenipohjan luomisessa. Pyrinkin pitämään omassa laumassani aina useampia EVM-sukuisia koiria ja kannustamaan myös muita rotujeni harrastajia niiden pariin. EVM-sukuisten koirien käyttöä kasvatuksessa tulee kuitenkin tarkastella pitkällä tähtäimellä. Uusi veri on tietenkin aina tervetullutta, mutta harkitsemattomasti käytetyt EVM-sukuiset koirat myös rikkovat pitkäjänteisellä työllä rakennettuja sukutauluja. Käytänkin itse EVM-sukuisista koiria lähinnä risteyttämällä niitä keskenään uusien linjojen luomiseksi.

Virtuaalimaailmassa eivät ominaisuudet tyypillisesti periydy vanhemmilta jälkeläisille. Olen halunnut tuoda realistisuutta ja toisaalta kiinnostavuutta jalostustyöhöni rakentamalla landseereilleni ja newfoundlandinkoirilleni periytymismekanismin. Siihen sisällytetyt kuusi ominaisuutta (perusväritys, perusvärityksen haalennus, landseer-kuvio, pentuekoko, pelastustaipumukset ja miellyttämisenhalu) periytyvät geenien säätelemänä vanhemmilta jälkeläisille. Jokainen toukokuun 2011 jälkeen syntynyt Meripelastajan kasvatti saa geneettisen perimän, jota toivoisin kasvattinomistajan seuraavan luonnetta luodessaan ja kuvia etsiessään. Lisää aiheesta ylempänä olevan linkin takana. Vastaan myös herääviin kysymyksiin mielelläni.

Tietyt nimet toistuvat muita useammin Meripelastajan kasvattien sukutauluissa. Nämä kasvatustyöni kantakoirat ovat yksilöitä, jotka ovat olleet hyvin lähellä ihannekoiralle asettamieni kriteereitä ja joilla koen olleen erityisen paljon annettavaa roduilleen. Pyrin säilyttämään kyseiset nimet Meripelastajan kasvattien sukutauluissa välttäen kuitenkin näiden sukujen liiallista yleistymistä koko populaatiossa.

Sukutaulujen rakentaminen on pitkäjänteistä ja tarkalla harkinnalla tehtävää työtä. Arvostan sukutauluissa pituutta ja tasaisuutta, mutta suku rakentuu ennen kaikkea siihen liittyneistä koirayksilöistä. Pentueita teetetään tarkoin harkituista menestyneistä yhdistelmistä, joiden vanhemmat edustavat kumpikin paitsi itseään myös sukutauluaan. Näin syntyy taustoiltaan korkealuokkaisia koiria, joilla on kaikki edellytykset menestyä kilpailukentillä ja toimia arvokkaana jalostusmateriaalina virtuaalisissa landseer- ja newfoundlandinkoirakannoissa.


Kasvattini tunnistat etuliitteestä Meripelastajan. Pentueet nimetään kirjain-teemojen mukaan, joten samaan pentueeseen syntyvien koirien viralliset nimet alkavat aina samalla kirjaimella. En halunnut aloittaa tavanomaiseen tapaan A-kirjaimesta, joten ensimmäinen pentue sai kirjaimekseen M:n Meripelastajan mukaisesti. Tästä eteenpäin edetään aakkosjärjestyksessä niin, että Ö-pentueen jälkeen siirrytään A-kirjaimeen.

Meripelastajan kasvattajaliitteen jälkeen tulevat nimet ovat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kaksiosaisia yhdyssanoja. Pentujen nimet eivät yleensä kirjaimen ohella noudata muita teemoja. Pyrin keksimään jokaiselle pentueelle pitkän listan nimivaihtoehtoja, joista pentujen ostajat voivat valita mieleisensä. Ostajat saavat halutessaan myös kehittää itse koiralleen nimen, mutta asettamissani rajoissa tietenkin.