Kuoriutunut antura näyttää valokuvassa hurjemmalta kuin luonnossa, kiitos salaman aiheuttaman kontrastin. Se on livenä ihan siisti ja lähtenyt parantumaan hyvin, mutta eipä meillä näköjään mikään suju ilman ongelmia… En ole tassusiteen teko-ohjeista ohjeista huolimatta onnistunut kietomaan sellaista sidettä, joka pysyisi kunnolla paikallaan. Kaikki siteet ovat valuneet enemmän tai vähemmän pois paikaltaan ja ilmeisesti siksi jalkaterän sisäreuna on hankautunut ja turvonnut ärsytyksestä. Turvotus näkyy kuvan yläreunassa.

Anturan hoito jatkuu samanlaisena kuin tähänkin asti, mutta desinfioin laimennetulla Betadinella nyt myös tuota turvonnutta kohtaa ja koitan saada sen tasoittumaan Vetramil-voiteen avulla. Pitänee pehmustaa kyseinen kohta siteen sisällä myös aiempaa paremmin. Pehmusteena on ollut koko ajan kerros kipsinalusvanua, pitänee lisätä sen kerroksia tai haavataitoksia tuohon hankauman kohdalle. Tänä iltana jalka saa kuitenkin huilia pelkässä kevyessä sukassa, jotta ärsyyntynyt kohta pääsee vähän hengittämään.

Norppa on viime päivinä ontunut satunnaisesti, tänään jo huomattavasti. En ole aina saanut kiinni siitä, mikä jalka vaivaa, mutta useimmiten olen tullut siihen tulokseen, että kyse on tassuhaavasta kärsivä oikea takajalka. Toivottavasti ontumiseen tulee helpotusta nyt, kun löysin tuon hankauman ja pystyn hoitamaan (sitäkin) ongelmaa.

Pakkaset ovat tuoneet uuden vaivan: halkeilevat anturat. Ongelma ei ole vielä mitenkään mainittavan vakava eli pahoja halkeamia tai haavaumia ei terveissä anturoissa ole. Taistelua halkeilua vastaan käydään nyt kuitenkin Tummelin voimin. Toivon, että halkeilusta päästään pelkällä ulkoisella rasvaamisella. Rasvahappojen saanti on turvattu kalaöljyn muodossa jo luustovaivojen takia. Kalaöjyä uppoaa itse asiassa reilusti enemmän kuin pullon kyljen suositukset sanovat, sillä noudatan ortopedilta saamaani annosteluohjetta. Lisäksi ruuan joukossa on mennyt Nutrolin Iho & Turkkia jo pienen ikuisuuden ajan. Tämä valmiste on kuitenkin tarkoitus jättää pois tai vaihtaa halvempaan vastaavaan vaihtoehtoon, kunhan nykyisen pullon pohja paistaa.

Mitäs meille… Tassuhaava on lähtenyt paranemaan hyvin Eskeliseltä saatujen hoito-ohjeiden jälkeen. Norppa tosin heittäytyi viikko sitten lauantain vastaisena yönä hetkeksi kolmijalkaiseksi. Oltiin juuri tultu pikaiselta, nukkumaanmenoa edeltävältä pissatukselta sisälle, kun tuo yhtäkkiä lakkasi käyttämästä tuota oikeaa takajalkaansa, jossa kuoriutunut antura on. Ulkona se oli kuitenkin kävellyt ihan normaalisti. Kolmijalkaisuuden lisäksi Norppa koitti maanisesti nuolla jalkaansa, joten päätin ottaa siteen hetkeksi pois, suihkuttaa jalkaa vedellä, putsata haavan, laittaa uuden voidekerroksen ja sitoa koiven uudelleen. Tämä näytti helpottavan koiran elämää: se ei palautunut heti täysin normaaliksi, mutta alkoi taas käyttää jalkaansa, lopetti maanisen nuolemisen ja rauhoittui nukkumaan. Olisikohan side sitten ollut liian tiukalla…?

Oli miten oli, anturaan on lähtenyt kasvamaan uusi ihokerros päälle ja haava näyttää kaikin puolin siistiltä eikä koipi ole tuon viikon takaisen ontumisen jälkeen vaivannut. Sen sijaan vasenta takajalkaansa Norppa ontui niin eilen kuin toissapäivänäkin hetkellisesti (ehkä reilun viiden metrin matkan). Molemmat ontumiset tapahtuivat samalla pellolla ja vieläpä kutakuinkin samalla kohdalla. Muuten jalka on ollut ihan normaali niin sisällä kuin ulkonakin, tassunpohjassa ei eritäin tarkan syynäyksen jälkeenkään näy mitään eikä tuo tänään ontunut myöskään pellonlaitaa kävellessä, joten eiköhän kyse ollut vaan jäätyneistä oljenkorsista tai vastaavista, jotka hetken verran kiusasivat tassunpohjaa.

Kerrottakoon vielä mielenkiintoinen huomio Norpan riistavietistä, tai pikemminkin sen puutteesta. Olemme törmänneet pariin otteeseen kauriseläimiin suolla lenkkeillessämme. Norppa on tuijotellut niitä valppaana, mutta kuitenkin tyynen rauhallisesti. Jälkimmäisellä kerralla Norppa oli joidenkin kymmenien metrien etäisyydellä musta, kun kauris pinkaisi siitä ohi niin, että Norppa jäi mun ja kauriin väliin. Mä seisoin ehkä 30 metrin päässä koirasta ja kauris ohitti sen lähempää, mutta siltikään Norpalla ei ollut mitään mielenkiintoa lähteä kyseisen elukan perään. Muutenkin tämä mahtava ”lintukoira” loikkii metrin taaksepäin, jos viereisestä puskasta lennähtää pikkulintu lentoon tai pieni jyrsijä juoksee sen tassujen edestä ohi. No mutta, noutajathan työskentelevät vasta laukauksen jälkeen – vai miten se oli?

Leikkaus näyttää siis tuoneen helpotusta tilanteeseen, mutta valitettavasti nivelrikon kehitystä ei kukaan pysty ennustamaan. Irtopalojen poistosta ja ennaltaehkäisevästä hoidosta (glukosamiinia, kondroitiinisulfaattia ja omega-rasvahappoja ruuan joukkoon) huolimatta edessä voi olla vakavakin nivelrikko.

Eskelinen vilkaisi tassuhaavaa samalla, sillä mun mielestäni sen ulkonäkö vaikutti pahenevan hoidosta huolimatta. Anturasta repäistiin vielä roikkuva nahkariekale pois. Hoito-ohjeet ovat pitkälti samat kuin tähänkin asti, mutta Vetramil vaihdettiin Terra-poly vet -voiteeseen.

Anturan kuoriutumisen syykin taisi selvitä, kun Apexista kotiuduttuamme aloin taas puhdistaa tassunpohjaa. Poisrepäistyn nahkariekaleen alta, aivan anturan etuosasta, ehjän ja kuoriutuneen alueen rajalta tipahti puhdistuksen yhteydessä 5-10 mm pitkä oksanpätkä. Argh, en ymmärrä miten tuon kokoinen pala oksaa onkin voinut jäädä huomaamatta, vaikka olen syynännyt ja puhdistellut anturaa useita kertoja päivässä lauantain jälkeen!

Tulipahan taas huomattua, että Norppa ei todellakaan näytä kipuaan herkästi. Se vingahti kyllä perjantain päivälenkillä, mutten ollut huolestunut, koska en nähnyt mitään outoa tassunpohjassa eikä jalka tuntunut loppupäivän aikana enää vaivaavan koiraa. Ilmeisesti oksanpätkä kuitenkin kiusasi siinä määrin, että Norppa pureskeli itse anturansa hurjan näköiseksi lauantain vastaisena yönä.

Ei kun puhelin käteen ja taas vaihteeksi soittoa eläinlääkärille. Kotihoito-ohjeina puhdistus ja Vetramil-voide. Nuoleminen estettävä kaulurin tai ohuen siteen avulla. Ulos tossu jalkaan, mutta koitetaan kuitenkin pitää liikunta kevyenä. Toivottavasti paraneminen sujuu kotihoidolla eikä antibioottikuuria ja eläinlääkärillä ravaamista tarvita. Ehkäpä eläinlääkäri voisi kuitenkin vilkaista tuota anturaa keskiviikkona kinnerkontrollin yhteydessä.