• vakavat luusto-ongelmat ja niiden aiheuttama epävarmuus tulevaisuudesta
• raju oksennustauti, katkennut maitokulmuri, sitkeä korvatulehdus ja kuoriutunut antura
• varsin hyvälle mallille saatu peruskoulutus, tosin ohitukset ja irtiolo vaativat työstöä yli-innokkuuden vuoksi
• tokon ja nomen alkeet, mutta nyttemmin harrastushaaveiden kuoppaaminen luusto-ongelmien vuoksi

Norppa on osoittautunut aivan ihastuttavaksi koirapersoonaksi, jota on alkuhankaluuksien jälkeen ollut erittäin mukava kouluttaa. Valitettavasti tämä ei vaan pois kaikkea sitä surua, mitä erityisesti viime kuukaudet ovat tuoneet. Enpä olisi Norpan tullessa taloon osannut kuvitellakaan, että joudun ensimmäisen vuoden aikana pohtimaan asioita, joita toivoisi joutuvansa miettimään vasta koiravanhuksen kohdalla. Tässä on ”saanut” ihan rytäkällä tutustua koiranomistajuuden ikäviin puoliin ja luultavasti jokaisen koiranomistajan painajaiseen.

Jalkavaivat määrittelevät arkeamme nyt ja tulevaisuudessa. Hyppyyttäminen on kielletty, kova alusta ei tee hyvää ja ruuan kanssa uppoaa nivelrikkoa ehkäiseviä ravintolisiä, mutta silti nivelrikko lienee vain ajankysymys. Rikon ilmenemisajankohtaa ja voimaakkuutta ei pysty kukaan ennustamaan. Harrastushaaveet ovat mennyttä, sillä kinnervaivaisen koiralla ei voi teettää edes kovin vakavaa tokoa. Norpan kaltaisen koiran kanssa pitäisi yrittää elää päivä, kuukausi ja vuosi kerrallaan – helpommin sanottu kuin tehty.

Kaikesta huolimatta Norppa näyttää tällä hetkellä nauttivan elämästään: metsässä vapaana juoksemisesta, jokaikisesta lammikosta ja lutakosta, hanskojen retuuttamisesta, yhdessä touhuamisesta… Vaikka harrastushaaveet on kuopattu, touhuamme omaksi iloksemme niin rally-tokoa kuin nomeakin, mutta tämä tarkoittaa sitä, etten vaadi koiralta esimerkiksi vauhtia, äkkipysähdyksiä ja hyppyjä. Kesällä olisi tarkoitus lisätä pulikoinnin määrää ja treenata niin vepen alkeita kuin vesinoutojakin ihan vaan aktivointimielessä. Nenänkäyttöä kaikissa sen muodoissa (mm. namien etsintä, verijälki, jäljestys ja haku) tulen myös lisäämään entisestään, sillä se lienee niitä harvoja harrastuksia, joita Norpan kanssa voi melko huoletta tehdä. Ja koira tykkää hullunlailla!

Ihmeellisempiä kuulumisia ei siis ole tarjota, syinä kiireinen opiskeluviikko ja toisaalta muutama työstämäni blogimerkintä. Paljastettakoon sen verran, että tulossa on merkinnät niin Norpan hallitsemista (tai ”hallitsemista”) käskyistä kuin ison rodun pennun ravitsemuksestakin. Jälkimmäistä raapustan ensisijaisesti itseäni varten, jäsentääkseni ympäri nettiä keräämäni tutkimustiedon yhdeksi artikkelissa, mutta kiva jos siitä joku muukin hyötyy. Aiemmin mainitsemallani luentokurssilla käsitellään koiran ruokintaa muutaman viikon kuluttua, joten julkaisen merkintäni isojen rotujen pentujen ravitsemuksesta vasta nuo luennot kuunneltuani. Käskymerkintä tulee sen sijaan näillä näkymin julki jo pääsiäisen aikana.

Pentukerhossa huomaa kuinka pentujen suhtautuminen uusiin tuttavuuksiin vaihtelee hyvinkin suuresti niin rodusta kuin yksilöstäkin riippuen. Siinä missä bouvier näytti arastelevan ensi alkuun uusia tuttavuuksia ja pikkukoirat liki juoksivat niitä pakoon, Norppa syöksyi innosta soikeana kaikkien uusien ihmisten ja koirien luokse.

Huomasin eilen, että yliopistolla pyörii tällä hetkellä koiria käsittelevä luentosarja, joka sopii paremmin kuin hyvin omiin aikatauluihini. Tarkoitukseni olisikin käydä kuuntelemassa mitä yliopistolla opetetaan koirien ruokinnasta, jalostuksesta ja luonteesta. Luennoitsijoina on ihmisiä niin yliopistolta, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta, Kennelliitosta kuin Opaskoirakoulultakin. Ainakin tämän päivän luento koirien DNA-tutkimuksista oli erittäin mielenkiintoinen. Raapustelen siitä viikonlopun aikana blogiin jonkinlaisen tiivistelmän/pohdinnan/tmv.

Tähän loppuun vielä muutama kuva tämän päivän metsälenkiltä. Norppa esittelee ylpeänä uutta kaulapantaansa. Mustista & Mirristä löytyi alennuslaarista kivanoloinen nahkapanta: sorruin, kun hintaakin oli vain pari euroa.