• vakavat luusto-ongelmat ja niiden aiheuttama epävarmuus tulevaisuudesta
• raju oksennustauti, katkennut maitokulmuri, sitkeä korvatulehdus ja kuoriutunut antura
• varsin hyvälle mallille saatu peruskoulutus, tosin ohitukset ja irtiolo vaativat työstöä yli-innokkuuden vuoksi
• tokon ja nomen alkeet, mutta nyttemmin harrastushaaveiden kuoppaaminen luusto-ongelmien vuoksi

Norppa on osoittautunut aivan ihastuttavaksi koirapersoonaksi, jota on alkuhankaluuksien jälkeen ollut erittäin mukava kouluttaa. Valitettavasti tämä ei vaan pois kaikkea sitä surua, mitä erityisesti viime kuukaudet ovat tuoneet. Enpä olisi Norpan tullessa taloon osannut kuvitellakaan, että joudun ensimmäisen vuoden aikana pohtimaan asioita, joita toivoisi joutuvansa miettimään vasta koiravanhuksen kohdalla. Tässä on ”saanut” ihan rytäkällä tutustua koiranomistajuuden ikäviin puoliin ja luultavasti jokaisen koiranomistajan painajaiseen.

Jalkavaivat määrittelevät arkeamme nyt ja tulevaisuudessa. Hyppyyttäminen on kielletty, kova alusta ei tee hyvää ja ruuan kanssa uppoaa nivelrikkoa ehkäiseviä ravintolisiä, mutta silti nivelrikko lienee vain ajankysymys. Rikon ilmenemisajankohtaa ja voimaakkuutta ei pysty kukaan ennustamaan. Harrastushaaveet ovat mennyttä, sillä kinnervaivaisen koiralla ei voi teettää edes kovin vakavaa tokoa. Norpan kaltaisen koiran kanssa pitäisi yrittää elää päivä, kuukausi ja vuosi kerrallaan – helpommin sanottu kuin tehty.

Kaikesta huolimatta Norppa näyttää tällä hetkellä nauttivan elämästään: metsässä vapaana juoksemisesta, jokaikisesta lammikosta ja lutakosta, hanskojen retuuttamisesta, yhdessä touhuamisesta… Vaikka harrastushaaveet on kuopattu, touhuamme omaksi iloksemme niin rally-tokoa kuin nomeakin, mutta tämä tarkoittaa sitä, etten vaadi koiralta esimerkiksi vauhtia, äkkipysähdyksiä ja hyppyjä. Kesällä olisi tarkoitus lisätä pulikoinnin määrää ja treenata niin vepen alkeita kuin vesinoutojakin ihan vaan aktivointimielessä. Nenänkäyttöä kaikissa sen muodoissa (mm. namien etsintä, verijälki, jäljestys ja haku) tulen myös lisäämään entisestään, sillä se lienee niitä harvoja harrastuksia, joita Norpan kanssa voi melko huoletta tehdä. Ja koira tykkää hullunlailla!

Me ollaan tässä parin päivän aikana kohdattu jonkinlainen idioottien invaasio Norpan kanssa. Joku iäkkäämpi ”herrasmies” yritti jyrätä meidät Kampissa. Emme edes seisseet keskellä kulkuväylää tai mitään, mutta mies katsoi mua ja käveli silti suoraan päin. Mahtoiko herralla olla alkomahoolia veressään vai mitä. Sanaista arkuaan hän ei kuitenkaan vaivautunut missään vaiheessa avaamaan. Norppa ei yllättävää kyllä reagoinut tapahtuneeseen millään tavalla, vaikka yleensä se huitoo häntää jokaiselle sitä (= meitä) kohti kävelevälle.

Joku arviolta 10-vuotias tyttö taas päätti iskeä kätensä Norpan kuonon eteen pyöräillessään ohitsemme. Tyttö ei selvästikään yrittänyt lyödä, mutta osui sormillaan Norpan kirsuun. Näin jälkikäteen harmittaa, etten ehtinyt sanoa tytölle mitään tänen temppunsa riskialttiudesta. Norppa ei onneksi tälläkään kertaa juuri reagoinut tapaukseen: vilkaisi nopeasti tytön perään, mutta jatkoi matkaa nätisti vierelläni. Meillä on viimeisen viikon-parin aikana ollut havaittavissa hienoista takapakkia ohituksissa, joten olin kovin ylpeä pikkumustastani tässä tilanteessa.

Lapsista puheenollen, Norppa tapasi taannoin ensimmäistä kertaa pikkulapsen. 1,5-vuotias lapsonen säikähti ensin isoa mustaa koiraa. Norppa teki kuitenkin tuttavuutta oikein nätisti haistelemalla lasta varovasti. Norppa käyttäytyi kaiken kaikkiaan vallan hienosti lapsen seurassa. Tiedä sitten oliko pentukin vähän hämmentynyt pikkuihmisestä. Lapsen pelko koiraa kohtaan hävisi melko nopeasti ja hän kärräsi pian mm. kumisaappaan leluksi Norpalle.

Aloitimme tiistaina Norpan kasvattajan järjestämän pentukurssin. Ensimmäisellä kerralla paikalla oli Norpan lisäksi vain yksi pentu, Norppaa päivää vanhempi labbisuros. Oli mielenkiintosta huomata, kuinka eri tavalla nämä kaksi koiraa käyttäytyivät koulutustilanteissa. Norppa vaikuttaa monellakin tapaa ilmeisen rauhalliselta labbikselta. Koulutettaessa sitä sai innostaa selvästi voimakkaammin kuin kurssilla ollutta labbisurosta. Ensimmäiseltä tunnilta jäi käteen mm. vinkki kokeilla palkitsemisessa lelua. Olemme nyt parin päivän ajan treenanneet luoksetuloa ja sivulletuloa lelun kanssa. Viimeksi mainittu on vielä aivan alkutekijöissään, mutta luoksetuloon tuntuu tulleen lisää vauhtia lelun myötä!

P.S. Norppa hyödyntää sesonkituotteita. Näin keväällä sen herkkua tuntuvat olevan voikukat. Pentu söisi varmaan kokonaisen pellon tyhjäksi voikukista, jos vain aikaa naposteluun suotaisiin ja sallisin sen popsia kaiken suuhunsa.

Heittäydyin eilen (uhka)rohkeaksi ja päätin ilmoittautua mätsäriin Norpan kanssa, kun oltiin kerran paikanpäällekin saavuttu. Näin jo sieluni silmin kuinka Norppa ei malta seistä paikallaan sekuntiakaan, ottaa laukka-askeleita ravaamisen sijaan ja heittäytyy selälleen tuomarin jalkoihin. Uusi paikka ja muiden koirien paljous taisivat kuitenkin imeä pennusta suurimmat mehut, sillä se esiintyi kehässä vallan mallikelpoisesti!

Norppa seisoi ja ravasi aivan uskomattoman nätisti. Huomio herpaantui muutamaan otteeseen jännien hajujen tai haukkuvien koirien takia, mutta pentu malttoi niistä huolimatta kuunnella käskyjäni. Eniten jännitin tuomarin käsittelyä ja sitä kuinka Norppa reagoi siihen. Norppa rrrakastaa kaikkia uusia tuttavuuksia. Se ei yleensä hypi, mutta tuppaa kerjäämään rapsutuksia heittäytymällä selälleen ihmisten jalkoihin. Nyt Norppa malttoi kuitenkin seistä paikallaan tuomarin kopeloidessa sen runkoa ja katsoessa hampaat.

En ehtinyt vilkuilla kauheasti parinamme olleen koirakon esiintymistä, mutta muutaman vilkaisun perusteella sekä kaksijalkainen että nelijalkainen vaikuttivat yllättävän kokeneilta esiintyjiltä. Olinkin vallan yllättynyt, kun tuomari ojensi meille punaisen nauhan.

Norppa jatkoi hienoa esiintymistään punaisen saaneiden isojen pentujen kehässä, jossa oli kuusi osanottajaa. Tyttö vaikutti tosin jo hiukan tylsistyneeltä ja heittäytyi odotellessa pariinkin otteeseen makuulle. Hiukan laiskasta esiintymisestä huolimatta sijoituimme kehässä toiseksi ja olin jälleen kerran ällikällä lyöty!

Ehkä tämän kokemuksen siivittämänä uskaltaudumme näyttelykehään vielä loppukesän tai alkusyksyn aikana. Tosin Mustista & Mirristä ensihätään ostettu parin euron näyttelyhihna menee kyllä vaihtoon hetimiten. Hihnan litteä muotoilu ei ole toimivaa nähnytkään.

Ostin eilen kesän ensimmäisellä palkallani uuden, valovoimaisemman objektiivin, joten tässä ”hiukan” testikuvia:

Sivulletulo-harjoitus

Muita kummempia kuulumisia ei oikeastaan tällä hetkellä ole kertoa. Paitsi, että Norpan kaikki kulmahampaat ovat vaihtuneet pysyviin. Osa poskihampaista on vielä vaihtumatta ja pysyvät kulmuritkaan eivät ole vielä täydessä mitassaan, mutta likalla alkaa pikkuhiljaa olla aikuisen hurrrja hammaskalusto.